Mielipide: Seitsemän vastausta perimmäiseen kysymykseen
Mitä Sinulle tapahtuu eletyn elämäsi jälkeen? ”En tiedä” ei riitä kenellekään vastaukseksi ennen pitkää, vaikka verukkeiden ja puolustusmekanismien avulla vastausta voi vältellä. Näiden mitä kuoleman jälkeen -kysymysten parissa tappelee jatkuvasti seitsemän persoonatyyppiä.
Historiallisesti vastaukset voidaan jakaa seuraaviin päätyyppeihin:
• Menen tai joudun tyhjyyteen, tiedottomuuteen tms.
• Elän sitten jälkeläisissäni tai eläessäni tehdyissä tuotoksissani.
• Koen menneen elämäni hyvyyksistä ja pahuuksista jonkinlaisen kiirastulen, jossa pahuuteni puhdistuu ja pääsen keräämilläni ansioilla johonkin toivomaani paikkaan tai olotilaan.
• Jokin paha olotila on odotettavissa.
• Menetän nykyisen kehoni mutta synnyn uudelleen jossain toisessa kehossa.
• Koen nykyisin tuntemattoman loputtoman hyvän olon, johon kaikki muutkin ihmiset noin vain pääsevät.
• Vaivun unenkaltaiseen olomuotoon, josta joku minut herättää ihmiskunnan viimeisenä päivänä. Sitten selviää koko elämäni ajan etsimäni totuus siitä, minne joudun.
Kun sitten vaikka tyyppi nimeltä ”menen tyhjyyteen” kohtaa teesejä kiirastulesta, viimeisistä käräjistä, armon vilauksista, kahden maan kansalaisesta, maan päällä käyneestä sovittelijasta ynnä muusta sellaisesta, niin kyllä tyyppi nimeltä ”viimeisenä päivänä herätetään” joutuu viestinnässään tilanteeseen, jossa pitää ikään kuin selittää synnynnäisesti sokealle punainen väri.
Olennaista tässä on, kiinnostaako ketään. Näinkö jäsentyvät vastaukset tähän elämän suureen kysymykseen, johon eri tavoin vastaavat jopa tappavat toisiaan?
Juhani Heiska
psykologi, Savonlinna
Ota kantaa! Voit jättää oman mielipidekirjoituksesi täällä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Mielipide: Moni isä ikävöi lapsiaan isänpäivänä
Puheenvuorot
