Virpi, 32: ”Lääkäri huusi, että abortti ei ole mikään ehkäisykeino” – Kirkko näkee valtaosassa aborteista vaikeita eettisiä kysymyksiä
”Hiljaisuuteni osoittaa, kuinka latautunut asia abortti on jopa kaltaiselleni modernille feministille”, sanoo 46-vuotias yrittäjä ja kahden lapsen äiti. Hän, 45-vuotias tutkija ja kolmen lapsen äiti sekä 32-vuotias lapseton graafinen suunnittelija kertovat, miltä abortti tuntui tekohetkellä ja miten he kokevat sen vuosia myöhemmin.
46-vuotias yrittäjä ei puhunut abortistaan yli 20 vuoteen
”Kerroin parikymppisenä opiskelijana uudelle ihastukselle vahinkoraskaudestamme oluttuopin äärellä baarissa. Olin täysin varma, että vauvanpötkylän hoivaaminen ei kuulu lähitulevaisuuteeni.
Nuoren miehen reaktio yllätti. Hän oli ylpeä kyvystään siittää jälkeläinen, vaikka tämä ei koskaan syntyisi maailmaan.
Opiskelijaterveydenhuollossa raskauden keskeytystä edistettiin mutkattomasti. Täytin lomakkeita, eikä kukaan syyllistänyt minua tai kyseenalaistanut ratkaisuani.
Abortti tehtiin kohdun kaavinnalla keskussairaalassa. Ennen nukutukseen vaipumista mielessä välähti kuva yläpuolellani leijuvasta vaaleanpunervasta sikiöstä. Tuntui kuin se olisi hyvästellyt minut. Mielikuvasta jäi lämmin olo. Kun pääsin sairaalasta, päällimmäinen tunteeni oli helpotus.
Minulla voisi olla nyt parikymppinen lapsi.
En ole kertonut abortistani kenellekään muulle kuin raskauden toiselle osapuolelle. Se on poikkeuksellista, sillä muuten jaan elämääni superavoimesti ystäville ja sosiaalisessa mediassa. Hiljaisuuteni osoittaa, kuinka latautunut asia abortti on jopa kaltaiselleni modernille feministille.
Kun odotin esikoistani kymmenisen vuotta myöhemmin, mielessä kävi, tuleeko ensimmäinen raskauteni jotenkin esille. Niin ei käynyt. En kertonut asiasta edes lasteni isälle, josta olen nykyään eronnut. Olen työntänyt abortin taka-alalle kuin sitä ei olisi koskaan tapahtunutkaan.
Kun puhun nyt abortista, minulle tulee levoton ja aavistuksen syyllinen olo. Tunnen, että aborttini oli yhtä aikaa oikein ja väärin. Solumöykystä olisi kasvanut ihminen, ja minulla voisi olla nyt parikymppinen lapsi.
Usein ajatellaan, että raskauden keskeytystä miettivä nainen laittaa edelle joko oman tai lapsensa edun, mikä on hirveä valinta. Eettisten kysymysten pitäisi ulottua myös uuden elämän siittäjään, joka on usein sählännyt ehkäisyn kanssa.
Helsinkiläisyrittäjä kokee parikymmentä vuotta sitten tehdyn abortin olevan vain pieni sivujuonne elämässään.
Minulla on nyt 11- ja 15-vuotiaat pojat, joille saatan kertoa abortista. Pohdin vielä vähemmän dramaattista tapaa kuin se, että teillä voisi olla isosisko tai -veli.
Abortti on ollut ristiriitaisesta suhtautumisestani huolimatta vain pieni sivujuonne elämässäni. En ole traumatisoitunut siitä. Haluan kertoa tämän muille, jotka miettivät raskauden keskeytystä. On tärkeää, että jokaisella naisella on oikeus päättää kehostaan ja elämästään. ”
Mitä kirkko sanoo abortista?
- Suomen evankelis-luterilaisen kirkon mukaan raskauden keskeytys on joissain tapauksissa perusteltua huolellisen harkinnan jälkeen. Äidin hengen tai terveyden varjeleminen abortilla hyväksytään.
- Vuonna 2008 piispat muotoilivat sosiaalieettisen kannanoton Rakkauden lahja, jossa on piispainkokouksen pääsihteerin Kari Kopperin mukaan kirkon uusin aborttikanta. Se linjaa, että ”ihmisyksilön elämä alkaa sukusolujen yhtymisestä ja raskaus hedelmöittyneen munasolun kiinnittyessä kohtuun”. ”Ihmiselämän kehitys kaipaa suojelua jo sikiövaiheesta alkaen.”
- Piispojen linjauksen mukaan ”lupa elämän tuhoamiseen tulee rajoittaa vakaviin poikkeustilanteisiin, joissa äidin tai sikiön elämä on uhattu tai heille aiheutuisi kohtuutonta kärsimystä.”
- Noin 92 prosenttia aborteista tehdään Suomessa sosiaalisin perustein. Tällaisiin abortteihin liittyy piispojen linjauksen mukaan vaikeita eettisiä kysymyksiä. ”Miten huonoja taloudellisten ja sosiaalisten olojen tulee olla, että ne oikeuttavat kehittymässä olevan elämän tuhoamiseen? Millaisin keinoin lapsen syntymää ja perhettä voitaisiin yhdessä tukea? Voisiko adoptio olla sopiva vaihtoehto?”
- Linjauksessa todetaan myös, että nainen tuntee itse parhaiten oman elämäntilanteensa. Hän toimii aborttia miettiessään harkintansa ja omatuntonsa mukaan.
Kolmen lapsen tutkijaäiti epäili raskautta vaihdevuosioireiksi
”Hankin ensimmäisen abortin, kun olin lähes nelikymppinen kolmen lapsen äiti. Imetin vauvaani ja ajattelin, että se riittäisi ehkäisyksi yhdessä varmojen päivien laskemisen kanssa.
Kuopuksen raskausaika oli ollut kauhea, ja oli selvää, että en jaksaisi neljättä lasta heti perään. En muista siitä ajasta juuri muuta kuin että menin lääkäriin vauvan kanssa, ja kaikki suhtautuivat asiallisesti raskauden keskeyttämiseen.
Tulin toisen kerran raskaaksi vahingossa 44-vuotiaana. Olin eronnut lasteni isästä jo aiemmin, ja miesystävänikin oli juuri jättänyt minut. Heti sen jälkeen menkat jäivät tulematta.
Luulin ensin, että kuukautisten myöhästyminen johtuu vaihdevuosioireista. Siskoni kuukautiset loppuivat 45-vuotiaana. Tein kuitenkin varalta raskaustestin, jonka tulos aiheutti lamauttavaa häpeää. Miten olin voinut olla näin tyhmä? Ja vielä toisen kerran!
Kun kierukkani oli irronnut vähän aiemmin, ajattelin, että varmojen päivien laskeminen riittäisi. Että olisin liian vanha tulemaan raskaaksi. Olihan minulle toisteltu parikymppisestä asti, että lapset pitää tehdä nuorena, koska naisen hedelmällisyys romahtaa 35-vuotiaana.
Aborttipäätös oli niin helppo, että sitä ei oikeastaan tarvinnut edes tehdä. Olen vanheneva, hieman ylipainoinen ja huonokuntoinen nainen ilman parisuhdetta. Uusi vauva syöksisi minut hermoromahdukseen. Olisin 65-vuotias, kun hän muuttaisi pois. Ajatuskin puistatti.
Ainoa haikeus liittyi hedelmällisyyteni loppumiseen. Tiesin, ettei uusia mahdollisuuksia enää tule.
Ajattelin aborttia rituaalina, jossa minusta valuu miesystäväni rippeiden mukana kaikki se mennyt, mitä en halua enää mukaani.
Minulla oli vain vajaa viikonloppu aikaa aborttiin.
Sain sairaalasta kotiin raskauden keskeyttävät lääkkeet ja käyttöohjeet. Rikoin niistä jokaista.
Otin ensimmäisen ja toisen keskeytyslääkkeen määrättyä lyhyemmässä ajassa, koska minulla oli vain vajaa viikonloppu aikaa aborttiin ilman lapsiani ympärillä.
Aborttia ei saisi tehdä yksin, mutta tein silti, koska halusin kertoa siitä mahdollisimman harvalle. Toinen abortti tuntui osoittavan, että hallitsen elämäni huonosti.
Siispä katsoin yksin Netflixiä, lusikoin vispipuuroa ja valuin verta. Sohva tahriutui, mutta sain sen putsattua. Sisältäni tippui kylpyhuoneen matolle kiinteä tummanpunainen möykky. Otin siitä kuvan ennen siivoamista.
Jos aborttia käsitellään vaikka elokuvissa, on tapana korostaa, että kyseessä on psykologisesti ja eettisesti vaikea ja raskas asia. Että abortista voi seurata katumusta ja masennusta.
Minusta tarina katuvasta abortin tekijästä on propagandaa, jolla pyritään kontrolloimaan naisia. En ole kokenut aborttejani vaikeiksi enkä ole kuullut muidenkaan puhuvan omistaan siten. Yleensä abortti on ensisijaisesti helpotus.”
Tavallinen suomalainen abortti
- Tuhannesta 15–49-vuotiaasta suomalaistytöstä ja -naisesta 7,7 tekee abortin. Ruotsissa tuhannesta samanikäisestä tytöstä ja -naisesta 16,4 päätyy aborttiin. Suomessa tehdään raskaudenkeskeytyksiä Pohjoismaista vähiten.
- Suomessa tehdään abortteja merkittävästi vähemmän kuin 2000- tai 1990-luvulla, mutta määrän väheneminen pysähtyi vuonna 2019.
- Abortit kasautuvat: useampi kuin joka kolmas toimenpide tehdään ihmisille, joiden raskaus on keskeytetty ennenkin.
- Aborttiin päätyy useimmiten nuori nainen. Tuhannesta 20–24-vuotiaasta naisesta 13,6 kokee sen.
- Alle 20-vuotiaiden raskaudenkeskeytykset ovat vähentyneet voimakkaasti koko 2000-luvun ajan. Seksuaalikasvatus on ollut pakollinen osa koulujen opetussuunnitelmaa vuodesta 2001 ja jälkiehkäisytabletin on saanut apteekista ilman reseptiä vuodesta 2002.
- Suurin osa aborteista tehdään Suomessa sosiaalisista syistä eli käytännössä raskaana olevan elämäntilanteen ja tahdon vuoksi.
- Yli 95 prosenttia aborteista hoidetaan lääkkeillä. Raskauden keskeyttäjä ottaa ne itse kotona.
- Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen aborttitilastot vuodelta 2019.
32-vuotias graafinen suunnittelija Virpi lenkkeilee Misa-koiransa kanssa Vantaalla. Hänen perheeseensä kuuluu myös puoliso. Lasta on harkittu.
Muunsukupuoliselle Virpille raskaus oli kuin läpsäys naamalle
”Olin 20-vuotias ja asuin pitkäaikaisen kumppanin kanssa, kun kondomi poksahti. Hain heti jälkiehkäisypillerin, mutta sekin petti. Menkat eivät tulleetkaan.
Raskaus oli kuin läpsäys naamalle, sillä koin valmiiksi valtavaa kehodysforiaa eli vierauden tunnetta kehoani kohtaan. Ajatus raskauden myötä tapahtuvista kehon muutoksista tuntui mahdottomalta. Vasta kymmenen vuotta myöhemmin tajusin, että olen muunsukupuolinen, ja tunteeni liittyivät siihen.
Oli outoa odottaa vastaanottoa neuvolassa, jonka odotushuone oli täynnä lapsia. Terveyskeskuksen lääkäri ja hoitaja olivat hyvin ammattimaisia, mutta kysyivät, olenko keskustellut abortista kumppanini kanssa. Kumppanini oli onneksi sitä mieltä, että päätös kuuluu minulle.
Abortin jälkitarkastuksessa lääkäri yritti asentaa väkisin kierukan.
Sain lähetteen keskussairaalan erikoislääkärille aborttia varten. Hän oli keski-ikäinen nainen, joka syyllisti minua, koska en käyttänyt hormoniehkäisyä. Puolustauduin, että olin kokeillut kaikki vaihtoehdot ehkäisyrenkaasta kapseliin ja minipillereihin, mutta saanut jokaisesta rajuja sivuvaikutuksia.
Lääkäri huusi, että abortti ei ole mikään ehkäisykeino. Abortin jälkitarkastuksessa lääkäri yritti asentaa väkisin kierukan. Ajatus siitä, että sisälläni olisi pysyvästi jotain, tuntui kamalalta.
Itse raskauden keskeytys oli helpotus. Söin kaksi pilleriä kumppanin seurassa, ja minusta tuli vuodon lisäksi ulos pieni klöntti.
Olen puhunut abortistani avoimesti ja saanut tukea lähipiiriltä. Haluaisin, että raskauden keskeytyksestä voitaisiin puhua ilman valtavaa tunteenpaloa. Kaipaan yhteiskunnallista keskustelua aborttilainsäädännön uudistamisesta ja siitä, ovatko keskeytykseen päätyneet kunnossa.
Virpi odottaa pääsevänsä sterilisaatioon. Koronapandemia on pidentänyt jonoa toimenpiteeseen.
Minulle jäi abortista ikävä muisto yhden lääkärin vuoksi. Kehollista koskemattomuuttani ja itsemääräämisoikeuttani ei kunnioitettu todella intiimissä asiassa. Kokemus nosti kynnystä lähteä transprosessiin.
Olen nyt 32-vuotias ja jonottanut jo vuoden sterilisaatioon. Terveydenhuollossa haluttaisiin sulkea munasarjat klipseillä, jotta sterilisaatio olisi mahdollista perua, mutta vierasesineen laittaminen kroppaan tuntuu minusta mahdottomalta. Haluan, että munanjohtimet poistetaan, jotta minun ei tarvitse miettiä ehkäisyä enää koskaan.
Elän kumppanin ja koiran kanssa Vantaalla. Tykkään lapsista ja mietin adoptiota. Olen kuitenkin aivan varma, että en pystyisi olemaan itse raskaana ja synnyttämään.”
Laki säätelee raskaudenkeskeytystä
- Raskaus voidaan naisen pyynnöstä keskeyttää esimerkiksi siksi, että raskauden jatkuminen vaarantaisi hänen terveytensä, lapsen synnyttäminen ja hoito olisivat hänelle huomattava rasitus, tai nainen on alle 17- tai yli 40-vuotias.
- Abortti vaatii tavallisesti kahden lääkärin lupapäätöksen.
- ”Ennen raskauden keskeyttämistä koskevan päätöksen tekoa on, jos siihen katsotaan olevan syytä, varattava odotettavan lapsen isälle tilaisuus esittää käsityksensä asiassa”, laissa sanotaan.
- Laki raskauden keskeyttämisestä määrää, että abortti on tehtävä mahdollisimman varhain, 12. raskausviikon jälkeen vain poikkeussyystä.
- Laki raskauden keskeyttämisestä on säädetty vuonna 1970.
- Oma tahto 2020 -kansalaisaloitteessa vaaditaan, että abortin saamiseksi riittäisi raskaana olevan oma tahto, eikä siihen vaadittaisi kahden lääkärin lausuntoa. Aloite luovutettiin eduskunnalle joulukuussa 2020.
Jaana Hallamaa on Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professori ja valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan ETENE:n pitkäaikainen puheenjohtaja. Hän pitää nykyistä aborttilakia vanhentuneena.
Professori Jaana Hallamaa, mitä mieltä olet nykyisestä aborttilaista?
Aborttilaki on vanhentunut ja pitäisi uudistaa. Sen voimaantulosta on lähes puoli vuosisataa. Laki kuvastaa epäluottamusta siihen, että naiset harkitsisivat tilannettaan ja mahdollisuuksiaan vastuullisesti.
Pitäisikö abortti saada yksinkertaisesti pyytämällä?
En ole perehtynyt asiaan tarpeeksi, jotta voisin ottaa tuohon kantaa. Nykyinen vaatimus kahden lääkärin lausunnosta ennen raskauden keskeytystä on kuitenkin liioittelua. Gynekologien mukaan aborttia hakevat naiset ovat harkinneet asiaa etukäteen huolellisesti.
Millaisia rajoituksia aborttilaissa tulee olla?
Sikiö, joka kykenee elämään kohdun ulkopuolella, on yhteisön ja yhteiskunnan silmissä lapsi ja yksilö, jota laki suojaa. Lääketieteelliset asiantuntijat voivat vastata kysymykseen siitä, minkä raskausviikon aikana sikiö saavuttaa tämän vaiheen.
Yhteiskunta pyrkii turvaamaan kehittyvän lapsen hyvinvoinnin myös ennen syntymää, mutta sen on tapahduttava yhteistyössä äidin kanssa.
Kirkon mukaan sosiaalisten syiden vuoksi tehtäviin abortteihin liittyy vakavia eettisiä ongelmia. Mitä ajattelet tästä?
Piispojen kannanotto kohdistaa moitteensa aborttipäätöksen tekijään. On tekopyhää kauhistella naisen moraalittomuutta aivan kuin hänen raskautensa olisi alkanut neitseellisesti.
Piispojen muotoilu väistää myös kätevästi sen, että sosiaaliset syyt tarkoittavat meitä kaikkia yhdessä. Emme ole yhteisönä kyenneet luomaan sellaisia olosuhteita, että tahtomattaan raskaaksi tullut nainen kokisi raskauden ja lapsen synnyttämisen itselleen mahdolliseksi.
Aborttikiistoissa toinen osapuoli vetoaa yleensä syntymättömän lapsen oikeuteen elää ja toinen korostaa, että naisella on oikeus päättää kehostaan. Silloin unohdetaan, että ihmisyys syntyy vain muiden ihmisten hoivan ja tuen avulla. Kukaan ei kasva ihmiseksi ilman sosiaalista verkostoa.
Miten abortteja voi ehkäistä?
On huolehdittava siitä, että kaikki saavat koulussa asiallista sukupuoli- ja seksuaalikasvatusta, jokaisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta vahvistetaan ja ehkäisyvälineet pidetään kaikkien saatavilla.
Samaan aikaan on turvattava mahdollisuus ottaa vastaan nekin lapset, jotka saavat alkunsa suunnittelematta. Lapsen saamisen ei pidä estää vanhemman kouluttautumista ja opiskelua, osallistumista työelämään ja muuta täysivaltaista yhteiskunnan jäsenyyttä.
Lähteenä on käytetty myös Elina Venesmäen toimittamaa kirjaa ”En ole kertonut tästä kenellekään” – puheenvuoroja abortista (S&S 2021). Artikkelissa haastatellut abortin tekijät esiintyvät myös kirjassa.
Jaa tämä artikkeli:
