Mielipide: Joskus tarvittaisiin kuolinapua
Kirkko ja kaupungissa oli eutanasiasta hyvä artikkeli, joka sai ajatukset liikkeelle (K&k 12.8.).
Olen nähnyt Helsingin kaupungin sairaalaosastolla henkilön, joka vietti elämäänsä lähes kymmenen vuoden ajan sängyssä sikiöasennossa. Hän ei voinut kommunikoida, ja hänen lapsensa olivat luovuttaneet ja hylänneet hänet. Hoitajat käänsivät häntä kyljeltä toiselle, pesivät ja syöttivät, kunnes potilaan sydän viimein petti. Hän ei kärsinyt fyysisistä kivuista. Henkisistä kivuista hän ei pystynyt ilmaisemaan mitään.
Kaikkien kuolinapua vastustavien toivoisin pääsevän katsomaan tällaista potilasta. Hoitotestamentissani olen toivonut saavani lähtöpiikin, jos itse joutuisin tähän tilaan. En halua olla kommunikoimaton ja liikuntakyvytön vihannes. Silloin olisin vain taakka, en ilo, enkä omaisi enää ihmisarvoa. Esimerkiksi syöpä ei vie vuosia saattohoidossa eikä vie ihmisarvoa.
Toivon, että joku voi piikin antaa, ellei lääkäri, niin lapseni. Tämä apu ei kuulu saattohoitoon, kivunlievitykseen eikä avustettuun itsemurhaan.
Eija Saha
Helsinki
Ota kantaa! Voit jättää oman mielipidekirjoituksesi täällä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Eutanasia jakaa mielipiteet, mutta on paljon enemmän kuin kyllä vai ei -kysymys – ”On ymmärrettävää, ettei kukaan halua kokea kärsimystä”
Hyvä elämäMitä on kärsimys, kipu tai väsyminen elämään? Eutanasiaan liittyy paljon määrittelyä, ja muun muassa se tekee aiheesta vaikean asiantuntijoillekin.
