Mielipide: Suru abortista on todellinen
Olen pettynyt siihen, miten asenteellisesti Kirkko ja kaupunki käsitteli aborttia (K&k 26.8.). Vain aborttilain löyhentämistä toivovia ja abortin helpotuksena kokeneita haastateltiin. Toisenlaiset kokemukset ohitettiin; ainut viittaus näihin oli kommentti, jonka mukaan tarina katuvasta abortin tekijästä on propagandaa.
Osalle abortin läpikäyneistä kokemus ei tosiaan ole traumaattinen, mutta toisille abortti voi olla elämän kipein kokemus.
Norjalaistutkimuksessa abortin kokeneilla ilmeni keskimääräistä enemmän ahdistuneisuutta vielä viisi vuotta abortin jälkeen. Myös lisääntynyttä masennusta ja itsetuhoisuuttakin voi ilmetä. Psyykkisen oireilun yleisyydestä abortin jälkeen ei ole tutkijoiden keskuudessa yksimielisyyttä.
Ei ole oikein sivuuttaa kielteisiä kokemuksia ikään kuin abortin satuttamilla ihmisillä ei olisi väliä. Tunnen useita naisia, jotka ovat kertoneet surreensa abortissa menettämäänsä lasta vuosien ajan. Heidän kokemuksensa eivät ole ”propagandaa”. Voin vain kuvitella, miltä tämän lukeminen tuntui ihmisistä, joilla on oma vaikea aborttikokemus takana.
Toivon, että lehtenne on jatkossa valmis tarkastelemaan tätä aihetta monipuolisemmin.
Marika Kaksonen
lääkäri, Helsinki
Jaa tämä artikkeli:
