Elsa Aronniemi löytää Eino Leinon Helkavirsistä ulottuvuuksia, jotka tuntuvat tutuilta myös tämän päivän ihmiselle.
Lukiolainen Elsa Aronniemi: ”Kalevalan tunteminen kuuluu yleissivistykseen”
Vantaalainen Elsa Aronniemi käy lukion ensimmäistä luokkaa Helsingin suomalaisessa yhteiskoulussa. Hän tulkitsi peruskoulun päättötyössään Eino Leinon kalevalamittaisia Helkavirsiä.
1. Elsa Aronniemi, miksi valitsit sata vuotta sitten eläneen runoilijan, Eino Leinon, Helkavirret päättötyösi aiheeksi?
– Lopputyön aihe piti päättää viime vuonna maaliskuun alussa. Sitä ennen mummini järjesti tilaisuuden, jossa Helka-Maria Kinnunen ja Jari Rättyä lausuivat Eino Leinon Helkavirsiä. Se ei ollut aivan perinteistä runonlausuntaa, sillä mukana oli myös musiikkia. Innostuin tuosta Autuas elämänarpa -esityksestä niin paljon, että päätin käyttää runoja aineistona päättötyössäni.
2. Mikä kalevalamittaisissa Helkavirsien runoissa kiehtoi sinua?
– Niissä on ulottuvuuksia, jotka tuntuvat tutuilta myös tämän ajan ihmiselle. Runojen sisältö ei ollut vanhentunut, vaikka ne on julkaistu jo 1900-luvun alkupuolella.
– Monissa runoissa on kuvattu elämään liittyvää ristiriitaisuutta. Esimerkiksi Halla-runossa äiti tuntee rakkautta lapsiaan kohtaan mutta suree samalla sitä, onko hän ollut tarpeeksi hyvä äiti. Runot sisältävät myös filosofista pohdintaa. Itselleni tärkeäksi tuli runo Tumma, jossa todetaan, ettei elämää kannata ottaa liian vakavasti vaan pitää nauttia sen parhaista hetkistä.
Nykyajan ihmisen on myös helpompi ymmärtää esimerkiksi Eino Leinon Helkavirsiä kuin Kalevalaa, jonka kieli on melko vaikeatajuista.
3. Oliko runojen maailma sinulle ennestään tuttu?
– Runous on tullut minulle tutuksi lähinnä runoja lausuvan mummini kautta. Hänet puolestaan on aikanaan johdattanut runojen pariin hänen äitinsä, lausuntataiteilija Else Tanttu. Muuten runous oli jäänyt aika vieraaksi. Nyt oli hienoa oppia tältäkin saralta uutta.
– Kalevalaa on käsitelty meillä koulun äidinkielentunneilla pitkälti yleissivistyksen kannalta.
4. Miltä sinusta tuntuu se, että suomalaisen kulttuurin päivää vietetään vielä nykyäänkin kansalliseepoksemme Kalevalan pohjalta?
– Onhan se ehkä hieman kapeakatseista, sillä Suomen kulttuurihistoriassa on monia muitakin tärkeitä teoksia. Nykyajan ihmisen on myös helpompi ymmärtää esimerkiksi Eino Leinon Helkavirsiä kuin Kalevalaa, jonka kieli on melko vaikeatajuista.
– Toisaalta Kalevala on Suomen kansalliseepos, jonka tunteminen kuuluu meillä yleissivistykseen, ja tunnetaanhan teos myös maailmalla.
5. Mikä sinulle on pyhää?
– Erityisen pyhiä asioita minulle ovat luonnossa vallitseva rauha sekä rakkaus lähimmäisiä ja itseä kohtaan. Myös se tuntuu pyhältä, että kotimaassani Suomessa on hyvä elää ja täällä voi nauttia oikeuksista, joita ei muualla maailmassa välttämättä ole.
Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivää vietetään su 28.2.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Raulo: Kalevalan lukeminen opettaa, että ymmärrys on joskus yksityiskohtia tärkeämpää
PuheenvuorotKalevalamainen tapa kertoa tarinaa on lähempänä tieteen menetelmiä kuin uskoisi.
