null Unohda muut luostarikaljat, trappistioluet ovat aitoja munkkijuomia − himotuimmista trappistioluista  maksetaan maltaita harmailla markkinoilla

Munkit ovat panneet olutta keskiajalta lähtien, mutta trappistioluita on alettu valmistaa vasta 1800-luvulla. 

Munkit ovat panneet olutta keskiajalta lähtien, mutta trappistioluita on alettu valmistaa vasta 1800-luvulla. 

Unohda muut luostarikaljat, trappistioluet ovat aitoja munkkijuomia − himotuimmista trappistioluista  maksetaan maltaita harmailla markkinoilla

Kansainvälinen trappistimerkki takaa sen, että olut valmistetaan munkkien valvonnan alla. Säädöksiä siitä, millaista oluen tulee olla, ei ole. 

”Olet oikea munkki vain kun elät kättesi työllä”, kirjoitti pyhä ­Benedictus 500-luvulla perustamansa Montecassinon luostarin sääntöihin. Benedictusta pidetään läntisen luostarilaitoksen isänä, ja esimerkiksi trappistimunkit noudattavat yhä hänen sääntöään. He ylläpitävät luostaritoimintaa myymällä valmistamiaan tuotteita kuten juustoja, ruumisarkkuja ja vaatteita. Benedictuksen luostarisääntö ei kiellä alkoholia, joten osa trappistiluostareista kattaa kulunsa oluen panemisella.

Maailmanlaajuisesti trappistiluostareita on 170, ja suurin osa niistä on Euroopassa. Vain 11 luostarilla on olutpanimo, joka on saanut erityisen ATP-merkin (Authentic Trappist Product). Merkki takaa, että tuotteet on ­valmistettu luostarissa ja munkkien valvonnassa. Lisäksi kaikki tuotot menevät luostariyhteisön tai trappistijärjestön toimintaan tai hyväntekeväisyyteen.

Olutasiantuntija Jouni Koskisen suosikki trappistioluista on Orval.

Olutasiantuntija Jouni Koskisen suosikki trappistioluista on Orval.

ATP-merkin saaneista luostareista viisi on Belgiassa ja kaksi Hollannissa. Itävallassa, Italiassa, Englannissa ja Yhdysvalloissa on yksi luostari kussakin. ATP-merkki otettiin käyttöön vuonna 1997, ja kansainvälinen ITA-trappistijärjestö valvoo merkin käyttöä tiukasti.

− Esimerkiksi belgialainen Achel-panimo menetti ATP-merkin, koska munkkeja ei ole enää tarpeeksi valvomaan panimon toimintaa, kertoo Suomen Olutseuran olutasiantuntija Jouni ­Koskinen.

Merkin perimmäinen tarkoitus on erottaa trappistioluet muista luostarioluista, joiden siteet luostareihin voivat olla vain näennäiset.

− Usein ainut yhteys panimon ja luostarin välillä on lisenssimaksu, jonka panimo maksaa luostarin nimen käytöstä tuotteessaan, Koskinen sanoo.  

Munkit ovat hypänneet olutbuumiin mukaan

Munkit ovat tehneet olutta varhaiskeskiajalta lähtien, joten monet saattavat ajatella, että trappistioluita on valmistettu satojen vuosien ajan. 

− Vaikka trappistioluilla on vanhan oluen maine, ne ovat oluen historiassa verrattain uusia. Vanhin trappistipanimo, Westmalle, on perustettu vuonna 1836, Jouni Koskinen kertoo.

2010-luvulla on perustettu viisi uutta trappistipanimoa, kun munkit ovat hypänneet mukaan craft- ja pienpanimo-oluiden buumiin. Viimeisimpänä ATP-merkin on saanut englantilaisen St. Bernard -luostarin Tynt Meadow -olut vuonna 2018.

Se oli olutmaailmassa ihmetystä herättävä asia. Voivatko trappistit tehdä ipaa?

Asiantuntijoiden keskuudessa erittäin arvostettuja ja haluttuja ovat vuonna 1839 perustetun belgialaisen Westvleterenin (Sint-Sixtusabdij Westvleteren) oluet. Luostari tuottaa olutta juuri sen verran kun sen ylläpitokustannukset vaativat.

Westvleterenin olutta on mahdollista ostaa vain paikan päältä. Luostari ei ole myöntänyt oluelle jälleenmyyntilupaa. Silti pulloja löytyy harmailta markkinoilta moninkertaisilla hinnoilla alkuperäiseen verrattuna.

− Paikan päällä olut maksaa pari euroa, mutta nettikaupassa sama pullo voi maksaa 16 euroa, Koskinen sanoo. 

Alkolla on valikoimissaan muita trappistioluita, ja hinnat ovat kohtuullisia.

Trappistioluita voi hieman kypsytellä

Useimmat trappistioluet ovat tummia, vahvoja ja mausteisia, Jouni Koskinen kutsuu niitä belgityylisiksi oluiksi. Mitään säädöksiä siitä, millaista trappistien valmistaman oluen kuuluisi olla, ei kuitenkaan ole.

Esimerkiksi Roomassa sijaitseva Tre ­Fontane -luostari valmistaa Tre Fontane Tripel -olutta, jossa on käytetty eukalyptuksen lehtiä. Luostarin munkit ovat viljelleet eukalyptusta 1870-luvulta lähtien, jolloin sen avulla taisteltiin malariaa ­vastaan.

Massachusettsissa sijaitseva yhdysvaltalainen Pyhän Joosefin panimoluostari (Saint Josephs Abbey) aloitti vuonna 2013 Spencer Trappist -ipan tuotannon.

− Se oli olutmaailmassa ihmetystä herättävä asia. Voivatko trappistit tehdä ipaa? Koskinen kertoo.

Koskinen on maistellut läpi kaikki trappistioluet. Hänen suosikkinsa on Orval, koska se on vaaleaa ja raikasta.

Trappistioluet vanhenevat hyvin. Koskisen mukaan vahvimpia oluita voi kypsytellä jopa 5−10 vuotta.

− Kypsytettyjä oluita ei oikeastaan näe myynnissä, vaan ne pitää kypsytellä itse. Oluet eivät kuitenkaan parane vanhetessaan loputtomiin. Olen joskus saanut Chimayn 17 vuotta vanhaa olutta ja se maistui vain kellarilta, Koskinen ­sanoo.


Olutasiantuntijan Jouni Koskisen kirja Oluiden maailma (Readme) ilmestyy syksyllä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi