Tuomas Antola ei tingi eväistä. Kuvassa hänellä on kädessään Korson Tussinkosken maastosta löytynyt keltahapero.
Sienipyhiinvaelluksella pääasia ei ole sienten löytäminen vaan luonnosta nauttiminen ja hiljentyminen
Korson seurakunnan sienipyhiinvaellusta vetää pian eräoppaaksi valmistuva kirkkoherra Tuomas Antola.
Tällaista ei ole tiettävästi kirkossa ennen kokeiltu: Korson seurakunnassa järjestetään syyskuussa sienipyhiinvaellus. Sen vetäjänä toimii Korson kirkkoherra Tuomas Antola, joka valmistuu tänä syksynä eräoppaaksi.
– Ajatus eräoppaaksi kouluttautumisesta oli kypsynyt pitkään. Olen aina tykännyt luontoharrastuksista ja liikkunut luonnossa, kiertänyt kansallispuistoja, sienestänyt ja metsästänytkin. Halusin syventää osaamistani ja oppia tunnistamaan lisää eläimiä ja kasveja, Antola kertoo.
Eräoppaan koulutukseen on kuulunut esimerkiksi lajitunnistusta ja luonnossa liikkumista maastopyörällä, kajakilla, kanootilla, lumikengillä ja hiihtäen. Taitoja on päässyt koettelemaan esimerkiksi viiden päivän hiihtovaelluksella Kilpisjärven erämaassa.
– Siellä oltiin pelkillä teltoilla. Se oli hyvin pysäyttävä kokemus. Mitä siellä mietti, oli se, kuinka pysyä hengissä.
Luonto on aina ollut Tuomas Antolalle hengellisten kokemusten ja pyhän kokemisen paikka.
Lapin luonnossa Jumalan puhuttelussa
Tuomas Antola on syntynyt Lapinlahdella Pohjois-Savossa, mutta on asunut myös parikymmentä vuotta Turussa ja päätynyt sieltä Uudellemaalle. Juuret ovat sekä äidin että isän puolelta Satakunnassa. Monenlaiset maisemat ja luontotyypit ovat tulleet hänelle tutuiksi.
– Sielunmaisemani voisivat olla Lapissa tai sitten Lapinlahden Väisälänmäen vaaramaisemissa, joissa Eero Järnefeltkin maalasi. Toisaalta myös Turun saaristo on minulle tärkeä.
Luontosuhdettaan hän kuvailee monipuoliseksi ja moni-ilmeiseksi.
– Tykkään kaikenlaisista luontoaktiviteeteista ja pyrin raivaamaan aikaa luonnossa olemiselle. Saatan pitää puhelin- ja Teams-palavereitakin niin, että olen kävelemässä tai hiihtämässä.
Lomilla parhaiten palauttaa Lapin luonnossa oleminen.
– Viikko Lapissa vastaa minulla kolmea viikkoa etelässä.
Luonto on aina ollut hänelle myös hengellisten kokemusten ja pyhän kokemisen paikka. Tämä tuntui vahvasti, kun Antola vaelsi hiljattain Kevon kanjonin vaellusreitillä Utsjoella.
– Kun kanjonin peräseinä avautuu edessä yks kaks yllättäen, siinä tuntee vahvasti olevansa Jumalan puhuttelussa.
Luontoteemat kannattaa pitää esillä seurakunnissa
Luonnon ja hengellisyyden yhdistäminen on aina tuntunut Tuomas Antolasta luontevalta. Raamattua voi hänen mielestään lukea myös eräänlaisena eräseikkailuna ja suurena luontokertomuksena, jossa liikutaan järvillä, vuorilla ja erämaassa, ja joka on täynnä luontoon liittyviä kertomuksia ja kielikuvia.
Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että suomalaiset pitävät luontoa tärkeänä ja kokevat pyhyyttä luonnossa. Nykyisen ärsyketulvan keskellä luonto on monille se paikka, jossa stressi ja kiire hellittävät ja jossa virittyy sellaiselle taajuudelle, että myös hengellisyydelle on tilaa.
– Jos haluaa puhutella nykyajan ihmisiä, luontoteemat kannattaa pitää esillä seurakunnissa, Antola sanoo.
Vantaan seurakunnissa on tehty hiljentymiseen liittyvä Sielun latauspiste -kokonaisuus, johon kuuluu luontopyhiinvaellusreittejä Vantaalla. Seurakunnissa on myös perinteisesti järjestetty erilaisia luontoretkiä, Korson seurakunnassa esimerkiksi suosittuja Lapin-retkiä.
– Meidän tämän syksyn Lapin lumoa ja lepoa -retkemme tuli täyteen ennen kuin sitä ehdittiin kunnolla mainostaakaan.
Tuomas Antola kuvailee itseään eräherkuttelijaksi. Hänen lempisieniään ovat mustavahakas ja korvasieni.
Eväiden jakamisessa on jotakin pyhää
Yksi osa Tuomas Antolan luontoharrastusta on ruoka. Hän kuvailee itseään eräherkuttelijaksi.
– Lähden siitä, että maastossa ei tingitä raaka-aineista vähimmässäkään määrin. Tämä tuo tietysti vaeltamiseen sellaisen kiusallisen puolen, että rinkkani voi painaa 35 kiloa, koska siellä painavat myös eväät.
Eräherkuttelua voi onneksi perustella myös teologisesti, ainakin jos eväistä jakaa muille.
– Tuon ajatusta yhteisestä pöydästä maastoon. Eräopaskoulutuksessa tein ruokaa toisillekin, Tuomas Antola kertoo.
– Kun istutaan leirinuotiolla ja jaetaan eväät, siinä on jotain kristillistä ja pyhää. Leivän jakamisessa on kyse Jeesuksen seuraamisesta ja eväiden arvohan nousee, kun toinen ymmärtää, että tuo on kantanut nämä tänne asti.
Sienet ovat yksi osa-alue eräherkuttelussa. Eri sienilajeja Antola arvioi tunnistavansa noin sata. Omiksi suosikeikseen hän nimeää korvasienen ja mustavahakkaan.
Korson seurakunnan sienipyhiinvaelluksella Kuusijärven ja Sipoonkorven maisemissa mahdollisemman suuren herkkusaaliin löytäminen ei kuitenkaan ole se juttu.
– Pääasiassa ei ole välttämättä sienten löytäminen, vaan sienten äärellä ja luonnossa viipyily, pyhän kosketuksessa oleminen.
Tuomas Antola esittelee videolla, mitä löytyy eräoppaan repusta:
Hiljenny sieniretkellä
Sienipyhiinvaellus – sukellus sienimaailmaan viidellä aistilla pyhien tekstien ja harjoitusten kera to 19.9. klo 17. Matkaoppaana ”eräopaskirkkoherra” Tuomas Antola. Yhteiskuljetus starttaa Korson kirkolta klo 17 ja paluukuljetus lähtee klo 19 takaisin kirkolle. Ilmoittautumiset 16.9. klo 16 mennessä kirkkoherranvirastoon korson.seurakunta@evl.fi tai p. 09 830 6550.
Ilmoitathan allergiat (pyhiinvaelluksella maistellaan oppaan valmistamaa sienipiirakkaa) ja sen, tuletko mukaan yhteiskuljetukseen. Varustus: sienikori ja säänmukainen asustus (retki toteutuu säätilasta riippumatta).
Huom! Osallistujamäärä on rajattu.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Palaa metsän lumoon, ehdottaa teologi Pauliina Kainulainen – ”Voit saada luomakunnasta itsellesi hengellisen ohjaajan”
HengellisyysNuoret metsäaktivistit ovat teologian tohtori Pauliina Kainulaisen mukaan merkki suomalaisen maailmankuvan muutoksesta.
