Matteuksenkirkon kielikahvilassa oli menossa opiskelutuokio, jossa opeteltiin kertomaan, mistä kukin tykkää tai ei tykkää. Sohvalla istuivat Gulbano Amiri (vas), Rebeka Sultana sylissään Gulbanon lapsi Moez ja Hani Mahdi lastensa Akramin ja Aymanin kanssa.
MoniNainen arki -hanke auttaa naisia löytämään paikkansa – Matteuksenkirkolla kotiäidit oppivat suomea rennolla otteella
Vantaan ja Helsingin seurakuntien yhteinen hanke alkoi tänä syksynä kielikahvilalla ja yhteisövalmennuksella.
Minä tykkään. Minä en tykkää. Matteuksenkirkolla Itäkeskuksessa kokoontuvassa kielikahvilassa opetellaan tänään kertomaan tykkäämisestä. Uusia sanoja tulee monta ja ne liittyvät tekemiseen: uida, ajaa autolla, opiskella, siivota, laulaa, tanssia… Suomalaisia erikoisuuksia ovat sellaiset sanat kuten ”hiihtää” ja ”luistella” – onneksi kuvakortit kertovat, millaisesta toiminnasta on kyse.
Kielikahvila on osa Helsingissä ja Vantaalla tänä syksynä alkanutta MoniNainen arki -hanketta. Sen kohderyhmänä ovat maahanmuuttajataustaiset naiset, jotka eivät käy töissä tai opiskele. Hankkeen toteuttavat Helsingin ja Vantaan seurakunnat yhdessä, ja sitä rahoittaa EU:n Turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahasto AMIF. Helsingissä hanke on käynnistynyt hyvin.
– Heti ensimmäisellä kerralla oli mukana 11 naista ja neljä lasta. Tälle on selvästi tarvetta, projektikoordinaattori Ulla Kärki kertoo.
– Kielikahvilassa juodaan kahvia tai teetä, syödään jotakin pientä ja pidetään kielituokioita, joissa opiskellaan suomea rennolla otteella. Meillä on eri tasoisia kielen oppijoita, mutta on mennyt yllättävän hyvin. Äidit auttavat toisiaan ja ilmapiiri on lämmin ja hauska.
Tavoitteena on oppia suomea ja kehittää monilukutaitoa. Termillä tarkoitetaan kykyä hankkia, yhdistää, muokata ja tuottaa tietoa erilaisten lähteiden avulla. Naiset pääsevät myös tekemään pieniä retkiä lähiseudulle.
Lapset saavat olla mukana MoniNainen arki -hankkeen kokoontumisissa. Gulbano Amiri tuli Matteuksenkirkolle lapsensa Moezin kanssa.
Kielituokiossa vapaaehtoistyöntekijä on kävelevä Google kääntäjä
Osa naisista on tullut paikalle lapsen tai lasten kanssa. Afganistanista kotoisin olevalla Gulbano Amirilla on mukanaan seitsemän kuukauden ikäinen Moez-poika. Amirin äidinkieli on dari. Hän puhuu vähän suomea ja englantia.
– Olen ollut Suomessa vuoden ja tästä kolme kuukautta olin koulussa. Nyt olen lapsen kanssa kotona. Haluaisin opiskella Suomessa sairaanhoitajaksi, hän kertoo tulevaisuudensuunnitelmistaan.
Kielituokion aikana naiset kannustavat ja auttavat toisiaan. Mukana on myös muutama suomea äidinkielenään puhuva vapaaehtoinen.
– Jos ette muista jotakin, Jaana auttaa. Hän on meidän kävelevä sanakirjamme ja Google Translate, Ulla Kärki sanoo, viitaten vapaaehtoistyöntekijä Jaana Järvelään.
Kuka tahansa voi olla kotouttaja, ei tarvitse osata kieliäkään. Ystävällinen hymy riittää.
Järvelä sanoo vapaaehtoistyön olevan tosi kivaa.
– Olen itse elänyt kahden kulttuurin perheessä. Tiedän, että on tärkeää oppia kieltä ja että on hyvä olla jokin paikka, jossa voi kysyä kaikenlaisista arkipäivän asioista.
Vapaaehtoisia toimintaan etsitään yhä lisää.
– Mukaan voisi hyvin tulla myös muutama suomalainen kotiäiti, Ulla Kärki toivoo.
Projektikoordinaattori Ulla Kärki käytti erilaista tekemistä kuvaavia kuvakortteja apuna kielituokiossa.
Vantaalla tutustutaan lähiseutuun, itseen ja toisiin
Vantaalla MoniNainen arki -hanke alkoi lokakuussa. Myyrmäkitalolla kerran viikossa kokoontuva ryhmä saa Cable-yhteisövalmennusta.
– Cable tulee sanoista Community Action Based Learning for Empowerment. Olemme aluksi puhuneet siitä, kuka kukin on, mistä ihmiset tulevat ja missä ovat elämässään tällä hetkellä, projektikoordinaattori Kaisa Aalto kertoo.
– Yhteisövalmennuksessa on myös tärkeää jalkautua alueelle. Käymme katsomassa, mistä löytyy kirjasto, bussipysäkit, juna-asema, ja havainnoimme ympäristöä. Tarkoitus on, että naiset voimaantuvat, tutustuvat toisiinsa ja pääsevät välillä pois kotoa.
Myös Vantaalla mukana on suomea äidinkielenään puhuvia vapaaehtoisia, ja lisää otetaan. Lapset voi ottaa kokoontumisiin mukaan, ja heitä varten paikalla on myös kaksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton kautta tullutta lastenhoitajaa.
Matteuksenkirkolla osallistujat saavat myös pientä syötävää ja juotavaa. Myös pienimmät lapset on otettu huomioon: heille on tarjolla soseita.
Kotouttaminen kuuluu kaikille
Erilaisista taustoista tulevat, myös erilaisia uskontoja edustavat naiset eivät ole pitäneet sitä ongelmana, että MoniNainen arki -hankkeen taustalla ovat luterilaiset seurakunnat.
Kaisa Aalto ja Ulla Kärki pitävät luontevana sitä, että seurakunnat tekevät kotouttamistyötä.
– Tarkoituksena ei ole tuoda kirkkoa ihmisten elämään, vaan ihmisiä osaksi meidän yhteiskuntaamme, Kärki sanoo.
– Kotouttaminen kuuluu ihan kaikille. Seurakunnat ovat iso toimija Suomessa ja niistä löytyy paljon upeita juttuja, joihin voidaan kutsua ihmisiä. On perhekerhoja, nuorten kerhoja, lasten ja aikuisten ryhmiä. Seurakunnissa on paljon tietoa ja osaamista kotouttamiseen. Kuka tahansa voi olla kotouttaja, ei tarvitse osata kieliäkään. Ystävällinen hymy riittää, Aalto sanoo.
Seuraavaksi MoniNainen arki -hanke laajenee. Helsingissä alkaa Cable-yhteisövalmennus, Vantaalla perustetaan uusia ryhmiä.
– Seuraava ryhmä aloittaa tammikuun alussa. Tavoitteena on järjestää yhteensä viisi ryhmää eri puolilla kaupunkia, kaksi ryhmää Myyrmäessä, loput Koivukylässä ja Hakunilassa, Aalto kertoo.
Lisätietoja:
Nnenna Allinen, projektipäällikkö, nnenna.allinen@evl.fi, p. 050 4721 200
Ulla Kärki, Helsingin projektikoordinaattori, ulla.karki@evl.fi, p. 050 326 2251
Kaisa Aalto, Vantaan projektikoordinaattori, kaisa.k.aalto@evl.fi, p. 040 7214783
Lue lisää täältä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Tikkurilan seurakunnan kielikerhossa opitaan suomen kieltä rennossa ilmapiirissä
Hyvä elämäMaahanmuuttajille suunnattua kielikerhoa vetää diakonissa Mirja Jalo. Tavoitteena on käydä yhdessä vapaata ja kannustavaa keskustelua.
