Maanjäristys saa lahjoittamaan todennäköisemmin kuin nälänhätä
Nikisha Bhalandyu seisoo entisen kotitalonsa raunioilla Kathmandunlaakson Bhaktaburissa. Kuva: Antti Helin.

Nikisha Bhalandyu seisoo entisen kotitalonsa raunioilla Kathmandunlaakson Bhaktaburissa. Kuva: Antti Helin.

Maanjäristys saa lahjoittamaan todennäköisemmin kuin nälänhätä

Ihmisten auttamishaluun vaikuttaa myös se, kuinka tutuksi vaikeuksia kohdannut maa koetaan.

Kun maa järisee ja tuhannet ihmiset jäävät kodittomiksi, loukkaantuvat tai kuolevat, ihmiset eri puolilla maailmaa tahtovat auttaa. Sillä on kuitenkin merkitystä, missä luonnonkatastrofi tapahtuu. Tämä näkyi esimerkiksi Aasian tsunamikatastrofissa: monille Thaimaa oli lomamatkoilta tuttu ja katastrofi kosketti myös siellä olleita suomalaisia, mikä näkyi avustusjärjestöjen saamien lahjoitusten suuressa määrässä. Esimerkiksi Syyrian kriisi tai hitaammin tapahtuvat katastrofit kuten kuivuudesta johtuva nälänhätä eivät saa auttamaan samalla tapaa. Ilmiö ei kuitenkaan ole vaan suomalainen, vaan yleismaailmallinen.

- Sijainti vaikuttaa. On maita, joita ei niinkään haluta ajatella, esimerkiksi Irak. Sitten on paljon tuttuja tai neutraaleja maita. Nepalin olisin voinut kuvitella herättävän enemmänkin auttamishalua, koska siellä on jo melko paljon turismia, Kirkon Ulkomaanavun rahoitus- ja viestintäjohtaja Ritka Heino kertoo.

- Sillä on vaikutusta, kuinka läheiseksi maan kokee. Esimerkiksi Syyrian tapauksessa kriisi on tuntunut monesta varmaan liian epämääräiseltä, eikä sitä ole oikein ymmärretty, Suomen Lähetysseuran varainhankinnan päällikkö Anders Wikström arvioi.

Luonnonkatastrofilla ei ole syyllisiä

Hyväntekeväisyyttä ja suomalaisten auttamishalua tutkineen Itä-Suomen yliopiston tutkijan Emilia Saukon mukaan äkilliset luonnonkatastrofit saavat lahjoittamaan, koska ne saavat paljon näkyvyyttä mediassa. Myös sillä on vaikutusta, että luonnonkatastrofit koetaan tapahtumiksi, jotka eivät ole kenenkään syytä. Esimerkiksi sodat ja niistä aiheutuvat pakolaiskriisit herättävät ristiriitaisempia tunteita.

- Tutkimuksissa käytetään sanaa ”kunniallisuus”. Esimerkiksi päihdeongelmaisten auttaminen voi herättää ristiriitaisia tunteita ja joku voi ajatella, että ihmisten tilanteessa on myös omaa syytä. Sen sijaan esimerkiksi syöpälapsia halutaan auttaa. Sotaveteraaneja auttaessa taas puhutaan kunniavelasta, Saukko kertoo.

Myös elämäntilanteella, iällä ja sukupuolella on merkitystä siinä, mikä saa lahjoittamaan rahaa hyväntekeväisyyteen. Kirkollisia ja uskonnollisia järjestöjä tukevat erityisesti vanhemmat ihmiset, nuoret lahjoittavat mieluummin luonnonsuojeluun tai vaikka luonnonkatastrofien uhreille. Lasten hätä koskettaa erityisesti naisia.

Lipas sopii spontaanille auttajalla

Järjestöjen varainkeruussa näkyy se, että pitkäaikainen sitoutuminen esimerkiksi kuukausilahjoittajaksi ryhtymisen muodossa koetaan nykyään vieraaksi. Sen sijaan spontaanit auttamismuodot kuten lipaskeräyksiin osallistuminen ovat jopa entistä suositumpia.

- Lippaisiin lahjoittaminen koetaan myös ehkä jollain tavalla konkreettisemmaksi tavaksi auttaa kuin vaikkapa tilisiirto tai tekstiviestilahjoitus. Meille se sopii hyvin sikäli, että varsinkin tekstiviestilahjoituksiin liittyy meidän näkökulmastamme enemmän kuluja. Ne ovat kuitenkin hyvä lisä varainhankinnassa, Anders Wikstörm Suomen Lähetysseurasta kertoo.

 

Lisää samasta aiheesta

Maajäristys yhdistää Nepalin kansaa

Maksutapamuutos vähensi hyväntekeväisyysjärjestöjen tukijoita

 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: