Kari Kuula kirjoitti Kirkko ja kaupunkiin kolumneja usean vuoden ajan. Palautetta tuli runsaasti.
Pappi Kari Kuula, 59, arvostaa eläintiloja salakuvaavia aktivisteja: ”Jos eläinten tehotuotanto keksittäisiin nyt, siihen ei suostuisi kukaan”
Kari Kuulan mukaan kristinuskosta olisi hyvinkin voinut kehittyä eläinmyötätuntoinen uskonto.
Oman elämäntyylin arvostelu ärsyttää. Kun kritiikki tulee etäältä, sen voi kuitenkin sivuuttaa helposti.
Keski-ikäinen, keskiluokkainen, kristitty sekasyöjä voi kuitata nuorten aktivistien eläinoikeuspuheet vieraantumisena tosielämästä. Että on tainnut tulla katsottua liikaa Disney-elokuvia söpöistä puhuvista eläimistä.
Piikki pistää terävämmin, kun se tulee omien joukosta.
– Nuorempi nainen ohitetaan sillä, että kettutyttö siinä heiluu. Kun kaltaiseni kohta kuusikymppinen mies kirjoittaa eläimistä, se otetaan vastaan eri lailla, sanoo Kauniaisten seurakunnan pappi ja teologian tohtori Kari Kuula.
Kuula on kyseenalaistanut toistuvasti ”tuntoisten olentojen” syömisen eettisen oikeutuksen Kirkko ja kaupungin verkkokolumneissaan. Lehden pitkäaikaisimman kolumnistin kirjoituskausi päättyi lokakuussa.
Kuula kirjoitti luetuimmassa kolumnissaan tammikuussa 2021: ”Jeesuksen seuraaja ei voi mitenkään osallistua nykyisen kaltaiseen eläinten kohteluun” ja vertasi tehoeläintuotantoa saatanan tuhotekoihin.
Päätoimittaja Jaakko Heinimäki päätti poistaa kolumnin verkosta, mistä seurasi myöhemmin Julkisen sanan neuvoston langettava päätös. Maatalousyrittäjät kritisoivat kolumnia, ja useat piispat tukivat heitä. Kuula pahoitteli kärjekkäitä sananvalintojaan mutta pysyi muuten sanomansa takana.
Nyt lähes kaksi vuotta myöhemmin Kuula istuu kotisohvallaan Espoossa ja tuijottaa kukkakiehkuroin kuvioitua tapettia. Viereisessä hyllyssä nököttää rivi posliinikissoja. Kuula tiputtelee sanansa yksi kerrallaan. Tauot niiden välissä ovat pitkiä.
– Kuvitellaanpa, että ihmiskunnan historia olisi mennyt toisin. Meillä olisi nykyinen tieto kehittyneiden eläinten mielestä ja kyvystä kärsiä, pitäisimme lemmikkejä kodissamme kuten nyt, mutta emme söisi eläimiä. Sitten joku työryhmä esittäisi, että jalostetaanpa kanoista broilereita ja pannaan ne halleihin, joissa yhdelle on A4:n verran tilaa ja häkitetään siat isoihin laitoksiin. Aletaan syödä tällä tavoin tuotettua lihaa lähes joka aterialla. Vastalause kuuluisi taivaaseen asti. Jos eläinten tehotuotanto keksittäisiin nyt, siihen ei suostuisi kukaan.
Kaikki eivät tahdo suostua nykyäänkään: aktivistit ovat esimerkiksi salakuvanneet tuotantotiloja, mikä on paljastanut epäkohtia eläinten oloissa. Vaikka tuotantoeläinten pito olisi lainmukaista, ero kuluttajien mielikuvien ja karujen valokuvien välillä voi hätkähdyttää.
– Aktivistit ovat löytäneet epäkohtia, jotka he haluavat nostaa näkyviin, vaikka se käy heille itselleen kalliiksi. Se on arvostettavaa toimintaa, Kuula sanoo.
Kuula selittää hyvin hitaasti, että harva on tajunnut lihansyönnin olevan ihan eri asia tänä päivänä kuin parisataa vuotta sitten. Ennen kotieläimet elivät kotipihoissa, ja niiden osa oli yhtä hyvä tai ankara kuin ihmisten. Lihaa syötiin vähän. Ihmisille oli tarjolla rajallisesti proteiininlähteitä, kun taas nyt marketit pursuavat vaihtoehtoja.
Kuula haluaa tehdä selväksi, että hänestä vastuu kuuluu ensisijaisesti kuluttajille ja poliitikoille. Jos tavalliset ihmiset söisivät lihaa vähemmän ja maksaisivat mielellään eettisesti tuotetusta lihasta, tuotanto mukautuisi kysyntään. Poliitikot voisivat vaikuttaa ruoan hintaan.
– Tunnen myötätuntoa eläintuottajia kohtaan. He ottavat miljoonalainan, jolla perustavat sen tehtaan, jossa työskentelevät aamusta iltaan. EU kiusaa, jalostusliikkeet antavat tuotteista minimin, ja päälle tulee vielä kuormittava eläinoikeuspuhe.
Jeesus kärsii kaikkien luotujen puolesta
Ulko-oven kyltissä lukee ”Tervetuloa”. Ovikranssissa kaksi pupua kantaa käpälissään porkkanoita, ja niiden ympärille on kiinnitetty pienoiskokoisia puutarhatyövälineitä.
Kari Kuula asuu isossa uusvanhassa omakotitalossa vaimonsa, pappi Pirjo Kuulan, kanssa.
– Puput eivät ole oikeasti lempieläimiämme. Kun laitoimme pihalle yhtenä vuonna pensasmustikoita, puput söivät ne kaikki. Myös metsäkauriit parturoivat pihaa.
Pariskunta on syönyt pihavieraidensa tavoin kasvisruokaa viisi vuotta. Kari Kuula hämmästelee, miten ei tajunnut sitä ennen, että siat ja lehmät ovat persoonallisia yksilöitä yhtä lailla kuin vaikka perheen edesmennyt Neppu-lapinkoira. Se sai kuoltuaan hautakiven.
– Kristillinen ajattelu armosta ja myötätunnosta velvoittaa luopumaan omasta nautinnosta, jos sillä lailla voi vähentää muiden kärsimystä.
Kuula miettii taas pitkään.
– Joku piispa voisi sanoa tahdikkaasti, että jos haluat vähentää kärsimystä maailmassa, niin sinun on vaikea lopettaa sotaa Ukrainassa, mutta lihan jättäminen pois perjantaisin tekisi jo paljon hyvää.
Kuula sanoo, että kristinuskosta olisi helposti saattanut kehittyä ”eläinmyötätuntoinen uskonto”. Puheen tahti kiihtyy:
– Kirkkoisien ajoista asti on ollut taju siitä, että eläinten syömisessä on jokin ongelma. Se on näkynyt luostarien ruokavaliossa ja paastoissa, joiden aikana ei syöty lihaa vaan tavoiteltiin paratiisillista tilaa, jossa ei eletä toisten olentojen kustannuksella. Ennen jouluakin paastottiin pitkään.
– Jumalan Poika kärsii kaikkien luotujen eikä vain ihmisten puolesta. Jeesus samastuu myös broilereiden, porsitushäkissä makaavien sikojen ja parsinavetassa kököttävän lehmän osaan. Jeesus-lapsen syntyminen tehosikalaan olisi melkoinen joulukuva!
Kiitosta on tullut enemmän kuin kritiikkiä
Palaute verkkokolumneista on ollut runsasta. Kari Kuulalle on tultu juttelemaan kirjoituksista niin pääkaupunkiseudulla, Porissa kuin Jyväskylässäkin. Eniten on kiitelty.
– Juuri eilen yhdeksänkymppinen rouva kertoi minulle kirkossa, että alkoi kasvissyöjäksi jo 1950-luvulla. Hän oli tajunnut syöttöporsaita katsellessaan sen skitsofrenian, että jotkut eläimet kasvatetaan syötäviksi ja toiset lemmikeiksi, vaikka kaikki haluavat elää.
Kuulaa on kritisoitu siitä, että hän kommentoi eläintuotantoa, vaikka ei ole sen alan asiantuntija. Aihe saa Kuulan virnistämään niin, että hymykuopat näkyvät. Sitten hän luennoi etiikan perusperiaatteista: jos ihmisellä on jossain asiassa oma lehmä ojassa, hän ei ole paras tyyppi arvioimaan kyseisen asian eettisyyttä.
– Kaltaiseni kaveri, jolla ei ole eläintuotantoon liittyviä intressejä, pystyy perehtymään eläintutkimukseen ja tekemään siitä eettisiä johtopäätöksiä neutraalimmalta pohjalta.
Kuula kertoo puhuvansa eläinten oikeuksista kristillisellä kielellä, koska sellaisesta puheesta on puutetta, eivätkä eläimet voi puolustaa itse itseään. Häntä kiinnostavat monet muutkin asiat.
Kari Kuulan hyllyissä on legoista rakennettuja panssaroituja miehistönkuljetusajoneuvoja ja hävittäjäkoneiden pienoismalleja.
Kuula kiertää seurakunnissa luennoimassa esimerkiksi kristinuskon suurista kysymyksistä. Hänen työhuonettaan kiertävät tummat, täyspuiset kirjahyllyt täynnä kirkkohistoriaa, uskonnonfilosofiaa, latinaa, helvettiä…
Lisäksi hyllyissä on legoista rakennettuja panssaroituja miehistönkuljetusajoneuvoja ja hävittäjäkoneiden pienoismalleja. Katonrajaan on kiinnitetty deaktivoitu Suomi-konepistooli. Kun päivän työt on tehty, Kuula rentoutuu pelaamalla sen alla räiskintäpeli Battlefieldiä.
– Tietokonepelissä on energiaa, huumoria ja hienoja räjähdyksiä. Se osuu pikkupoikaan minussa ja on siitä jännä, että siinä ei kehity ollenkaan.
Kuka?
Kari Kuula on Kauniaisten seurakunnan pappi ja teologian tohtori, joka on kirjoittanut toistakymmentä teosta helvetistä, paholaisesta ja kristinuskosta. Hän luennoi aktiivisesti seurakunnissa. Kuula asuu Espoossa vaimonsa kanssa. Pari päivää viikossa paikalla ovat myös 4- ja 1-vuotiaat lapsenlapset.
Mitä?
Kuula kirjoitti Kirkko ja kaupungin verkkomediaan ennätykselliset yli 120 kolumnia, joista viimeinen julkaistiin lokakuussa. Voit lukea kolumneja täältä.
Motto
Jalat tukevasti irti maasta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kristinusko ohjaa miettimään mitä syö – mutta miksi ruokakeskustelu repeää helposti riidaksi?
HengellisyysYmpäristöteologi Panu Pihkalan mielestä kannattaa tunnustaa, että ruokaan liittyy monenlaisia ristiriitoja. Sen jälkeen voi yrittää tehdä mahdollisimman vastuullisia valintoja.
