Mielipide: Papin ei ole pakko julistaa, mutta mitä hyötyä on sanomasta, jota ei kuule?
Papit puhuvat ja saarnaavatkin nykyään enemmän pohdiskelevasti kuin julistaen. En moiti sitä. On mielenkiintoista kuulla monessa mukana olevien ihmisten ajatuksia evankeliumista ja päivän asioista.
Pappien pohdiskelevasta sävystä seuraa kuitenkin myös puhuminen hiljaisella äänellä. Kirkkorakennusten akustiikka vaihtelee, ja useimmat kuulijat pystyvät varmaan seuraamaan hiljaistakin puhetta. Varsinkin meissä vanhoissa on kuitenkin huonokuuloisia.
On kiusallista, kun kuulee vain puolet sanoista. Jotkut lauseet ymmärtää, toiset jäävät käsittämättömiksi.
Siksi pyydän sanan palvelijoita: Ottakaa meidät huomioon. Puhukaa hitaasti, selvästi ja riittävän kovalla äänellä.
Erkki Haapaniemi
Helsinki
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kirkossakävijät odottavat saarnoilta hengellisyyttä ja haastamista – ”Kirkossa pitäisi voida pysähtyä suurten kysymysten ja tuntemattoman äärelle”
HengellisyysSaarnataidon kouluttaja Mika Aspinen toivoo, että saarnoissa olisi lämpöä ja aitoutta. Ripaus iloakaan ei olisi pahitteeksi.
