null Maija Roiha, 18, ja moni muu erityisnuori saa ensimmäisen työkokemuksensa Kellonummen hautausmaalla – päivän päätteeksi ohjaajatkin liikuttuvat

Ammattiopisto Liven opiskelija Maija Roiha huuhtelee penkin sen jälkeen, kun on pessyt sen harjalla.

Ammattiopisto Liven opiskelija Maija Roiha huuhtelee penkin sen jälkeen, kun on pessyt sen harjalla.

Maija Roiha, 18, ja moni muu erityisnuori saa ensimmäisen työkokemuksensa Kellonummen hautausmaalla – päivän päätteeksi ohjaajatkin liikuttuvat

Espoossa sijaitseva Kellonummen hautausmaa ottaa pienissä ryhmissä työharjoittelijoiksi nuoria, joiden voi olla muuten vaikeaa työllistyä.

Parikymmentä hehtaaria hautausmaata ja yhtä monta siitepölystä tahmeaa penkkiä, jotka kaipaavat pesua. Maija Roiha, 18, on intoa täynnä. Hänelle työtehtävä on jo ennestään tuttu kuukauden takaisesta. Sen kuin kartta käteen, pesuvälineet mukaan ja kiertämään!

Roiha on yksi Ammattiopisto Liven yhdeksästä opiskelijasta, jotka ovat tänä kesänä Kellonummen hautausmaalla työharjoittelussa. Hän opiskelee Telma-koulutuksessa, jossa erityistä tukea tarvitsevia opiskelijoita valmennetaan työhön ja itsenäiseen elämään. Hautausmaalla Roihan työtehtäviin kuuluu penkkien pesun lisäksi muun muassa haravointia, vieraslajien poistoa ja avustamista hautapaikkojen mittaamisessa.

Penkin putsauksen ohessa Liven ohjaaja neuvoo Roihaa ergonomisemman työasennon löytämisessä. Kun ottaa ylempää kiinni harjasta, ei satuta selkäänsä. Homma sujuu lopulta nopeasti ja pian ollaan jo jatkamassa matkaa.

– Valmista! Mennään eteenpäin, hän huudahtaa ja nappaa kottikärryt mukaansa.

Maija Roiha nauttii hautausmaan fyysisistä askareista. Hänen lempipuuhaansa on ollut lupiinien hävittäminen.

Maija Roiha nauttii hautausmaan fyysisistä askareista. Hänen lempipuuhaansa on ollut lupiinien hävittäminen.

Kellonummen hautausmaa on Vanhan-Espoon pohjoispuolella, Karhusuolla sijaitseva englantilainen maisemapuisto, jossa tekemistä riittää. Vaikka ensi silmäyksellä miljöö huokuukin rauhaa ja hiljaisuutta, ahertaa paikalla kesän aikana erilaisten harjoittelijaryhmien lisäksi 15 kausityöntekijää. Hautaustoimen työnjohtaja Sanna Kuula kertoo kehitysvammaisten nuorten tekemien työtehtävien olevan sellaisia, jotka kuuluvat tavallisestikin hautausmaan tehtävälistalle.

– Emme keksi tekemistä tekemisen vuoksi, vaan täällä pääsee tekemään oikeita töitä. Toki tehtäviä kokeillaan ja mietitään kunkin oman osaamisen mukaan. Lähtökohtaisesti hautausmaan tehtävät ovat fyysisesti raskaita, Kuula kertoo.

Kellonummen hautaustoimen työnjohtajan Sanna Kuulan mielestä juuri hautausmaiden on luonnollista tukea sosiaalista kestävyyttä.

Kellonummen hautaustoimen työnjohtajan Sanna Kuulan mielestä juuri hautausmaiden on luonnollista tukea sosiaalista kestävyyttä.

Sosiaalista kestävyyttä tukemassa

Kellonummen hautausmaa otti Ammattiopisto Liven opiskelijoita ensimmäistä kertaa työharjoitteluun kaksi vuotta sitten, minkä jälkeen pyrkimyksenä on ollut toteuttaa harjoitteluja useamman kerran vuodessa. Pandemia kuitenkin sotki suunnitelmia niin, että mahdollisuus uuteen harjoittelujaksoon tarjoutui uudestaan vasta tänä kesänä. Kyse on palkattomasta työelämään valmentautumisesta, jossa opiskelijat harjoittelevat työntekoa yhdessä opiston ohjaajien kanssa.

Erityisnuorten on lähtökohtaisesti todella vaikeaa päästä yrityksiin työharjoitteluun.

Kuulan mielestä lyhyilläkin työkokeiluilla olevan tärkeä rooli kehitysvammaisten henkilöiden osallisuuden ja työllistymisen tukemisessa.

– Erityisnuorten on lähtökohtaisesti todella vaikeaa päästä yrityksiin työharjoitteluun. Toki meilläkin on hautausmaalla rajalliset määrärahat, mutta olen kyllä miettinyt, että hyvin meillä voisi olla ympäri vuoden töissä joku erityisnuori tai -aikuinen. Aina löytyy töitä, mitä pystyy ilman koulutustakin tekemään, Kuula sanoo.

Hautausmaan työvälineitä kuljetetaan paikasta toiseen kottikärryissä.

Hautausmaan työvälineitä kuljetetaan paikasta toiseen kottikärryissä.

Halu tarjota erityistä tukea vaativille opiskelijoille työharjoittelupätkiä lähti Kuulan omasta perehtyneisyydestä. Hän on aikoinaan tehnyt töitä opettajana erityisnuorten parissa. Sen lisäksi Kuula on Englannissa opinnäytetyötään tehdessään perehtynyt sosiaalisen kestävyyden toteutumiseen viheralueilla.

– Sosiaaliseen kestävyyteen liittyy paljon pehmeitä arvoja. Käytännössä se tarkoittaa kaikille tasa-arvoisia mahdollisuuksia voida hyvin, Kuula täsmentää.

Ammattiopisto Liven opiskelijat ja ohjaajat kulkevat keltaisissa työliiveissään kohti päivän hommia.

Ammattiopisto Liven opiskelijat ja ohjaajat kulkevat keltaisissa työliiveissään kohti päivän hommia.

Sosiaalisen kestävyyden tavoitteisiin kuuluu yhtenä osana työllisyyden edistäminen. Kehitysvammaliiton sivuilta selviää, että kehitysvammaisten henkilöiden työllistyminen on Suomessa vielä heikolla tasolla.

Liitto arvioi Suomessa olevan noin kolmekymmentä tuhatta työikäistä kehitysvammaista henkilöä, joista kymmenesosa olisi työllistettävissä tavalliseen palkkatyöhön oikeanlaisen tuen avulla. Kuitenkin vain noin 600 heistä on työsuhteisessa palkkatyössä.

Palkatonta ja vähäpalkkaista työtoimintaa on huomattavasti enemmän. Noin 6000 kehitysvammaista henkilöä osallistuu työkeskusten toimintaan ja reilut 2000 tekee työtä, josta maksetaan 0–12 euroa päivässä.

Maija Roiha tarkastelee työjohtajan kanssa mittaamiaan muslimien hautapaikkoja, joiden merkkinä puiset tikut ovat. Islamilaisella hautausmaalla paikat mitataan eri tavalla kuin kristillisellä hautausmaalla, kertoo Roiha.

Maija Roiha tarkastelee työjohtajan kanssa mittaamiaan muslimien hautapaikkoja, joiden merkkinä puiset tikut ovat. Islamilaisella hautausmaalla paikat mitataan eri tavalla kuin kristillisellä hautausmaalla, kertoo Roiha.

Maija Roiha on viihtynyt hautausmaalla hyvin, vaikka jännittikin kokemusta etukäteen. Kyseessä on nimittäin hänen ensikosketuksensa työelämään. Haaveissa olisi tehdä tulevaisuudessa palkkatyötä.

– Haluaisin lähihoitajaksi, koska tykkään auttaa muita, hän paljastaa.

Unelman tiellä on kuitenkin useampia haasteita, joista yksi on lukutaidon puute.

Ruttojuuria ja maa-ampiaisia

Hautausmaalla edetessä vastassa on myös toinen työharjoittelijoiden ryhmä. He tulevat Diakonissalaitoksen Vamoksesta, jossa ohjataan syrjäytymisvaarassa olevia nuoria ja nuoria aikuisia kohti koulu- ja työelämää. Joukossa on mielenterveysongelmien vuoksi sairauslomalla oleva Alexandra Puhakka, 21.

– Tämä on vasta toinen työpäiväni täällä, mutta tähän asti olen viihtynyt hyvin. Tänään poistamme ojasta ruttojuurta. Eilen istutimme kukkia: verenpisaraa ja lohikäärmekukkaa, Puhakka kertoo.

Alexandra Puhakka poistaa ruttojuurta ojan vierestä.

Alexandra Puhakka poistaa ruttojuurta ojan vierestä.

Puhakka kertoo innostuneensa työkokeilusta hautausmaalla heti, kun hänen ohjaajansa oli sitä ehdottanut. Mielenkiinto kumpusi paitsi kiinnostuksesta puutarhanhoitoon, myös halusta saada uudenlaista työkokemusta.

– Halusin päästä kokeilemaan jotain uutta. Olen työskennellyt aiemmin tiskarina ja koulunkäyntiavustajana. Tulevaisuudessa haluan kuitenkin kynsiteknikoksi. Aion harjoitella tänä kesänä omatoimisesti akryylikynsien tekoa, Puhakka sanoo.

Työnteko ruttojuurten parissa keskeytyy hetkeksi, kun työnjohtaja varoittaa mahdollisista maa-ampiaisten pesistä. Pörriäisiä hautausmaalla riittää. Matkalla huoltorakennukselle ohitamme myös hyönteishotellin, jonka materiaalien keräämiseen Ammattiopisto Liven opiskelijat ovat osallistuneet. Paikka talvehtijoille on siis taattu.

Lounaan yhteydessä vuorossa on kiitoslahjojen antaminen. Maija Roiha esittelee hautaustoimen työnjohtaja Sanna Kuulalle opiskelijoiden itse tekemiä käyttöesineitä.

Lounaan yhteydessä vuorossa on kiitoslahjojen antaminen. Maija Roiha esittelee hautaustoimen työnjohtaja Sanna Kuulalle opiskelijoiden itse tekemiä käyttöesineitä.

Huoltorakennukselle saavuttaessa koittaa päivän odotetuin hetki eli lounastauko. Liven opiskelijat ovat viimeistä päivää töissä, minkä kunniaksi tarjolla on muiden eväiden lisäksi grillimakkaraa ja limsaa. Lounastamisen lomassa tapahtuu toinenkin odotettu hetki, nimittäin kiitoslahjojen antaminen hautausmaan työntekijöille. Maija Roiha ojentaa Sanna Kuulalle ja ympäristönhoitotyöntekijä Kaija Niskaselle ruskeat paperipussit. Sisältä paljastuu opiskelijoiden itse tekemiä käsitöitä: liinat, löylypussit ja palasaippuaa.

– Kiitos jälleen avusta, Kuula lausuu liikuttuneena.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi