Petra Autio kävelee uutta Tussinkosken pyhiinvaellusreittiä, joka alkaa Korson kirkolta.
Vantaalle avattiin kahdeksan pyhiinvaellusreittiä – Petra Autio, 26, testasi yhtä
Reitit vievät kaupunkimaisemiin, puistoihin ja metsiin. Kartta ja meditaatiotekstit löytyvät kännykkäsovelluksesta.
Korson kirkko, Ankkapuisto, Harjalinnuntie. Käännös 90 asteen kulmassa, Harjalinnuntie jatkuu. Kolme kulkijaa tuijottaa kännykän ruutua kirkkaassa auringonpaisteessa ja yrittää pysyä kartalla Korsossa.
Elämänpolku-niminen upouusi pyhiinvaellusreitti löytyy Citynomadi-sovelluksesta. Rastit eli pysähdyspaikat on merkitty sen kartalle kristittyjen ikivanhalla kalasymbolilla.
Tussinkosken pyhiinvaellusreittiä testaa 26-vuotias Petra Autio, joka lähtee matkaan avoimin mielin. Pyhiinvaellus on hänelle yhtä etäinen ajatus kuin useimmille millenniaaleille eli 1980- ja 1990-luvuilla syntyneille. Reitit on kuitenkin suunniteltu nimenomaan millenniaaleja ajatellen.
Ensimmäinen pysähdyspaikka sillalla Ankkapuiston eteläpäässä löytyy helposti.
”Kun synnyin maailmaan, olin avuton. Minut pestiin ja ruokittiin. Minut puettiin ja minua hoidettiin. Syntymäni on ihme, josta olen kuullut vain toisten todistuksen. Muistini on toisten varassa…”, Petra alkaa lukea. Hän yllättyy, kun kännykän näytölle avautuu ikoni. Siinä on Jeesus-lapsi äitinsä sylissä. Ikonin nimi on Maria, Jumalan synnyttäjä.
Pysähdyspaikkojen tekstit ja kuvat löytyvät Citynomadi-sovelluksesta. Tekstit voi myös kuunnella.
Matka jatkuu pitkin Ankkalampien länsireunaa. Saavutaan risteykseen.
”On päiviä, jolloin en haluaisi nousta vuoteesta lainkaan. On päiviä, jolloin pienimmätkin asiat saavat mielen iloiseksi ja kevyeksi”, meditaatioteksti alkaa. Hyvä paimen kantaa ikonissa lammasta harteillaan.
Onko noissa ikoneissa mitään tuttua? Ne eivät taida kuulua monenkaan nuoren aikuisen maailmaan.
– Minulle niistä tulee kotoisa ja turvallinen tunne, koska meillä on niitä kotona. Isäni on nimittäin ortodoksi, Petra Autio kertoo.
Olenko minä onnellinen?
Puistosta matka jatkuu pientaloalueen läpi. Kukaan meistä pyhiinvaellusreitin testaajista ei ole aikaisemmin kulkenut täällä. Petra Autio ihastelee taloja.
– Toivon mukaan voisin jonakin päivänä omistaa hienon talon. Mutta se vaikuttaa vielä kaukaiselta ajatukselta, kun määräaikaiset työsopimukset, palkattomat työharjoittelut ja keikkatyöt ovat osa nuorten arkea.
– Pyhiinvaellusreitin meditaatiotekstit ja ikonikuvat koskettivat arkisia tunteita ja toivat niihin hengellisen aspektin, tuumii Petra Autio Elämänpolku-reitillä Korsossa.
Seuraavalla sillalla pohdiskellaan elämän vaaroja Suojelusenkeli-taulua muistellen. Ojan ruskea vesi virtaa sillan alta, ja huhtikuun tuuli pyörittää hiuksia. Lumen valkeus on kadonnut maisemasta, puut ovat vielä paljaita.
Kun metsänreunasta saavutaan Lehmustontielle, kulkija kohtaa perustavanlaatuisen kysymyksen: Olenko minä onnellinen, valitsinko oikein?
Tussinkosken luonnonsuojelualueelle asti ei tällä reissulla päästä, mutta jääpähän jotain seuraavallekin retkelle. Tämä kävely päättyy Kirkonkulman kahvilaan, jossa Petra Autio miettii pysähdyspaikkojen tekstejä:
– Ne olivat hengellisiä mutta kuitenkin arkisia. Ne koskettivat arkisia tunteita ja toivat niihin hengellisen aspektin.
Hänen mielestään meditaatiotekstit ja ikonikuvat toivat kävelyyn ”tarkoituksen”, uudenlaista syvällisyyttä arkiseen ulkoiluun.
– Ettei vain tehdä arkisia asioita sattumanvaraisesti, vaan niiden tekemiseen on jokin syy. Jokin syy kaiken takana, Petra Autio päättää.
Pyhän kokemus on ”ohut hetki”
Korson kirkkoherra Tuomas Antola on ollut mukana suunnittelemassa pyhiinvaellusreittejä johtamassaan Sielun latauspiste -hankkeessa. Hän on itsekin syntynyt 1980-luvulla. Mitä erityistä reiteissä on millenniaaleja ajatellen?
– Luontopyhiinvaelluksessa yhdistyy monta millenniaaleille läheistä asiaa kuten luontoharrastus, ympäristöpohdinnat, liikunnallisuus ja retkeily sekä henkisyys ja arkitodellisuuden ulkopuolelle kurkottaminen; jonkinlainen pyhän etsintä. Reittiin tutustuminen ei ole sidottu annettuihin aikatauluihin, millenniaalit kun usein ovat kalentereidensa raskauttamia. Toisaalta monille kynnys kirkon toimintaan on korkea.
Luontopyhiinvaelluksessa yhdistyy monta millenniaaleille läheistä asiaa.
Tutkimusten mukaan monelle suomalaiselle luontoretket ovat voimauttavia hetkiä. Luonnossa voi kokea arkitodellisuuden ylittäviä tunteita ja kokemuksia.
– Juuri se on pyhän kokemus, hetki, jolloin tämän- ja tuonpuoleisuuden välillä on hyvin ohut rajapinta, jos ollenkaan, Antola sanoo.
– Idea on, että tämä luontoretki voi olla erityinen, samalla matka omaan psyykeen ja sielun syvyyteen. Se heijastelee myös vanhaa ajatusta: metsä kirkkoni olla saa.
Eikä tarvitse matkustaa kauas päästäkseen pienelle pyhiinvaellukselle.
Katso kaikki reitit: sielunlataus.fi
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Ultrajuoksu vie Heikki Lehden meditatiiviseen tilaan – hän juoksee myös omilla pyhiinvaelluksillaan
AjankohtaistaPyhiinvaellukselle voi lähteä ihan lähelle. Matkanteossa yhdistyvät liike, luonto ja ajatuksille tilaa antava hiljaisuus. Tätä mieltä on ultrajuoksija ja pappi Heikki Lehti.
Suvivirren sunnuntaina pyhiinvaelletaan Nuuksiossa
Hengellisyys
