Matti Hagelberg tekee sarjakuvaa niin kuin kertoisi tarinaa leirinuotiolla
– Homman pitää olla hauskaa, sanoo Matti Hagelberg sarjakuvien tekemisestä.

– Homman pitää olla hauskaa, sanoo Matti Hagelberg sarjakuvien tekemisestä.

Matti Hagelberg tekee sarjakuvaa niin kuin kertoisi tarinaa leirinuotiolla

Matti Hagelberg alkaa piirtää Kirkko ja kaupungille sarjakuvaa Suomaan kansan muinaisuskosta.

Jo poikana leikeissään Matti Hagelberg kuvitteli maailmoja. Niin hän tekee nykyisinkin, yli viisikymppisenä sarjakuvataiteilijana. Juuri systeemien rakentaminen on vetänyt häntä sarjakuvan pariin.

– Ainahan fiktiossa on jonkinlainen maailma, vaikka sitä ei olisi tietoisesti tehtykään. Minulle sekä tekijänä että lukijana on tärkeää, että teoksen maailmaan voi uskoa niin, että leikkiin voi ryhtyä.

Edelleen, 35 vuotta sarjakuvaa tehtyään, Hagelberg on sitä mieltä, että homman pitää olla hauskaa. Sen pitää huvittaa myös tekijää itseään.

Hagelbergin ensimmäinen sarjakuva julkaistiin vuonna 1982 Kirkkonummen Sanomissa. Siinä maailmassa eläinhahmot seikkailivat yksityisetsivinä.

Hänen tämänhetkisellä projektillaan on siihen verrattuna tähtitieteelliset mittasuhteet. Hagelberg alkoi vuonna 2012 julkaista Läskimooses-nimistä sarjakuvalehteä. Sen scifimaailmassa hän on päässyt siirtelemään planeettoja ja ohjailemaan sankareita ja kokonaisia kansoja. Tähän mennessä lehteä on ilmestynyt 40 numeroa eli noin tuhat sivua. Tarina jatkuu vielä muutaman vuoden, sillä lehteä on tarkoitus tehdä yhteensä 54 numeroa.

– Siitä ei ollut tarkoitus tulla ihan niin suurta ja maailmojasyleilevää, mutta aika pian se lähti rakentumaan kokonaiseksi maailmanselityssysteemiksi. Huomaan, että keksin lisää sitä mukaa kuin kirjoitan. Koko jutun parhaimmat yllätykset ovat tulleet ilman sen suurempaa tarkoitusta. Palaset loksahtelevat kohdalleen koko ajan, Hagelberg kertoo.

Puolivahingossa tarinaan ilmestyi myös Suomaan kansa. Sen historiaa aletaan nyt seurata Suomaan kansan muinaisusko -sarjassa Kirkko ja kaupungissa. Hagelbergin lupaa, että sen lukeminen onnistuu, vaikka Läskimooseksen maailma ja tapahtumat eivät olisikaan tuttuja. Siitä, mistä sarjassa on kyse, Hagelberg ei halua kovin paljon paljastaa. Sen verran tiedetään, että sarja kertoo suomaalaisista, jotka ovat aikoinaan lähteneet Afrikasta ja joita jokin taho pitää valittuna kansana.

On muutama tarina-aihe, jotka toistuvat eri puolilla maailmaa. Näitä samoja juttuja on kerrottu niin kauan kuin ylipäätään mitään on kerrottu.

– Matti Hagelberg

Kaikenlaiset lainat

Jos Läskimoosesta tai Suomaan kansan muinaisuskoa lukevalle tulee tunne, että tämän olen kuullut ennenkin, se ei ole sattumaa. Hagelberg kertoo lainaavansa niin paljon kuin ehtii: Vanhaa testamenttia, Kalevalaa ja muitakin myyttejä.

– On muutama tarina-aihe, jotka toistuvat eri puolilla maailmaa. Näitä samoja juttuja on kerrottu niin kauan kuin ylipäätään mitään on kerrottu. Niitä voi myös hyödyntää tietoisesti. Esimerkiksi George Lucas on kertonut käyttäneensä Tähtien sotaa kirjoittaessaan Joseph Campbellin perusteosta Sankarin tuhannet kasvot.

Myös piirtäessään Hagelberg lainailee kaikenlaista ja yhdistelee erilaisia tyylejä.

– Kuvissa on paljon suoria sitaatteja. Esimerkiksi Suomaan kansan muinaisuskon ensimmäisen osan peurat lähteellä on piirretty tutun seinävaatteen pohjalta. Tämä on taas still-kuva elokuvasta Miljoona vuotta eKr. Olen myös ottanut valokuvia ja piirtänyt niistä suoraan, Hagelberg esittelee.

– Tyyli vaihtelee naturalistisesta piirtämisestä hyvinkin karrikoituun. Abstrakteja kuvia on paljon, esoteerista kuvastoa mutta myös ihan geometrista.

Loppu ja maailmanloppu

Läskimooseksen lehtimuotoon Hagelberg sai innoitusta Marvel Comics -kustantamon supersankarisarjakuvista, Suomaan kansan muinaisuskoon taas Flash Gordonin kaltaisista klassisista 1900-luvun alkupuolen sanomalehtisarjakuvista. Niissä tarina ei ole kerralla valmis, vaan lukija joutuu odottamaan seuraavan osan ilmestymistä tietääkseen, mitä sitten tapahtuu.

– Minua viehätti tässä lähtökohdassa se, kuinka se muistuttaa sitä, että istut leirinuotion ääressä ja rupeat kertomaan juttua. Seuraat, miten ihmiset reagoivat. Ehkä he nukahtavat tai alkavat kysellä. Ja voit itse reagoida siihen. Tällainen aktiivisuus ja dialogisuus kiinnostaa minua: tunne, että olen tässä näin ja kerron tätä tässä tilanteessa.

Kun aletaan ajatella, että me ymmärrämme kaiken, voimme rakentaa oman systeemin siitä ja perustaa elämämme siihen. Niinhän uskonnotkin toimivat.

– Matti Hagelberg

Nykyistä tapaansa tehdä sarjakuvaa Hagelberg kutsuu happeningiksi. Hän on sitä mieltä, että kun Läskimooses sivupolkuineen aikanaan valmistuu ja luultavasti julkaistaan kirjana, se ei ole enää sama teos. Teos on jo tapahtunut lehti kerrallaan, ja kirja on vain taltiointi alkuperäisestä livetilaisuudesta.

Luomansa maailman välityksellä Hagelberg käsittelee myös isoja filosofisia ja teologisia kysymyksiä, vaikka epäileekin, etteivät ne välttämättä näy teoksessa pinnalla.

– Yksi tärkeä teema on kysymys vapaasta tahdosta ja ennaltamääräämisestä. Esimerkiksi kristalliolennot liikkuvat vapaasti ajassa ja vaikuttavat asioihin sekä menneisyydessä että tulevaisuudessa. Missä määrin voidaan tehdä vapaita päätöksiä, jos on joku taho, joka järjestää asiat parhain päin? Herää myös kysymys, että kenen näkökulmasta parhain päin.

Sarjakuvassa Läskimooses on planeetta, joka ilmestyy aika ajoin ja aiheuttaa tuhoa. Sen toiminnasta sarjassa yritetään päästä selville – mikä on hankalaa, koska sarjan kertojaan ei ehkä ole luottamista.

– Minua kiinnostaa ihmisten halu tietää loppuratkaisu. Siihen liittyvät myös erilaiset maailmanloppukultit. Haluamme tietää loppuratkaisun ja mitä tämä kaikki tarkoitti. Tämä iso ihmisessä oleva halu tietää, mitä tämä kaikki merkitsee, on varmaan suuri positiivinen voima, mutta on se myös negatiivinen voima. Kun aletaan ajatella, että me ymmärrämme kaiken, voimme rakentaa oman systeemin siitä ja perustaa elämämme siihen. Niinhän uskonnotkin toimivat.

Suomaan kansan muinaisuskon piirtämiseen tarvitaan raapekartonkia, tusseja ja mattoveitsi. Värityksen Matti Hagelberg tekee tietokoneella.

Suomaan kansan muinaisuskon piirtämiseen tarvitaan raapekartonkia, tusseja ja mattoveitsi. Värityksen Matti Hagelberg tekee tietokoneella.

Sarjakuva on kirjoittamista

Matti Hagelbergista oli pitkien ja perusteellisten kuvataideopintojen jälkeen tulossa abstraktiin ilmaisuun suuntautunut taidemaalari, kun hän onnistui saamaan sarjakuvataiteen apurahan. Nykyisin hän on palkittu ja tunnettu tekijä, jonka sarjakuvia on käännetty useille kielille. Jotain Hagelbergin kansainvälisestä arvostuksesta kertoo se, että maailman ehkä tunnetuin nykytaidelehti Art Review julkaisi viime maaliskuussa hänen kahden sivun sarjakuvansa.

Vaikka Hagelberg katsoo olevansa koulutukseltaan lähinnä kuvataiteilija, hänelle sarjakuvassa on oikeastaan kysymys kirjoittamisesta.

– Minun kirjoittamismetodini vain on se, että teen siihen kuvat mukaan. Ainahan kirjassa on tavallaan kuvat, mutta yleensä se on lukija, jonka päässä ne syntyvät. En kuitenkaan halua rajoittaa lukijaa, vaan ennemminkin tarjota kuvan aihioita, joista lukija voi synnyttää omanlaisiaan kuvia.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi