Mielipide: Emme halua ajatella lautasellemme päätyneen eläimen kärsimystä – ”Jos tämä ei ole syntiä, ei sitten mikään”
Kirkko ja kaupunki (nro 13) tarjosi hyviä näkökulmia siihen, kuinka ihminen kohtelee luomakuntaa. Kiitos erinomaisen hyvästä artikkelista ”Miksi synti lakkaisi olemasta syntiä, kun sen kohteena on eläin?”
Pihla Tiihosen osuvat viisi kysymystä eläimistä uskontotieteilijä Terhi Hannolalle kannattaa lukea ajatuksella. Niin välinpitämättömästi me ihmiset valitettavan usein suhtaudumme eläimiin.
Viittaan myös Anna Kontulan ajatuksiin ihmisen luontosuhteesta samassa lehdessä.
Emme halua ajatella sitä julmuutta, jota syötäväksi kasvatetut eläimet joutuvat kärsimään. Emme halua ajatella sitä yksilöä, joka on päätynyt lautasellemme.
Tehokasvatus ei suo koskaan eläimelle mahdollisuutta lajityypilliseen käyttäytymiseen, koska sen tarkoitus on tehokkuus eli kulujen minimointi ja voiton maksimointi. Vastikään paljastunut sikojen kaltoinkohtelu teurasmatkalla on vain jäävuoren huippu.
Suomen turkistarhoilla, noilla turhan tuotannon käsittämättömillä laitoksilla, kasvatetaan edelleen ylisuureksi jalostettuja naaleja, joita tuskin naaleiksi tunnistaa. Mitä ajattelee tarhaaja, joka katsoo hädin tuskin häkkiinsä mahtuvaa, vaikeasti liikkuvaa eläintä?
Jos tämä ei ole syntiä, ei sitten mikään. Ja jos ahtaassa karsinassa kylki kyljessä elävien possujen tai broilerihallin tallattujen lintujen elinolosuhteet eivät ole synti, niin mikä sitten on?
Eija Jokinen
Helsinki
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Onko ihmisellä oikeus käyttää eläimiä? Uskontotieteilijä Terhi Hannola vetää rajan tarpeen ja huvin väliin – ”Miksi synti lakkaisi olemasta syntiä, kun kohteena on eläin?”
HengellisyysTerhi Hannola tutkii Helsingin yliopistossa ihmisten suhdetta tuotantoeläimiin. Hänen mukaansa eläimen elämä on arvokas sinänsä, eikä moraalin pitäisi muuttua sen mukaan, onko kyseessä lemmikki vai tuotantoeläin.
