Mielipide: Helvetissä kärsimyksen tarkoitukseksi jää vain itse kärsimys, vailla merkitystä tai mieltä
Pohdin edelleen vallalla olevaa käsitystä, jossa pahaa tekevä tai Jumalaan uskomaton ihminen joutuu helvettiin. Aihe kiinnostaa rikoksen ja rangaistuksen näkökulmasta. Ihmisten täytyy tietää rangaistuksista, jotta ne ehkäisisivät rikoksia.
Oikeustieteessä niin sanottu peloteteoria painottaa rangaistuksen pelkoa rikosten ehkäisyssä. Pelon luominen oli isossa roolissa menneiden aikojen mielikuvituksellisissa ja julkisissa teloitusmenetelmissä, kuten ristiinnaulitsemisessa ja roviolla polttamisessa.
Äärimmäinen esimerkki tästä on Syyrian Damaskoksen liepeillä sijaitseva Sednajan vankila, josta kerrotut tarinat tuovat mieleen kuvaukset helvetistä. Jotkut sieltä selvinneet ovat kertoneet ihmisoikeusjärjestöille, että päivittäinen kidutus ei liity niinkään kuulusteluihin vaan talon tapoihin. Silti tässäkin tapauksessa kidutuksella voi nähdä tarkoituksensa. Se toimii varoituksena hallituksen poliittisille vastustajille.
Sednajan pelotevaikutus toimii, koska kaikki eivät kuole vankilaan, vaan aina toisinaan joku pääsee sukulaisten suhteiden ja lahjusten avulla ulos kertomaan kokemuksistaan. Mutta helvetistä kukaan ei pääse pois. Mihin siellä palavien ihmisten kärsimys johtaa? Mikä on sen tavoite?
Kipuhan on elämän kannalta siunaus – se ohjaa kaikkia tuntevia olentoja käyttäytymään niin, että elämä jatkuu. Tulehtunut hammas ohjaa hammaslääkäriin.
Helvetin ikuinen tuli ei kuitenkaan ohjaa siinä palavaa mihinkään. Parannus ei enää auta, eikä eläviä voi palata varoittamaan. Kärsimyksen tarkoitukseksi jää vain itse kärsimys, vailla merkitystä tai mieltä.
Vaikuttaa, että perinteisen tulkinnan mukainen taivaallinen oikeuslaitos on rikki. Helvetissä on järkeä, mutta ainoastaan ennen kuin sinne joutuu.
Janne Ojanperä
englannin ja arabian kielen tulkki ja kääntäjä
Vantaa
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
MIelipide: Kirkon ydintä ei saa muuttaa
Puheenvuorot
