Mielipide: Jumalanpalvelukset eivät ole pois muista tapahtumista
Jumalanpalvelusten rooli suomalaisten hengellisen hyvinvoinnin ylläpitäjänä ei ole kolumnisti Rebekka Naatuksen mukaan niin suuri kuin mitä koronarajoitukset antavat ymmärtää.
Olemme historiallisesti oudossa tilanteessa, jossa jumalanpalveluksista kiinnipitäminen ja ehtoollisen vietto tuntuvat raikkailta ja radikaaleilta ajatuksilta. ”Miksi kirkko ei sitä ja miksi kirkko ei tätä” on hyvä hokema, jolla usein nostetaan esiin varteenotettavia kysymyksiä vaikkapa kirkon tasa-arvosta. Kirkon ensisijainen tehtävä ei kuitenkaan ole täydentää riittämättömiä hyvinvointivaltion tukimuotoja tai saatella uskonnottomia pariskuntia alttarille perinteen vuoksi ja sukulaisten iloksi.
Tämä ei tarkoita sitä, etteikö yhteisöruokailujen, diakoniatyön ja sielunhoidon suoma apu olisi välttämätöntä ja kirkkolaissa tarkoitettua lähimmäisenrakkauden toteuttamista.
Pääosin sekulaaristi toteutettavan avustustoiminnan asettaminen vastakkain jumalanpalvelusten kanssa tuo näkyville sen, että kirkko mielletään ensisijaisesti erilaisten tukimuotojen ja tapahtumien toteuttajana.
Jumalanpalvelukset ja ehtoollisyhteys ovat osalle suomalaisia hengellisen hyvinvoinnin kivijalka myös pandemia-aikana. Ne ruokkivat sitä hengellisyyttä, joka voi havahduttaa auttamaan myös muita.
Tommi J. Vehmas
Helsinki
Ota kantaa! Voit jättää oman mielipidekirjoituksesi täällä.
Jaa tämä artikkeli:
