Maarit Hurmerinta: ”Jokainen tarvitsee lämmintä olkapäätä”
Maarit Hurmerinta esiintyy miehensä Sami Hurmerinnan kanssa 1.11. Laaksolahden kappelissa Espoossa.

Maarit Hurmerinta esiintyy miehensä Sami Hurmerinnan kanssa 1.11. Laaksolahden kappelissa Espoossa.

Maarit Hurmerinta: ”Jokainen tarvitsee lämmintä olkapäätä”

Lauluihin ja niiden syntyyn liittyy monenlaisia tarinoita. Muusikot Maarit ja Sami Hurmerinta avaavat omia biisejään Espoossa.

Esiinnyt yhdessä aviomiehesi Sami Hurmerinnan kanssa Laulu ja laulun tarina -illassa Espoossa. Millainen tilaisuus on luvassa, muusikko Maarit Hurmerinta?

– Esitämme paljon omaa musiikkiamme vuosien varrelta sekä uudelta levyltämme, joka ilmestyy ensi tammikuussa.

Mistä illan otsikko "Aina lämmin olkapää" kertoo?

– Se on yhden biisimme nimi, sanat ovat Heikki Salon käsialaa. Mielestäni yksi maailman tärkeimpiä asioita on, että ihmisellä on lämmin olkapää, johon voi nojata. Jokainen tarvitsee sellaista.

Onko kaikki esittämänne musiikki teidän itsenne tekemää?

– Sekä minä että Sami sävellämme paljon musiikkia, lisäksi Sami sovittaa kappaleita ja minä sanoitan. Meillä kummallakin on luomisen tarve ja halu tehdä uutta musiikkia. Biisimme ovat suomenkielisiä. Pääsen omalla äidinkielelläni sanoituksissa syvemmälle kuin esimerkiksi englannin tai italian kielellä. Omien kappaleidemme lisäksi esitämme välillä muiden tekemää musiikkia, jonka sovitamme meille sopivaksi.

Haluan, että sekä sanoituksessa että sovituksessa on monikerroksellisuutta.

Laulu ja laulun tarina -illassa kerrot myös biiseihin liittyviä tarinoita. Kerro yksi tarina.

– Tämä liittyy Rosa-nimiseen kappaleeseen, jonka tein kolmetoista vuotta sitten. Odottelimme omaa esiintymisvuoroamme kulttuurikeskus Kaisan sivuhuoneessa, jossa oli esillä rauhannäyttely. Siellä katselin valokuvaa tummaihoisesta amerikkalaisesta ihmisoikeusaktivistista, Rosa Parksista. Hän oli ompelija, joka vuonna 1955 väsyneenä töistä palatessaan istuutui bussissa lähimmälle tyhjälle istuimelle, joka oli valkoihoisille merkityssä bussin osassa. Hän ei kehotuksista huolimatta siirtynyt bussin perälle tummaihoisten paikoille. Tästä tapahtumasta käynnistyi valtava mellakka.

– Rosa Parksin valokuva teki minuun suuren vaikutuksen, ja rupesin säveltämään hänestä kertovaa biisiä. Sävellystyö kesti monta päivää. Kun sain sen valmiiksi, oli jo aamuyö. Seuraavana aamuna herättyäni uutisissa kerrottiin, että Rosa Parks on kuollut. Se oli vahva hetki.

Saatko yleisöltä palautetta kappaleistanne?

– Sitä tulee aika paljon. Meillä on omaa yleisöä, joka kuuntelee tuotantoamme laajasti. Biiseissämme on monentyyppisiä tarinoita. Haluan, että sekä sanoituksessa että sovituksessa on monikerroksellisuutta. Kappeleistamme voi löytää uusia asioita eri kuuntelukerrroilla.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi