Mielipide: Pitääkö sairaan tehdä työtä saadakseen hävikkiruokaa?

Mielipide: Pitääkö sairaan tehdä työtä saadakseen hävikkiruokaa?

Mediassa on kirjoiteltu leipäjonojen muuttamisesta ja Yhteisestä pöydästä. On pakko kysyä: onko asiaa käsitelleillä ollut koskaan nälkä?

Luulisi, että työnsä tehnyt aikuinen olisi Suomessa oikeutettu nauttimaan rauhassa olostaan, mutta hän joutuukin kerjuulle selvitäkseen. Ja eikö ihmisiä muka tulla lokeroimaan? Jos jatkossa ruuan saa näyttämällä korttia, ja seuraava maksaa siitä kaksi euroa, niin mitä tämä on? Kortinhaltija tullaan rekisteröimään ja nimi säilyy rekisterissä vuosia henkilön poistuttua jonosta. Lyödäänkö otsaan leima: olet taakka?

Hanna Kuisma ja Eeva Lehtineva mainitsevat kirjoituksessaan (K&k 30.8.) kauniisti yhteisön ja sosiaalisuuden, mutta sanovat myös, että ihminen ”löytää paikan, jossa häntä tarvitaan”.

Siis mitä? Ruoka-avun tarvitsija joutuu ilmeisesti johonkin vastikkeelliseen. Täytyykö sairaan tehdä työtä saadakseen muutoin roskiin menevää ruokaa? Muutenkin vapaaehtoistoiminnan viesti on aina ”tule auttamaan”, ei ”tule autettavaksi”.

Ruuan valmistus ja jakaminen vaativat rautaista ammattitaitoa todistuksineen. Miten ruokailuissa huomioidaan ihmisten rajoitteet, kuten allergiat ja mausteyliherkkyys? Siellä ei voi honottava hopsantuusa sanoa, että syö äläkä kysele!


Maria Suomalainen

Jaa tämä artikkeli:

Kommentoi