Kristityillä on ainakin seitsemän perustetta eläinten tehotuotannolle – eläinteologi ja pappi Kari Kuula vastaa niihin
Suomen evankelis-luterilainen kirkko pohtii nyt eläinten oikeuksia. Kirkkohallitus julkaisi ensimmäisen teoksen eläinteologiasta.
Mitkä periaatteet ohjaavat ihmisten käyttäytymistä eläimiä kohtaan? Mitä tulee ottaa huomioon, kun eläimiä tarkastellaan osana teollista lihantuotantoa?
Tällaisiin kysymyksiin pureutuu Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tuore tutkimusjulkaisu Eläinteologia ja eläinoikeudet kirkon kysymyksenä. Sen toimittaneet teologit Kari Latvus ja Heikki Pesonen kirjoittavat, että lähimmäisenrakkautta ja heikompien puolustamista on pidetty kristillisinä ohjeina toisten ihmisten kohtaamiseen. Eläinteologiassa pohditaan, tulisiko samat periaatteet ulottaa muidenkin lajien edustajiin.
Eläinten oikeudet voidaan nähdä ihmisoikeuksien tapaan eettisenä ja yhteiskunnallisena kysymyksenä, johon odotetaan kirkolta näkemystä. Kirkkohallituksen julkaisema teos ei ole kuitenkaan kirkon virallinen kanta, vaan katsausten ja tutkimusartikkeleiden 17 kirjoittajaa edustavat siinä itseään.
Kirkko ja kaupunki sytytti keskustelun
Eläinteologisen katsauksen mukaan kristinuskon suhde eläimiin nousi viimeksi vahvasti julkiseen keskusteluun, kun Kirkko ja kaupungin verkkomediassa julkaistiin vuonna 2021 pappi Kari Kuulan kolumni Kuula: Eläinten teollinen käyttö muistuttaa Saatanan tuhotekoja – Jeesuksen seuraaja ei voi osallistua nykyiseen kaltoinkohteluun.
Kuulan kolumni poistettiin myöhemmin, mistä Julkisen sanan neuvosto antoi huomautuksen. Kolumnin web archive -version voi yhä lukea täältä.
Heikki Pesonen analysoi kolumnin herättämää julkista keskustelua, jonka pääpainotukset olivat hänestä muualla kuin kolumnin sisällössä eli tuotantoeläinten kohtelussa ja kristityn vastuussa. ”Erityisesti teologinen argumentaatio jäi – myös kirkollisessa mediassa ja kirkon taholta tulleissa puheenvuoroissa – vähäiseksi”, Pesonen arvioi.
Kuula jatkaa kohukolumninsa teemojen käsittelyä kirkon eläinteologisessa julkaisussa. Hän esittelee seitsemän kristillistä tapaa oikeuttaa eläinten tehotuotanto ja vastaa niihin eläinteologisesta näkökulmasta.
Kristillisiä syitä syödä tehotuotettua lihaa – ja kieltäytyä siitä
1. väite: Eläimet eivät kärsi kuten ihmiset. Ne on luotu toisenlaisiksi.
Vastaus: Nykyinen eläintutkimus osoittaa, että kanat, siat, naudat, lampaat ja viljellyt kalat ovat tuntoisia olentoja. Eläimet kokevat kipua, pelkoa, turhautumista ja surua. Tuotanto-olosuhteet antavat runsaasti syytä näihin kokemuksiin.
2. väite: Eläimet syövät toisiaan luonnossakin. Jumala on luonut pedot metsästämään saaliseläimiä, jotka kärsivät joutuessaan ruoaksi. Siksi myös ihmisellä on oikeus eläinravintoon, vaikka se aiheuttaisi kärsimystä.
Vastaus: Tämä argumentti oikeuttaa vain riistan syömisen. Nykyinen tehdasmainen lihantuotanto ei vastaa mitään luonnossa esiintyvää ilmiötä. Tuotantoeläinten jalostus ja koko elinkaari on alistettu sille, että ne päästään teurastamaan mahdollisimman nuorina ihmisravinnoksi.
3. väite: Jumala antoi eläimet ihmiselle ruoaksi. Raamatussa sanotaan: ”Teidän ravintonanne olkoon kaikki olennot, jotka elävät ja liikkuvat. Ne kaikki minä annan nyt teille, niin kuin annoin teille vihreät kasvit.” (1. Moos. 9:3)
Vastaus: Raamatussa kasvissyönti oli ihanne. Luomiskertomuksissa ihminen elää sovussa eläinten kanssa ja saa ruoan puutarhastaan. Liha tuli pöytään vasta syntiinlankeemuksen ja paratiisista karkottamisen jälkeen.
Eläinten elämä on pyhää. Jumala kieltää Raamatussa syömästä eläinten verta, jossa elämänvoiman ajateltiin olevan. Eläinten elämä kuuluu niille itselleen ja Jumalalle.
4. väite: Ihminen on Jumalan kuvana erityisasemassa. Jumala hallitsee luotujaan ja ihminen eläinkuntaa kuten hyväksi näkee.
Vastaus: Jumalankuvaisuus kutsuu ihmistä heijastamaan Jumalan hyvyyttä. Ihmisen tulee hallita luomakuntaa huolehtimalla eikä riistämällä.
Jos ihminen on joskus tarvinnut liharuokaa, se ei ole nykyoloissa välttämätöntä. Ihmisen jumalankuvaisuus kutsuu häntä nousemaan historiansa yläpuolelle siellä, missä se on mahdollista.
5. väite: Jeesuskin söi lihaa ja kalaa. Jos kristityn kuuluisi olla kiinnostunut eläinten oikeuksista, Jeesus olisi puhunut aiheesta.
Vastaus: Raamatun aikaan syötiin vain vähän lihaa. Jeesus käytti ravintonaan niityillä ja metsissä laiduntanutta lammasta. Hän ei puhunut eläinten oikeuksista, koska eläimiä ei kohdeltu kuten nykyisessä tehotuotannossa.
Jeesus puolusti niitä, jotka eivät kyenneet puolustamaan itseään. Hän kutsui kohtelemaan toisia kuten toivoisi itseään kohdeltavan. Hän haastoi seuraajiaan luopumaan omastaan. Hän kritisoi totuttuja perinteitä.
Eläinten puolustaminen on Jeesuksen sanoman soveltamista nykyaikaan.
6. väite: Lihansyöntiä ei ole pidetty kristinuskossa ennenkään ongelmana.
Vastaus: Ihmisten ravitsemustilanne ja lihantuotanto ovat muuttuneet. Siksi kristittyjä kutsutaan arvioimaan toimintaansa uudelleen.
Kristilliseen traditioon kuuluu pidättäytyminen lihansyönnistä paastossa. Se kestää monta viikkoa ennen pääsiäistä ja joulua, minkä lisäksi kirkkovuodessa on yksittäisiä paastopäiviä. Lihan ongelmallisuus on siis tunnistettu ennenkin.
7. väite: Ei tiedetä, mikä on oikein. Kukin päättäköön siksi itse, syökö sekaruokaa vai kasvisravintoa.
Vastaus: Jos on olemassa kohtuullinen epäily siitä, että tehotuotannossa on eettisiä ongelmia ja syötäväksi kasvatetut eläimet kärsivät, tämä riittää syyksi pidättäytyä eläintuotteista. Kristillisyyteen kuuluu omastaan luopuminen toisen hyväksi.
Lähde: Kari Kuula: Kristillisiä yrityksiä oikeuttaa eläinten tehotuotanto. Julkaisussa Eläinteologia ja eläinoikeudet kirkon kysymyksenä. Kirkon tutkimus ja koulutus, 2023.
Piispa Kaisamari Hintikka haluaa eläinteologiaa
Espoon piispa Kaisamari Hintikka osallistuu eläinoikeuksien pohtimiseen kirkon tutkimusjulkaisussa kommentilla On eläinteologian aika. ”Sen sijaan, että Kuulan puheenvuoro olisi toiminut tarpeellisena avauksena uudelle tavalle tarkastella suhdettamme eläimiin ja eläintuotantoon, sen synnyttämässä kohussa päädyttiin kiistelemään maataloustuottajien oikeuksista”, Hintikka kirjoittaa.
Eläinteologian lähtökohdaksi sopii Hintikan mielestä rakkauden kaksoiskäsky. Lähimmäisen rakastaminen laajenee vastuuksi koko luomakunnasta ja tulevista sukupolvista. Eläinteologia on lähellä ekoteologiaa.
Hintikan mukaan ihminen on kohdellut ”elonkirjon muita jäseniä teollisen tuotannon massana” ja tuhonnut muiden lajien elinoloja.
Hän kirjoittaa, että eläimet on tarkoitettu toisilleen ja ihmiselle ravinnoksi, jota kuuluu käyttää kohtuudella. ”Suhteemme muuhun luotuun kaipaa sovintoa ja sovitusta.”
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kristinusko ohjaa miettimään mitä syö – mutta miksi ruokakeskustelu repeää helposti riidaksi?
HengellisyysYmpäristöteologi Panu Pihkalan mielestä kannattaa tunnustaa, että ruokaan liittyy monenlaisia ristiriitoja. Sen jälkeen voi yrittää tehdä mahdollisimman vastuullisia valintoja.
