Hannu Andersson (vasemmalla), pappi Jukka Holopainen, Matti Arpiainen, Jussi Rinta-Filppula, Juha Kallio ja Tomppa Virtanen mallailevat saunan ulko-oven kahvavaihtoehtoja. Kauko Mustola ja Esa Järvinen kurkkivat ikkunasta.
Malmin seurakunnassa keksittiin, miten viidenkympin kypsemmälle puolelle ehtineet duunariukot saadaan mukaan toimintaan – mutta miten saunan rakentaminen liittyy Jeesukseen?
Malmin seurakunnan pappi Jukka Holopainen rakentaa miesporukalla peräkärrysaunaa, jota tullaan säilyttämään hautausmaalla.
Pappi Jukka Holopainen osoittaa yhtä ukoista.
– Tuossa on rakennusmestari, Ari, hän sanoo.
– Tuolla meillä on sähkömies.
On maalaria, puuseppää, insinööriä ja yleisduunaria.
– Mä olen itse rakentanut kaksi taloa, Holopainen sanoo.
Ollaan Helsingin Tattarisuolla puutavaraliike Äikään pihalla. Katoksen alla on traileri, jonka ympärillä pyörii 12 miestä.
Pappi Holopainen työskentelee Malmin seurakunnassa. Hän ja hänen kollegansa ovat pitkään olleet tietoisia kiusallisesta tosiasiasta: kirkon tarjoama toiminta ei tunnu puhuttelevan moniakaan miehiä. Seurakunnan tapahtumien kävijöistä 70–90 prosenttia on naisia.
Malmin seurakunta kyseli vuosi sitten joulun alla miehiltä, mitä nämä sitten kaipaisivat. Vastaukset olisi voinut arvata ilman kyselyitäkin: saunaa ja autotallia.
– Ha haa! Nyt meillä on oma autotalli, jossa teemme omaa saunaa, Holopainen sanoo.
Jukka Holopainen ei pidä työmaalla papinpaitaa.
Kallein menoerä oli katsastettu traileri, joka maksoi nelisen tonnia. Kun kaikki materiaalit lasketaan yhteen, loppulaskuksi tulee arviolta 8 000 euroa.
– Puutavaraliike Äikäs antoi meille tilat, kun he tajusivat, että tämä on hyvä juttu. He eivät ota sähköstäkään maksua, Jukka Holopainen kertoo.
Ei pastori toki puutavaraliikkeen pihalle aivan pystymetsästä saapunut. Holopainen vihki liikkeen omistajan avioliittoon 30 vuotta sitten.
– Olen 37 vuotta ollut täällä pappina, ja voit kuvitella, että verkostoni on täydellinen. Minä tunnen kaikki. Makkosen rakennusliike antoi ilmaiseksi käyttöömme naulaimen ja kunnon koneet.
Pappia lukuun ottamatta kaikki rakennusmiehet ovat saunatyömaalla kahvipalkalla.
Tällä tavalla kirkko siis saa viidenkympin kypsemmälle puolelle ehtineet röökinhajuiset duunariukot kokoontumaan yhteen.
Pidetään pieni kysely. Kuinka moni teistä on käynyt kolmen vuoden sisään jumalanpalveluksessa?
12 miehestä yhdeksän nostaa kätensä. Aika moni! Mutta kuinka moni teistä onkaan kirkon työntekijä?
Kolme nostaa kätensä. Heitä ei lasketa. Jäljelle jää kuusi, siis puolet.
Sähkömies Kari Valkonen korjaa maskiaan. Koronarajoitusten vuoksi saunanrakennusprojektia ei mainostettu laajasti.
Miehet eivät kutsu Jukka Holopaista papiksi vaan rovastiksi, mikä hän onkin. Rovasti on arvonimi, jonka piispa voi antaa työssään ansioituneelle papille.
Holopainen taas kutsuu miehiä äijiksi.
– Tuon rovastin kautta löysin tänne. Olen ollut aiemmin hänen kanssaan uurnantekokurssilla, kertoo eläkkeellä oleva sähkömies Kari Valkonen.
– Tämä on mukavaa ajanvietettä. Sitten on makkaranpaistoa ja kahvit ja pullat. Haastattele tuota insinööriä, se on suunnitellut tämän.
Anderssonin Hannu, se insinööri, kuvailee panostaan vaatimattomammin.
– No siis sanotaan näin, että mulla on vaikutusta tähän. Olen tehnyt sähkösuunnitelmat.
Osa äijistä tuntee toisensa entuudestaan. Insinööri Andersson osallistui sähkömies Valkosen kanssa samalle uurnantekokurssille. Itselleen hän ei ole vielä tehnyt uurnaa.
– En minä ole tehnyt vasta kuin emännälle.
Anderssonin suhde kirkkoon on ”ihan positiivinen”.
– Ihan pyhäkoulusta lähtien on tuttua. On minulla ollut kaksikymppisenä omat uskonkriisini niin kuin monella muullakin.
Tomppa Virtanen sen sijaan ei kuulu kirkkoon, koska kirkko ei puhuttele häntä. Hän kertoo olevansa ammatiltaan käsillätekijä.
– Aina olen tehnyt jotain.
Toinen mies huikkaa, että Tomppa on tehnyt alttariristin Pihlajamäen kirkolle.
– Heidän pyynnöstään. Minulla oli paikka ja osaaminen, Virtanen sanoo.
Palkkahommanako?
– Ei, ei.
Hyvää hyvyyttäsi?
– Niin.
Tomppa Virtanen (vasemmalla) on yleisduunari ja Hannu Andersson insinööri.
Jukka Holopainen uskoo, että saunanrakennuksesta kiinnostuneita duunareita olisi enemmänkin. Koronaepidemian vuoksi hän ei toitottanut asiasta kovin laajasti.
– Rakentaminen piti aloittaa jo keväällä, mutta sitten tuli korona. Nyt syyskuussa uskalsimme ryhtyä töihin, kun olemme ulkona.
Osan miehistä Holopainen kutsui Ostarin Onni -kahvilasta, jota kirkko pitää Pihlajanmäessä. Toiset tulivat Pihlajamäen Lions Clubilta. Jotkut ovat toisten kavereita.
Kun pappi on nyt saanut koottua paikalle kansaa, aikooko hän alkaa puhua ylösnousseesta Jeesuksesta Kristuksesta ja syntien anteeksiantamuksesta?
Holopainen vastaa, että Jeesusta ei voi työntää kenellekään väkisin.
– He tietävät, mikä meidän juttumme on. Sitten he soittavat, että tules Jukka-pappi siunaamaan minun äitini. Mutta ensin pitää olla tämä kontakti.
– Osa ei kuulu kirkkoon, mutta minä sanon, että ei sinun tarvitsekaan. Sinä saat uskoa omalla tavallasi. Minä pystyn olemaan heidän kanssaan ihminen, ja sitten, kun he tarvitsevat pappia, he tietävät minut.
Holopainen ei pukeudu työmaalla papinvaatteisiin. Sen sijaan hänellä on lippis, jossa lukee ”pöljä”.
– Kirkon tulevaisuus on siinä, että me olemme aitoja ihmisiä. Ei täällä voi feikkinä olla.
Rovasti on tosin linjannut, että työmaalla ei juoda kaljaa, kiroilla tai puhuta hävyttömyyksiä naisista.
Ari Tallberg (vasemmalla), Tero Nyman ja Jukka Holopainen tutkailevat saunan kattoa.
Sähkäri oli kysynyt maalarilta, että olisi tällainen juttu, kiinnostaisiko lähteä messiin.
– Mä olin, että mikä ettei, voin mä lähteä, Blomsterin Jarmo vastaa.
– Jamiksi sanotaan.
Maalari Blomsterin mielestä saunan rakentaminen on fiksumpaa hommaa kuin sohvalla makaaminen. Hän on maalannut itsekseen koko rakennuksen.
– Kun kirkko alkaisi touhuta enemmän tämmöisiä touhuja, se voisi saada jäseniäkin. Unohtaisi sen hurskaan hölötyksen. Tulisi kentälle. Järjestäisi kaikille järkevää tekemistä.
Blomster on itse eronnut kirkosta kauan sitten, kun hänellä paloi hermo ”joutavanpäiväiseen huuhaahommaan”.
– Mutta tämmöisiä touhuja kun alkaisi olla enemmän. Ja tällaisia pappeja. Tämä pappi on täällä ihan normaalisti eikä ole mikään paskantärkeä tai olevinaan parempi kuin muut.
Maalari Jami Blomster on eronnut kirkosta, koska hermot paloivat kirkon joutavanpäiväiseen huuhaahommaan.
Rovasti Jukka Holopaisen vanha sydän liikahtaa, kun äijät tulevat hommiin.
– Se on tämä tekeminen. Toiset äijät. Ei minun tarvitse täällä mitään tehdä. Minä keitän kahvit ja paistan makkarat.
Saunan pitäisi olla valmis jouluun mennessä. Iltamia voidaan alkaa järjestää, kun korona suo. Holopainen unelmoi, että saunaa voitaisiin viedä ostareille, kirkkojen takapihoille, isien ja lasten leireille, naisten vaelluksille Nuuksioon…
– Ei pelkästään hupia, vaan diakonista auttamista ja monenlaista kohtaamista.
Rovasti Jukka Holopainen veisteli ovenkahvoja anoppinsa omenapuista. Ne kestävät kuulemma pidempään kuin sauna.
Holopainen on sopinut Malmin hautausmaan väen kanssa, että saunaa tullaan säilyttämään hautausmaalla aitojen suojassa.
– Jos se jätettäisiin Viikin tai Pihlajamäen kirkon pihaan, se poltettaisiin viikossa.
Kuka sen polttaisi?
– Kutaleet.
Siinä tulisi äijille paha mieli. Holopaisen mukaan hautausmaalla voi myös hyvin järjestää saunailtoja.
– Kun äijät istuvat saunassa, he ovat paljaana. Siellä ei ole pappia eikä pankinjohtajaa. Siinä voidaan saunoa ja jutella tuntitolkulla, Holopainen sanoo.
– Sehän on se miehen rippituoli.
Kauko Mustola (vasemmalla) ja Jussi Rinta-Filppula tekevät tiivistystöitä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Rakennusala on muuttunut paljon niistä ajoista, kun aloitin” – rakentaja Mauri Järvinen korjaa Myyrmäen kirkkoa
Hyvä elämäSuojelukohteen peruskorjaus vaatii paljon pähkäilemista, sanoo rakentaja Mauri Järvinen.
