Eero Nelimarkka maalasi uransa aikana tiettävästi useampia omakuvia kuin kukaan muu suomalainen taiteilija. Niiden tarkkaa lukumäärää ei tiedetä.
Maisemamaalauksistaan tunnettu Eero Nelimarkka oli tiukka kristitty, joka maalasi myös uskonnollisia aiheita
Ateneumin taidemuseossa on esillä laaja Eero Nelimarkan tuotantoa esittelevä näyttely. Kiersimme kuraattori Riitta Ojanperän kanssa näyttelyn ja jäljitimme sitä, miten taiteilijan uskonnollinen vakaumus näkyy teoksissa.
Taiteilija Eero Nelimarkan (1891–1977) uskonnollisuus juonsi juurensa hänen lapsuudenkotiinsa Vaasassa. Räätäli-isä toimi maallikkosaarnaajana, ja äitikin oli uskovainen. Isä ei Eeron lapsuudessa ollut läsnä, sillä hän oli hoidettavana mielisairaalassa ja kuoli Eeron ollessa yhdeksänvuotias. Äiti elätti lapsikatraansa pyykinpesijänä.
– Eero Nelimarkka on korostanut sitä, kuinka hänen äitinsä sai voimaa uskonnosta. Eero ihaili ja kunnioitti äitiään, ja heidän suhteensa oli tiivis. Vielä seitsemänkymppisenäkin Maria-äiti kävi Helsingissä säännöllisesti auttamassa ja tukemassa poikaansa, kertoo Eero Nelimarkka -näyttelyn kuraattori, Kansallisgallerian kokoelmahallintajohtaja Riitta Ojanperä.
Maalaus Raamattu ja silmälasit on vuodelta 1922. Beckiläinen uskonsuuntaus, jota Nelimarkka edusti, korosti Raamatun arvovaltaa. Raamatun lukemista pidettiin tärkeänä.
Nelimarkan uskonnollisuus oli ankaraa laatua, tiukkaa raamatuntulkintaa edustavaa niin kutsuttua beckiläisyyttä. Saksalaisen Johann Tobias Beckin teologiaan perustuva suuntaus vaikutti Suomessa 1800- ja 1900-lukujen taitteessa, ja sen vaikutusvaltaisin edustaja oli arkkipiispa Gustaf Johansson. Mitään tavallisen kansan liikettä beckiläisyydestä ei tullut – maaseudulla se levisi lähinnä Nelimarkan kotiseudulla Etelä-Pohjanmaalla.
Hartaushetki Alaviitalassa vuodelta 1924. Sinipukuinen nainen etualalla on taiteilijan vaimo Saima. Alaviitala oli Saiman kotitila.
Jotain Nelimarkan ajan eteläpohjalaisesta uskonnonharjoituksesta kertovat hänen maalauksensa. Hartaushetki Alaviitalassa sijoittuu hänen vaimonsa Saiman kotitilalle Alahärmässä. Siinä totinen joukko on kokoontunut kamariin kuuntelemaan raamatunlukua. Kamarin seinällä on mustavalkoinen kopio tutusta Suojelusenkeli-kuvasta. Saman enkelin voi bongata joistakin muistakin Nelimarkan sisäkuvista.
Kuulijoita puolestaan kuvaa seuraväkeä kesäisellä rantaniityllä. Penkeillä istuva tiivis joukko tuo mieleen herätysliikkeiden kesäjuhlat.
– Kuulijoissa on vähän samaa henkeä kuin tunnetummassa Tyko Sallisen Hihhuleissa. Vaikka tämä ei ole niin rajun paatoksellinen, tässäkin ihmisten kasvoilla näkyy voimakasta tunneliikutusta, Ojanperä vertaa.
Kuulijoita-maalaus on vuodelta 1916.
Vanhoillinen kristillisyys ja pohjalainen mentaliteetti lienevät vaikuttaneet Eero Nelimarkan tinkimättömään työmoraaliin. Riitta Ojanperän mukaan hän suhtautui työhön hartaudella ja vakavuudella.
– Työtä piti tehdä ahkerasti ja koko ajan. Kun katsoo esimerkiksi hänen Kylväjä-maalaustaan tai lakeusmaisemiaan, mieleen tulee jonkinlainen työn ja maasta saadun elannon pyhittäminen.
Kylväjä vuodelta 1919. Nelimarkka suhtautui työhön uskonnollisella hartaudella ja vakavuudella.
Nykyisin Nelimarkka muistetaan juuri avarista pohjalaisista peltomaisemista, joissa maa ja taivas kohtaavat.
– Sehän ei ole mitään villiä luontoa, vaan ihmisen raivaamaa maata.
Kylämaisemissa on usein keskellä kirkko. Näyttelyssä esillä on Nelimarkan tulkinta Alahärmän ja Lapuan kirkoista.
– Kirkot ovat olleet tärkeitä henkisiä ja visuaalisia maamerkkejä. Nämä eräänlaiset kirkkojen muotokuvat kävivät aikanaan myös hyvin kaupaksi, Ojanperä kertoo.
Lapuan kirkko vuodelta 1916 on yksi monista Nelimarkan teoksista, joissa on kirkko maalaismaisemassa.
Riitta Ojanperä näkee hengellisyyttä myös joissakin Nelimarkan hiljaisissa interiööreissä. Hän pysähtyy Pöytä salissa -maalauksen eteen ja kehottaa katsomaan, kuinka valo tulee ikkunoista, joiden puitteet ovat ristin muotoiset. Ainoa huonekalu on valkoisen liinan peittämä pöytä ikkunaseinällä.
– Minulle se tuo mieleen kappelin.
Pöytä salissa vuodelta 1919.
Samaa harrasta tunnelmaa on myös Lastenvaunut-maalauksessa, jossa vauva on parkkeerattu nukkumaan ikkunan eteen.
Kyseinen maalaus on myös hyvä aasinsilta päästä puhumaan Nelimarkan perhe-elämästä. Hänellä ja Saima-vaimolla oli neljä lasta, jotka syntyivät noin puolentoista vuoden välein.
– Eero Nelimarkalla oli paitsi taiteilijan myös ehkä kristillisen maailmankatsomuksensa vuoksi aika patriarkaalinen perheenisän kutsumus, Ojanperä kertoo
Lastenvaunut vuodelta 1922. Eero ja Saima Nelimarkalla oli neljä lasta.
Perheessään Nelimarkka halusi olla auktoriteetti. Hän odotti puolisoltaan ja lapsiltaan kuuliaisuutta ja esimerkiksi vaati, että lapset teitittelevät häntä. Ojanperä arvioi, että Nelimarkka oli hyvin ankara sekä itselleen että muille.
Uraan ja perheen elättämiseen liittyvät paineet sekä sukurasite lienevät vaikuttaneet siihen, että Nelimarkan mielenterveys kärsi. Hän oli välillä sairaalahoidossa, ja hankalan tilanteen vuoksi perhe asui pitkään erillään. Tuolloin hän kirjoitti vaimolleen, että heidän erimielisyytensä kyllä ratkeaisivat, mikäli vaimo Jumalan sanan mukaisesti alistuisi miehensä tahtoon.
Vaeltajat-maalauksessa vuodelta 1914 näkyvät Pariisiin tehdyn opintomatkan ja jälki-impressionismin vaikutteet.
Eero Nelimarkkaa ehkä kaikkein eniten askarruttanut uskonnollinen aihe oli Riitta Ojanperän mukaan Golgata. Vuosien varrella hän teki aiheesta lukuisia piirroksia ja maalauksia.
Norjaan Skibotnin kirkkoon Nelimarkka maalasi alttaritaulun, jossa on ristiinnaulittu Jeesus ryöväreiden keskellä. Hän teki aiheesta myös luonnoksia Laihian kirkon alttaritauluksi. Remontoituun kirkkoon niitä ei valittu, mutta yksi sijoitettiin seurakuntatalon kappeliin.
Tarkkasilmäinen katsoja löytää Golgatan myös Ateneumiin ripustetusta Vaeltajat- maalauksesta. Siinä kolme naishahmoa kulkee tiellä. He ovat matkalla hautaamaan Jeesusta. Tie vie kohti kukkulaa, jossa juuri ja juuri voi erottaa ristin. Tietä reunustaa kaksi puuta, joista vehreä voisi symboloida elävää uskoa ja kuollut synnin seurauksia.
Kansallisgallerian kokoelmahallintajohtaja Riitta Ojanperä on valinnut Eero Nelimarkka -näyttelyyn teoksia, jotka antavat maisemamaalarina pidetystä taiteilijasta monipuolisen kuvan.
Lähteenä on käytetty myös Marja Lahelman toimittamaa teosta Eero Nelimarkka. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo 2026.
Eero Nelimarkka -näyttely on esillä Helsingissä Ateneumin taidemuseossa 13.9. asti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Ammuslaatikoihin maalatut Neitsyt Maria -ikonit tulevat esille Lauttasaaren ja Olarin kirkkoihin – näyttely on omistettu Venäjälle kaapatuille ukrainalaislapsille
AjankohtaistaIkoniperinteestä ammentavat Neitsyt Mariaa ja lasta esittävät kuvat on maalattu taistelualueilta peräisin olevien ammuslaatikoiden kansille.
