– Kaikenlaiset tunteet ja epäonnistuneetkin reagoinnit mahtuvat siihen todellisuuteen, jossa Jeesus Kristus kanssamme kulkee, sanoo piispa emerita Irja Askola.
”Voimme luottaa siihen, että taivas on avoinna”, lupaa piispa emerita Irja Askola
Irja Askola muistuttaa, että poikkeusoloista huolimatta pääsiäisen sanomaa ei ole peruttu: ”Koko hiljainen viikko on kertomusta armollisuudesta, siitä, että Jumala luottaa ihmisiin.”
Pelkoa, petturuutta, hylkäämistä, häpeää, surua, menetystä ja kuolemaa. Mutta myös ystävyyttä, hellyyttä, huolenpitoa, iloa ja toivoa. Kaikki tuo pimeys ja valo muutaman päivän aikana. Piispa emerita Irja Askolalle pääsiäisaika on draamaa, jossa Jumalan todellisuus kietoutuu ihmisten rikkinäiseen ja väkivaltaiseen maailmaan.
– Löydän pääsiäiskertomuksesta monenlaisia yksityiskohtia, riemastuttavia ja kauhistuttavia asioita. Siihen on kirjattu myös meidän ihmisten raadollisuus, Askola sanoo.
– Tänä keväänä elämme pääsiäistä koko maailmassa ja kotikortteleissamme oudoissa tunnelmissa. Kukin reagoi epävarmuuteen ja uhkakuviin omalla tavallaan. Joku pakenee valhekuviin ja vähättelyyn, toinen putoaa vaikenemiseen, kolmas kiukuttelee, neljäs muuttuu aktiiviseksi auttajaksi. Kaikkia näitä reagointitapoja löydän ensimmäisen pääsiäisen henkilöhahmoista. Opetuslapset osoittavat, että kaikenlaiset tunteet ja epäonnistuneetkin reagoinnit mahtuvat siihen todellisuuteen, jossa Jeesus Kristus kanssamme kulkee.
Nuorempana Irja Askolan oli vaikea katsoa pitkäperjantain kärsivää, veristä Kristusta. Hän arvelee, että yksi syy siihen löytyy hänen sukunsa ja koko Suomen menneisyydestä, sodista. Väkivaltaisen kuoleman kuvia oli liikaa.
Askolan muistikuvissa hänen lapsuudessaan pääsiäisen vietto painottui juuri pitkäperjantaihin. Se oli surullinen juhla.
– Kävelimme hautausmaalle ja sytytimme kynttilät. Paleli. Asuimme talossa, jossa monet olivat sotaleskiä, yksinhuoltajia. Pääsiäisen ilo jäi varmasti aika monelta sivuun.
Myös tänä vuonna voi olla vaikea tavoittaa pääsiäisen iloa. Kirkoissa ei vietetä messuja eikä pidetä konsertteja. Harva saa pääsiäispöytäänsä sukua tai ystäviä.
– Paljon on pitänyt perua. Pääsiäisen sanomaa ei kuitenkaan kenenkään tarvitse itseltään perua, Askola sanoo.
Jumalan valtakunta on pelokkaiden ja väsyneiden
Sanat armo ja armollisuus toistuvat usein, kun Irja Askola etsii pääsiäisen sanoman ydintä ja katsoo pääsiäiskertomuksen henkilöitä ja tapahtumia.
– Kun Jumalan Poika kuolee pelastaakseen meidät, hänen lähellään kukaan ei ole mestari eikä toimi kovin korrektisti. Koko hiljainen viikko on kertomusta armollisuudesta, siitä, että Jumala luottaa ihmisiin, jotka eivät pysty kaikkeen siihen, mitä heiltä odotetaan, Askola miettii.
– Kun Jeesus rukoili Getsemanessa ennen kuin hänet vangittiin, lähimmät opetuslapset nukahtelivat ja jättivät hänet yksin. Mutta sekin voi opettaa armollisuutta. Jos niin ainutlaatuisella hetkellä Jeesuksen opetuslapset nukahtavat, voimme ehkä sallia myös sen, että omaishoitajaa väsyttää, muistisairaan omainen on uuvuksissa ja äidin tekisi mieli välillä vain nukkua. Jeesus ei tuominnut. Me kaikenlaiset pelokkaat ja väsyneet mahdumme Jumalan valtakuntaan.
Pitkäperjantaikaan ei Irja Askolan mukaan kerro vain kärsimyksestä. Hän huomauttaa, että viimeisinä hetkinäänkin Jeesus osoittaa hellyyttä ja huolenpitoa. Hän kantaa huolta äidistään ja uskoo hänet opetuslapsensa Johanneksen hoiviin.
Rikollisen, joka kärsii hänen vierellään ristillä, Jeesus lupaa tavata paratiisissa.
Voi ajatella, että ristin juurella saa itkeä myös huumeisiin kuollutta nuorta tai elämässään syrjäpolulle joutunutta, joka on kuollut oman aikamme häpeäkuoleman.
– Pitkäperjantain tärkeä viesti on se, että kukaan meistä ei voi tuomita – ei hakata toista Raamatulla eikä millään muullakaan. Toivoisin, että ihmiset eivät ohittaisi tätä. Voimme luottaa siihen, että taivas on avoinna. Vaikka olisit elänyt miten, Jumalan valtakunta toivottaa sinut tervetulleeksi, Askola sanoo.
Hän siteeraa ystäväänsä metropoliitta Ambrosiusta: kuka tahansa, joka kaipaa taivaaseen, pääsee sinne.
Jeesuksen ja hänen kummallekin puolelleen ristiinnaulittujen rikollisten lisäksi hiljaisella viikolla on neljäskin kuolonuhri. Juudas, joka on kavaltanut Jeesuksen, hirttäytyy.
– Kristitty ei voi ohittaa Juudasta, vaikka mielellään niin tekisi. Juudas auttaa tai pakottaa meitä kohtaamaan pahan itsessämme ja yhteisössämme. En tiedä, miksi Juudaksen osa oli se, mikä oli. Minulle hän näyttää, että kaikissa meissä on myös himo valtaan, ja se saa meidät tekemään vääriä tekoja.
– Joskus mietin, että mitähän Jeesus ja Juudas sanovat toisilleen tavatessaan tuonpuoleisuudessa. Ajattelen, että mikään itsetuhoinen teko ei estä ihmistä pääsemästä taivaaseen. Jos maailma on julma, Taivaan Isän syli on lämmin, Askola sanoo.
Irja Askola oli Helsingin hiippakunnan piispa seitsemän vuotta. Nyt eläkkeellä hän tekee vapaaehtoistyötä päiväkodissa.
Surua ja ahdistusta ei ole siivottu Raamatusta pois
Keneen pääsiäiskertomuksen henkilöistä Irja Askola itse samastuu?
– Ajattelen naisia ristin juurella. He eivät varmaan näe siinä tilanteessa tietä eteenpäin eivätkä tiedä mitä tekisivät, mutta tukevat vaieten toisiaan. Se on vertaistukiryhmä.
– Voi ajatella, että ristin juurella saa itkeä myös huumeisiin kuollutta nuorta tai elämässään syrjäpolulle joutunutta, joka on kuollut oman aikamme häpeäkuoleman, Askola sanoo.
Pääsiäislauantaina Jeesus on kuolleena haudassa. Askola miettii, kuinka vaikea päivä se on ollut Jeesuksen läheisille. Me tiedämme onnellisen lopun, mutta heillä ei ollut siitä aavistustakaan.
– Masennuksen sumussa tai menetyksen ahdistuksessa ihminen elää tuota syvää lauantaita, jolloin Jumala tai hänen rakkaansa on poissa. Mitään valoa ei ole. Minusta on tärkeää, että surua ja ahdistusta ei ole siivottu Raamatusta pois. Nämäkin tunteet ja kauhut kuuluvat kristityn polulle, ja ne tulevat pyytämättä ja tilaamatta.
Tuonpuoleisuudesta ajattelen vain, että Jumala on siellä minua vastaanottamassa.
Pääsiäisaamunkin tunnelmat ovat aluksi apeat. Magdalan Maria itkee Jeesuksen tyhjällä haudalla.
– Se, mitä hän itkunsa keskeltä kuuli, oli kysymys: ”Mitä itket, nainen?” Minua koskettaa se, että Kristuksen ensimmäiset sanat ylösnousemuksen jälkeen olivat kysymys – ja että ne oli osoitettu naiselle, Askola sanoo.
– Onko meillä varaa seurata tätä Jeesuksen esimerkkiä? Hän ei alkanut opettaa eikä komentanut lopettamaan itkua, vaan hän näki kyyneleet ja hänellä oli varaa kysyä. Minusta se on aika ihmeellinen Jeesus. Hän opettaa meitäkin kuuntelemaan silloin, kun näemme toistemme silmissä kätkettyjä kyyneleitä tai vuolaanaan virtaavia itkuja.
Kuoleman jälkeen matka jatkuu
Papille tai piispalle pääsiäisen tapahtumissa on paljon selitettävää. Mitä tarkoittaa, että Jeesus sovitti ihmisten synnit ristinkuolemallaan? Miksi Jumala antoi Poikansa kärsiä – eikö asiaa olisi voinut hoitaa jotenkin muuten? Ja entä se ylösnousemus – mitä silloin oikein tapahtui?
Irja Askola huokaisee ja sanoo, että kyllä hän on saanut näihin kysymyksiin vastata. Hänen mukaansa teologinen kikkailu on usein vaikeiden kysymysten pakenemista. Ymmärtämisen ja selittämisen sijaan joskus täytyy vain luottaa.
– Ylösnousemus on salaisuus tai mysteeri. Siinä tämänpuoleisuus ja tuonpuoleisuus lakkaavat olemasta kaksi eri todellisuutta. Niiden välissä on vain ikään kuin heiluva, kepeä verho. Ei ylösnousemusta voi todistaa, ja välillä siihen uskoo enemmän, välillä vähemmän, Askola sanoo.
– Ei ylösnousemukseen eikä kärsimykseen ole mitään yleispätevää selitystä. Minun vastaukseni on se, että pääsiäisellä on meille kaikenlaisille ihmisille tärkeä viesti: me kaikki mahdumme tähän kertomukseen, ja kuoleman jälkeen matka jatkuu.
– Ei ylösnousemusta voi todistaa, ja välillä siihen uskoo enemmän, välillä vähemmän, Irja Askola sanoo.
67-vuotias Askola kertoo viime aikoina miettineensä myös omaa kuolemaansa. Hän on tehnyt hoitotestamentin, testamentin ja edunvalvontasopimuksen. Tarpeettomissa tavaroissa ja vanhoissa papereissa olisi vielä siivoamista.
– Vanheneminen vähän huolestuttaa. Asun yksin. Kuka minut täältä löytää, jos jotakin sattuu? Tai kuka pitää minusta huolta, jos tulen muistisairaaksi?
– Kuolema ei oikeastaan pelota minua. Enemmän pelottavat viimeiset ajat tällä puolella, jos niihin liittyy paljon kipua tai jos ne ovat läheisilleni raskaita. Tuonpuoleisuudesta ajattelen vain, että Jumala on siellä minua vastaanottamassa.
Tapahtumat kiirastorstaista pääsiäiseen kerrotaan neljässä evankeliumissa hieman toisistaan eroavina versioina: Matt. 26–28, Mark. 14–16, Luuk. 22–24 sekä Joh. 13:1–30 ja 18–20.
Kuka?
Irja Askola, 67, on eläkkeellä oleva Helsingin hiippakunnan piispa.
Mitä?
Eläkeläisenä Askola on löytänyt uusia mahdollisuuksia esimerkiksi vapaaehtoisena päiväkodissa.
Motto
Kunnioita keskeneräisyyttä itsessäsi ja toisissa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Eläkeläispiispa Irja Askola: ”Jos jouluna itkettää, ei haittaa”
Hyvä elämä HengellisyysIrja Askola valmistautuu jouluun ikäihmisten palvelutalossa. Hän on viettänyt sitä myös synnytyslaitoksella, äitinsä kuolinvuoteen vieressä, vankilassa ja omassa rauhassaan. ”Jos ihminen haluaa olla jouluna yksin, muiden ei pitäisi ahdistua hänen puolestaan.”
