Saattohoito johdattaa kuoleman rajan yli – mutta tyyli on vapaa
Kohtaamisissa kuolevan kanssa on kaipaus usein vahvasti läsnä. Kuva: Istock

Kohtaamisissa kuolevan kanssa on kaipaus usein vahvasti läsnä. Kuva: Istock

Saattohoito johdattaa kuoleman rajan yli – mutta tyyli on vapaa

Joku ei halua kuolla suvun ympäröimänä. Toiselle kahvi kiilaa hengellisyyden edelle. Ja sekin on täysin ookoo.

Toisinaan klisee pitää paikkansa.

Yksi sellainen on sanonta, että ”kuoleman edessä kaikki ovat tasa-arvoisia”. Tasa-arvoisia kyllä, mutta eivät samanlaisia.

Sairaalapastori Annamari Simpanen kumoaa yleispätevänä pidetyn ”totuuden” siitä, että kaikki pelkäävät yksinäistä kuolemaa. Simpanen työskentelee Espoon sairaalassa, jossa on myös saattohoito-osasto.

– Varmasti suurin osa haluaa kuolla läheistensä ympäröimänä, mutta eivät kaikki. Jotkut eivät saa sanotuksi omaisille, että toivoisivat hetken rauhaa, Simpanen sanoo.

Me ihmiset olemme erilaisia niin elämässä kuin kuolemassa.

− Sairaalapastori Annamari Simpanen

Toki on huomattava ero siinä, haluaako kuoleva vain hetken yksinoloa vai pidempään.

– Me ihmiset olemme erilaisia niin elämässä kuin kuolemassa. Ja sitä erilaisuutta täytyy kunnioittaa myös saattohoidossa, Simpanen korostaa.

Espoon sairaalan 15-paikkaisella osastolla saattohoidettavat ovat pääsääntöisesti yli 60-vuotiaita.

Kaipaus on läsnä

Samanlaisia kokemuksia on myös sairaalapastori Kristiina Hannulalla, jota työllistää muun muassa saattohoidon vapaaehtoisten koulutus Helsingissä.

– Potilas saattaa tarvita apua kuolemanpelon, yksinäisyyden tai ahdistuksen käsittelyssä. Monille hengellisyys ja usko antaa suurta turvaa. Joku toinen taas kaipaa kahvitteluseuraa,Hannula kuvailee.

Yksilöllisistä eroista huolimatta kuoleman lähestyminen herättää ihmisissä myös hyvin samankaltaisia ajatuskulkuja.

Kristiina Hannulan kokemuksen mukaan kohtaamisissa kuolevan kanssa on kaipaus usein vahvasti läsnä. Se saattaa suuntautua joko maanpäällisiin tai tuonpuoleisiin asioihin. Yksi tyypillinen pohdinnan aihe on oman elämän merkitys.

Tavallista on myös, että kuoleva haluaa keventää sydäntään häntä vaivaavista asioista. Kuoleman lähestyessä tärkeät asiat korostuvat, ja vähemmän tärkeät haalistuvat.

Toisinaan kokemus elämän epäoikeudenmukaisuudesta saattaa olla voimakas. Näin voi olla esimerkiksi nuorella ihmisellä. Toisaalta jäljellä olevan elämän lyhyys voi yllättää ikään katsomatta.

Kuolevalla saattaa olla tarve puhua, mutta hän saattaa välttää puhumista vaikeista aiheista omaisten läsnä ollessa. Myös tässä kohtaa papin tai vapaaehtoisen apu tulee tarpeeseen.

Saattajana toiselle puolelle. Espoon sairaalan saattohoito-osasto on sairaalapastori Annamari Simpasen työmaata. Kuva: Esko Jämsä

Saattajana toiselle puolelle. Espoon sairaalan saattohoito-osasto on sairaalapastori Annamari Simpasen työmaata. Kuva: Esko Jämsä

Vanhuus pelottaa

Hengellistä saattohoitoa on organisoitu hiukan eri tavoin eri kunnissa ja kaupungeissa. Sairaalapastori Pirjo Vatanen on työskennellyt Vantaan hoitolaitoksissa noin 27 vuotta, ja hänestä on hyvin huolestuttavaa, että vanhuudesta on tullut pelottava asia.

– On hyvä, että nyt käydään julkista keskustelua vanhustenhoidon tilasta. Minusta on korkea aika palauttaa vanhusten ja muiden heikommassa asemassa olevien ihmisarvo. Ihmiselämä on sinänsä jo arvokas, ja se velvoittaa meitä huolehtimaan toisistamme. Nykyään arvostetaan nuoruutta, kauneutta ja menestystä. Ne eivät kuitenkaan ole kestäviä arvoja. Täyteen elämään kuuluu myös luopuminen, Vatanen sanoo.

Saattohoito

Saattohoito on osa palliatiivista eli oireenmukaista hoitoa, ja se ajoittuu potilaan viimeisiin päiviin tai viikkoihin. Palliatiivisella hoitolinjalla tarkoitetaan vaihetta, jossa sairauden kulkuun ei enää voida olennaisesti vaikuttaa. Tällöin hoidon päämäärä on lievittää niin potilaan kuin läheistenkin kärsimystä ja vaalia heidän elämänlaatuaan.

Nykyään saattohoitoa tarjotaan yhä useammin kotisairaalan kautta kuolevan omassa kodissa. Varsinaisen sairaalahenkilökunnan lisäksi saattohoitotiimiin saattaa kuulua henkisestä ja hengellisestä tuesta vastaava sairaalapappi tai tukemiseen koulutettuja vapaaehtoisia.

Viime vuosina suuntaus on painottunut yhä enemmän kuolevan kotona annettavaan saattohoitoon sen sijaan, että potilas valmistautuisi kuolemaan laitoksessa. Hyvään saattohoitoon kuuluu henkisen tuen ohella oireiden tehokas ja oikea-aikainen hoito, esimerkiksi riittävä kipulääkitys.

Saattohoidossa yhä puutteita

Perusterveydenhuollon johtavien lääkärien mukaan perustasoa vaativamman saattohoidon saatavuudessa on puutteita. Noin joka viides johtava lääkäri arvioi, että kuntalaisten käytettävissä ei ole tarjolla mitään tai ei riittävästi perustasoa vaativampia saattohoitopalveluita. Näiden terveyskeskusten alueella asuu yli 400 000 suomalaista.

Perustason palveluilla tarkoitetaan esimerkiksi erillisiä saattohoitoon tarkoitettuja vuodepaikkoja terveyskeskusten vuodeosastoilla, tehostetun palveluasumisen saattohoitopaikkoja tai kotisairaanhoitoa. Perustasoa vaativammalla saattohoidolla tarkoitetaan esimerkiksi saattohoitoon erikoistuneita yksiköitä sairaaloissa, saattohoitokoteja tai sairaalatasoisia palveluita kotiin vietynä.

Palvelujen saatavuudessa on merkittäviä alueellisia eroja.

Erityisesti resurssivajaus, henkilökunnan vaihtuvuus, pitkät etäisyydet sekä saattohoitoon sopimattomat tilat nähtiin ongelmina.

Lääkäriliitto: Terveyskeskusten lääkäritilanne 2018 Saattohoitopalvelujen saatavuus ja Kuolevia potilaita hoitavien lääkärien mielipiteitä saattohoidosta ja eutanasiasta. 2017.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi