Markus Leikola näyttää romaanissaan, miten samanlaisina ihmisen peruskysymykset ovat pysyneet kautta vuosisatojen.
Jeesus seikkailee Markus Leikolan romaanissa simpanssina
Karvainen messias pääsee kirjan sivuilla todistamaan ihmisen pahuutta ja hyvyyttä historian eri aikakausina.
1. Mistä sait idean tuhatsivuisen Teidän edestänne annettu -romaanisi päähenkilöön, Hesus-simpanssiin?
– Se on monen asian synteesi. Ensinnäkin kolme kertaa kirjailijaresidenssissä Israelissa ja pitkäaikainen perehtyminen Lähi-idän konflikteihin saivat miettimään alueen väkivaltaista historiaa. Pääsiäisen kertomus on myös osa sitä. Ja sitten luin toisesta, paljon tuoreemmasta, kuolemantuomioon päättyneestä oikeudenkäynnistä Jerusalemissa, natsi-Saksassa vallassa olleen Adolf Eichmannin tuomitsemisesta vuonna 1961.
– Nämä panivat pohtimaan syviä syyllisyydestä, anteeksiannosta ja ihmisen hengen riistämisestä yhteiskunnan päätöksellä. Kumpikin oikeudenkäynti on myös vaikuttanut paljon käsitykseemme juutalaisista. Romaaniin tämä jalostui kysymyksiksi: voiko pahaa puolustaa samoin perustein kuin hyvää ja mitä ovat uhrautuminen ja uhriutuminen?
2. Mitä Raamattu ja Jeesuksen tarina merkitsevät sinulle?
– Länsimaisen kulttuurin perustaa. Mitä uskoon tulee, niin myös kysymystä: mihin uskomme, jos uskomme Jeesuksen tarinaan? Sukelsin syvälle siihen, mitä evankeliumeja on syrjäytetty virallisesta kerronnasta ja mistä syistä. Ja kun tarina alkoi kulkea läpi vuosisatojen, se näyttäytyi entistä enemmän myös sukupolvien ketjuna.
– Ne synnyttivät vielä yhden kysymyksen: jos Jeesus on Jumalan poika, millainen voisi olla heidän isä–poika-suhteensa? Oma isäni on 82-vuotias ja tyttäreni 22-vuotias. Tässä vaiheessa minulla on siis jo itsellänikin perspektiiviä lasten ja vanhempien suhteiden kehitykseen ja moninaisuuteen.
3. Mitä haluat kertoa ihmisestä Hesuksen seikkaillessa eri ajankohtina eri mantereilla?
– Hesukselta pyydetään kirjassani vasta sivulla 400 ihmettä, herättämään eräs Lazar-niminen todella meidän aikanamme elänyt ihminen kuolleista. Siihen mennessä Hesus on jo joutunut näkemään läheltä Auschwitzin kauhut. Milloin siis pitää puuttua asioihin? Se riippuu paljon siitä, millaisena ihminen – tai simpanssin elämää elävä ihminen – itsensä näkee. Tilanteet, kielet, kulttuurit ja aikakaudet vaihtelevat, mutta ihmisyyden peruskysymykset ovat täsmälleen samat, kuten nyt koronankin aikana.
– Tämän kiteyttämiseksi on vaikea kuvitella parempaa romaanihenkilöä kuin Jeesus. Oikeastaan hän on jo Uudessa testamentissakin melko ulkopuolinen hiippari. Olen omasta mielestäni vain tehnyt hänen marginaalisuutensa vielä näkyvämmäksi vaihtamalla hänelle toogan sijaan karvapalttoon.
4. Vahvistaako koronavirus kirjassasi esiintyvää näkemystä siitä, että ihminen on horjuttanut pahasti luonnon tasapainoa?
– Ei oikeastaan. Lähtökohtana bakteerien roolille kirjassa on WHO:n näkemys yli kymmenen vuoden takaa, että meidän aikamme suurin uhka on antibioottiresistenssi. Tämä tarkoittaa bakteerin vastustuskykyä sellaista antibioottia vastaan, jolla pystyttiin aiemmin parantamaan kyseisen bakteerin aiheuttama tauti. Se on osatekijänä koronakuolemissa, mutta se ei poistu, kun tämä pandemia hiipuu. Kirjan lopussa annetaan kuitenkin toivoa, vinkki siitä, miten ihmisten tulisi toimia. Toivosta ei pidä koskaan luopua, mutta luonnon kuuntelun on pakko tulla ensin.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Leikola jeesustelee: Mitä oikeuksia eläimillä on? Vähintään oikeus jatkaa olemassaoloaan lajina
Kolumnisti PuheenvuorotMaailmasta katoaa ihmisen takia eliölajeja, joiden olemassaolosta emme edes tiedä.