Mielipide: Tilaisin yhden kirkon ilman profeettaa
Kaupunkisuunnittelussa puhutaan kolmannesta tilasta, paikasta kodin ja työpaikan välissä, jossa ihminen voi viettää aikaa. Kolmannen tilan konsepti pätee myös ihmiseen – on minä, ura ja henkireikä. Monen henkireikä on harrastus, tämän palstan lukijoille seurakunta.
Olen yrittänyt löytää sopivaa hengellistä täytettä kolmanteen tilaan, mutta kirkkokuntia kokeneena ja opintojeni puolesta muita uskontokuntia kiertäneenä olen havainnut, että ongelmani piilee sanomassa, tarkemmin Jeesuksessa. Ajatus oikeasta fyysisestä sielusta pelastajana tuntuu vieraalta, ehkä hieman henkilökultilta.
En ole kokemuksessani yksin. Nuoret hengellistyvät ja turvautuvat uskoon, mutta keskustellessa ongelmastani käy ilmi, että Jeesus on myös monelle muulle vieras. Luemme Raamattua ja rukoilemme Jumalalle, mutta Jeesus särähtää korvaan. Miksi minun pitäisi ylistää Hänen poikaansa, kun minulla on jo keskusteluyhteys Isään?
Mikä olisi kolmas tilani? Opintomatkalla Intiassa pystyin sulkemaan Hanumanin ja Buddhan pois listalta. Islamissa on vastaava ongelma profeettojen kanssa. Juutalaisuus olisi ehkä tilanteessani oikea suunta, mutta se on toisaalta etninen, sukupolvihistoriallinen yhteisö, johon minulla ei ole yhteyttä.
Täytyy tutkia lisää. Ehkä joku pappi osaisi kertoa nasaretilaisesta selkokielellä ja fläppitaululla?
Matti Oskari Saarinen
uskontotieteen opiskelija, Turku
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
