Jeesus aterioi ystäviensä kanssa ja vertasi Jumalan valtakuntaa juhla-ateriaan, jolle kaikki on kutsuttu.
Tällainen on Jeesus, jota tutkijat ovat jäljittäneet jo vuosisatojen ajan – kysymys hänen merkityksestään vie lopulta tutustumaan omaan itseen
Jeesus oli juutalainen profeetta, jonka sanoma Jumalan valtakunnasta kutsui ihmisiä toivoon ja yhdenvertaisuuteen. ”Toivon sytytyslanka oli lyhyt ja räjähdys toisenlainen kuin odotettiin”, raamatuntutkija Matti Myllykoski sanoo.
”Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Jouluaamuna kirkoissa luetaan Luukkaan jouluevankeliumiin kirjatut enkelin sanat. Mutta kuka oli Jeesus, jonka syntymää muistamme, kun vietämme joulua? Mikä tekee hänestä merkityksellisen vielä kaksi vuosituhatta myöhemmin?
Jos pysähdyt pohtimaan tällaisia kysymyksiä, olet Uuden testamentin eksegetiikan dosentin Matti Myllykosken mukaan varsin todennäköisesti protestanttisessa maassa elävä modernin ajan ihminen.
Tätä projektia on nyt vedetty muutama vuosisata. Ennen valistusaikaa kysymys Jeesuksesta historiallisena henkilönä oli mahdoton.
Myllykosken mukaan raamatuntutkijat alkoivat vasta 1700-luvulla läpimurtonsa tehneellä valistusajalla kiinnittää huomiota siihen, että Uuden testamentin evankeliumit eivät ole historiankirjoitusta vaan varhaisten kristittyjen julistusta Kristuksesta. Siitä lähtien yhä uudet tutkijoiden sukupolvet ovat yrittäneet kuoria historiallista Jeesusta esiin evankeliumien takaa.
– Tätä projektia on nyt vedetty muutama vuosisata. Ennen valistusaikaa kysymys Jeesuksesta historiallisena henkilönä oli täysin mahdoton. Siihen saakka ajateltiin, että kirkon opetuksen ylösnoussut Kristus ja maan päällä toiminut historian Jeesus olivat yksi yhteen sama.
Myllykosken mukaan ortodoksikristityt lähestyvät Jeesusta toisenlaisesta suunnasta kuin protestantit. Heille Jeesus ei ole erillinen yksilö, jonka psykologiaa ja sanomaa yrittäisimme ymmärtää, vaan hänet nähdään osana kirkon opetusta Pyhästä Kolminaisuudesta, sakramenteista ja jumalapalveluksesta. Myös katolisessa kirkossa Jeesusta koskevat kysymykset nousevat kirkon opetuksesta, vaikka nykyaikainen raamatuntutkimus on ollut siellä arkipäivää jo vuosikymmenien ajan.
– ”Kuka Jeesus oli historiallisena henkilönä?” on leimallisesti protestanttisesta kulttuurista nouseva kysymys, Myllykoski sanoo.
Evankeliumien takana on siis historian Jeesus, joka ei ole sama kuin kirkon julistama Kristus, vaan näiden välillä on jonkinlainen ero. Raamatun lukija joutuu pohtimaan, mikä kaikki pohjautuu Jeesuksen maanpäälliseen toimintaan ja julistukseen ja mikä on varhaisten kristittyjen tulkintaa.
Jeesuksen julkinen toiminta alkoi Johannes Kastajan ympärille syntyneestä liikkeestä.
Jeesuksen uskotaan syntyneen noin 4–6 vuotta ennen hänen mukaansa ajoitetun ajanlaskun alkua. Betlehem valikoitui joulukertomusten syntymäpaikaksi todennäköisesti siksi, että juutalaisten Messiaan oli ennustettu tulevan sieltä.
Lapsuutensa ja nuoruutensa Jeesus vietti Nasaretin kylässä Marian ja Joosefin lapsikatraan vanhimpana. Rakennusmestarina toimineen Joosefin uskotaan kuolleen varhain, ja on todennäköistä, että Jeesus oppi isänsä ammatin ja harjoitti sitä. Uuden testamentin mukaan Jeesuksella oli neljä veljeä ja sisaria.
Jeesuksen julkisen toiminnan katsotaan alkaneen Johannes Kastajan ympärille syntyneestä liikkeestä. Johannes kutsui kuulijoitaan kääntymään synneistään ja ottamaan kasteen. Kääntymys ilmeni niin, että se, jolla oli ruokaa ja vaatetta, antoi niitä sille, joka oli ilman.
– Siinä missä Johannes julisti piikit pystyssä Jumalan tuomiota, Jeesuksen sanoman ytimessä oli vahva toivo ja ajatus siitä, että kaikki ovat tervetulleita, Myllykoski sanoo.
Todellinen Jeesus ei rikkonut siteitään juutalaisuuteen, kuten pitkään uskottiin
Uuden testamentin ja historiallisen Jeesuksen välinen ero näkyy Matti Myllykosken mukaan siinä, miten evankeliumit kuvaavat Jeesuksen suhdetta juutalaisuuteen. Varhaisin meille säilynyt kertomus Jeesuksen elämästä on Markuksen evankeliumi. Siinä Jeesus hyökkää Mooseksen lakia vastaan sekä hylkää juutalaisen sapatin ja ruokailusäädökset.
Myllykosken mukaan protestanttiset raamatuntutkijat ajattelivat viime vuosikymmeniin saakka, että kristinuskon irtautuminen juutalaisuudesta on linjassa sen kanssa, miten historian Jeesus toimi.
– Tänään tiedämme, että Markuksen evankeliumi on pakanakristillinen evankeliumi. Se kuvaa juutalaisuuden ulkopuolelta kristityiksi kääntyneiden ihmisten uskon mukaista, juutalaisuudesta irtautunutta Jeesusta. Mutta todellinen historian Jeesus ei ollut rikkonut siteitään juutalaisuuteen.
Jeesus suomi Myllykosken mukaan lain noudattamiseen liittynyttä tekopyhyyttä ja eriarvoisuutta. Hän oli kuitenkin juutalainen profeetta, jolla ei ollut mitään Mooseksen lain arkipäiväistä noudattamista vastaan. Kysymys kristittyjen suhteesta juutalaiseen lakiin heräsi vasta, kun sanoma ylösnousseesta Jeesuksesta alkoi levitä juutalaisuuden ulkopuolelle.
– Silloin piti ratkaista, tulisiko myös muut kuin juutalaiset Jeesukseen uskovat ympärileikata ja pitäisikö heidän ruveta noudattamaan Mooseksen lakia. Vastaushan olisi ollut valmiina, jos Jeesus olisi julistanut Mooseksen lakia vastaan, mutta näin ei ollut.
Ei ole erillistä tislattua Jeesusta, vaan evankeliumiteksteissä meitä vastassa on aina Kristus, johon uskotaan.
Mihin Jeesus pyrki ja mikä hänen sanomassaan puhutteli ihmisiä? Viime vuosikymmeninä on julkaistu populaaritietokirjoja, joiden mukaan Jeesus yritti kaataa Rooman miehitysvallan aseellisen kapinan avulla. Kapinallisesta Jeesuksesta ovat kirjoittaneet esimerkiksi iranilais-amerikkalainen sosiologi Reza Aslan ja elokuvaohjaaja Paul Verhoeven.
Kirkon opetus kuvaa Jeesuksen syntien sovittajana ja vapahtajana, jonka merkitys käy ilmi ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa. Sunnuntaisin kirkoissa puhutaan Jeesuksen opetuksista, sairaiden parantamisesta ja ihmeteoista.
Kun kirkolliskokouksessa kiistellään Jeesuksesta, kyse on useimmiten siitä, mitä hänen ajatellaan opettaneen ihmisten seksuaalisesta käyttäytymisestä ja sukupuolen mukaan määrittyvistä rooleista.
Temppeliprovokaatio rahanvaihtajien pöytien kaatamisineen ei ollut poliittista kapinointia, mutta se johti Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen.
Matti Myllykosken mukaan Jeesus julisti pian koittavaa Jumalan valtakunnan toteutumista, jossa Jumala toisi rauhan ja yltäkylläisyyden ja tekisi samalla lopun Rooman miehitysvallasta. Historiallinen todistusaineisto ei kuitenkaan tue kuvaa kapinaliikettä johtavasta Jeesuksesta. Myllykoski painottaa, että Jeesus näki valtakuntansa toteutumisen täysin Jumalan tekona.
– Jeesus-liikkeeseen ei liittynyt muita aseita kuin ne kaksi miekkaa, jotka Luukas mainitsee Jeesuksen vangitsemiseen liittyvässä kohtauksessa. Ei ole mitään merkkiä siitä, että Jeesukseen olisi reagoitu vähimmässäkään määrin siitä syystä, että hän olisi lietsonut kapinaa.
Kirkolla on nyt kaksi Jeesusta, mutta tilanne ei ole muuttunut dramaattisesti
Matti Myllykosken mukaan Jeesus oli tullut hänelle viimeisiksi jääneille pääsiäisjuhlille Jerusalemiin nimenomaan julistamaan eikä aloittamaan kapinaa. Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen johti todennäköisesti temppelissä tapahtunut provokaatio, jossa hän kaatoi rahanvaihtajien pöytiä. Provokaation sisältö oli se, että Jumalan valtakunnan toteutuessa temppelillä ja siellä toimitetuilla eläinuhreilla ei olisi enää merkitystä.
– Ne, jotka vangitsivat Jeesuksen, näkivät provokaation uskonnollisen puolen, mutta roomalaisille Jeesuksen teko oli helppo näyttää poliittisena.
Myllykoski pitää todennäköisenä, että Jeesuksen kuolema tapahtui jo ennen pääsiäisjuhlia. Juhlilla syntyi usein miehityksen vastaisia levottomuuksia, ja niiden hillitsemiseksi Kesarean varuskunnasta tuli roomalainen sotilasjoukko valvomaan pääsiäisenviettoa. Raaka teloitustapa toimi poliittisena pelotteena: oli tarkoituksenmukaista, että juhlakansa näki ristiinnaulittuja jo saapuessaan Jerusalemiin.
– Toivo Jumalan valtakunnan toteutumisesta oli sekä Jeesuksen sanoman voima että heikkous. Se oli heikkous siinä mielessä, että sytytyslanka oli kovin lyhyt ja räjähdys oli toisenlainen kuin odotettiin. Sen sijaan, että olisi tullut uusi valtakunta, tulikin kaksi räjähdystä, hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa. Varhaiskristillinen yhteisö syntyi tästä kokemuksesta ja rakentui siitä alkaneessa prosessissa.
Kirkkojen on aina syytä muistaa, että kristillisyys alkoi pienten ihmisten ja maan hiljaisten liikkeenä.
Historiallis-kriittinen raamatuntutkimus on Myllykosken mukaan synnyttänyt kristilliseen teologiaan pysyvän sisäisen ristiriidan. Kirkolla on nyt kaksi Jeesusta: tutkijoiden rekonstruoima historian Jeesus sekä Kristus, johon uskotaan ja josta papit saarnaavat.
– Monen konservatiivisen raamatuntutkijan ja teologin pyrkimys on, että nämä kaksi ovat yksi. He haluavat Jeesuksen, joka julisti itse kaikkea sitä, mitä kirkko hänestä opettaa.
Myllykoski jatkaa kuitenkin, että raamatuntutkimus ei ole muuttanut tilannetta niin dramaattisesti kuin äkkiseltään luulisi. Kirkko nimittäin hyväksyi jo varhain neljä erilaista kuvaa Jeesuksesta samalla, kun se hyväksyi neljä evankeliumia.
– Käytännön syistä läntisessä kirkossa käytettiin pitkään näistä neljästä kertomuksesta koostettuja evankeliumiharmonioita. Samalla kuitenkin hyväksyttiin se, että meillä on neljä todistusta Jeesuksesta. Kirkossa itsessäänkin elää se, että Jeesus on monta.
1800-luvulla raamatuntutkijat kuorivat evankeliumien alta erilaisia versioita siitä, millainen historian Jeesus oli. Yksi tulkinta esitti Jeesuksen eettisenä opettajana, joka julisti hyvän ihmisen ihannetta ja taivaallisen Isän rakkautta. Myllykosken mukaan kyseessä oli tuon ajan koulutetun keskiluokan ihannekuva Jeesuksesta.
Vuonna 1892 saksalainen teologi Martin Kähler julkaisi pienen mutta käänteentekevän kirjan historian Jeesuksen ja uskon kohteena olevan Kristuksen vastakkaisuudesta. Kähler ei ollut vakuuttunut historiantutkijoiden ja psykologien siihenastisista Jeesus-tulkinnoista vaan painotti evankeliumien antaman tiedon rajallisuutta.
– Kählerin mukaan meillä ei viime kädessä ole muuta kuin evankeliumien kuvaama Kristus, joka on kristillisen uskon keskus, ja historian Jeesukset ovat pelkkiä hypoteeseja ja rekonstruktioita. Ei ole erillistä tislattua Jeesusta, vaan evankeliumiteksteissä meitä vastassa on aina Kristus, johon uskotaan.
Jeesus julisti valtakuntaa, jossa jokainen on samassa asemassa
Ilman kristinuskoa meillä ei olisi Jeesusta, jonka jättämä jälki on vaikuttanut historiaan lukemattomin tavoin. Matti Myllykosken mukaan Jeesus olisi silloin jäänyt historiaan yhtenä juutalaisena profeettana, jonka asia tuhoutui hänen mukanaan. Antiikin ajan historioitsija Josefus olisi saattanut kirjoittaa Jeesuksesta toisenlaisen kuvauksen kuin sen, joka hänen teoksistaan nyt löytyy, ja jota monet tutkijat pitävät kristittyjen myöhemmin tekemänä lisäyksenä.
– Josefus olisi ehkä kirjoittanut, että oli tällainenkin profeetta, jolla oli vähän valoisampi sanoma kuin Johannes Kastajalla ja joka joutui ristille.
Myllykosken mukaan ”pelkkä Jeesus” ei vielä merkitse mitään, vaan Jeesus tulee tärkeäksi vasta kaiken sen kautta, mikä hänestä on tullut ja mitä hänestä tulee edelleen. Myllykoski siteeraa kirkkohistorioitsija Jaroslav Pelikania, jonka vuonna 1985 julkaistu teos kuvaa Jeesukselle läpi vuosisatojen annettuja merkityksiä. Kirja päättyy sanoihin ”Jeesus kuuluu maailmalle”.
– Pelikan sanoo, tai pikemminkin toteaa yksinkertaisen faktan, että Jeesus on saanut monet kasvot. Jeesus on itse asiassa valtavan suuri, jatkuva kertomus.
Jeesuksen uskotaan syntyneen noin 4–6 vuotta ennen hänen mukaansa ajoitetun ajanlaskun alkua.
Historian Jeesuksesta tiedetään Myllykosken mukaan varmuudella se, että hän oli karismaattinen julistaja. Toisin sanoen hän oli jotakin muuta kuin kiertävät esitelmöitsijät, käsitteellisiä erotteluja tekevät filosofit ja moraalisaarnaajat, joita antiikin maailma tunsi tusinoittain.
Myllykoski uskoo, että tällainen Jeesus voi antaa meille jotakin sellaista, mitä uskon Kristus ei anna.
– Kirkkojen on aina syytä muistaa, että kristillisyys alkoi pienten ihmisten ja maan hiljaisten liikkeenä. Ajattelen, että varsinainen kristinusko syntyi vasta toisella vuosisadalla.
Kysymys Jeesuksen merkityksestä palautuu aina siihen, mikä hänessä merkitsee jotakin minulle.
Matti Myllykoskea itseään puhuttelee erityisesti se, että Jeesuksen julistamassa Jumalan valtakunnassa jokainen ihminen on samassa asemassa.
– Jos Jumalan valtakunta tulee, silloin kaikista ihmisistä tulee yhtä ja samaa. Silloin ei ole parempia eikä huonompia, vaan pelkkiä ihmisiä. Ei ole sellaista moraalista erinomaisuutta, jolla voisi kerskua Jumalan edessä.
Tästä historian Jeesuksen näkemyksestä voidaan Myllykosken mukaan johtaa kehityslinja, joka on osaltaan luonut pohjaa tämän päivän demokraattiselle yhteiskunnalle.
Myllykoskea koskettaa se, että Jeesuksen julistuksessa ihminen näyttäytyy paljaana, sellaisena kuin hän syvimmältään on. Jeesus puhui myös siitä, miten Jumala riisuu ihmisen. Myllykoski siteeraa Jeesuksen sanoja vehnänjyvästä, joka ei tuota satoa, ellei se putoa maahan ja kuole.
– Jumalan edessä jokainen ihminen on alaston, jokainen on herkkä. Tähän paljauteen liittyvät isot elämänkysymykset siitä, miten kohtaamme itsemme, lähimmäisen ja Jumalan. Ehkä oma vanhenemiseni on vaikuttanut siihen, että minulle on merkityksellistä kaikki sellainen, mikä liittyy yksinäisyyteen, hiljaisuuteen ja kuolemaan.
Ilman kristinuskoa ei olisi Jeesusta, jonka jättämä jälki on vaikuttanut historiaan monin tavoin.
Myllykoski nostaa esiin myös kirkkovuoden ”mustan päivän” eli pitkäperjantain, jolloin Jeesus kantaa ihmisen synnin, sekä Jeesuksen muistoksi vietettävän ehtoollisen, joka on ”sovituksen ja monen muun asian ateria”. Näiden asioiden merkitys tulee hänen mukaansa Jeesuksen koko tarinasta ja siitä, miten hän antoi itsensä Jumalan valtakunnan ja ihmisten puolesta.
– Synti ja sovitus liittyvät jokaisen ihmisen elämään. Armo kuuluu kaikille, samoin vapaus. Tällaiset isot sanat hakevat konkreettisia muotoja ihmisten elämässä. Niitä ei voi vangita niin, että joku sanoo toiselle, että tämä on nyt näin ja tätä noudatetaan.
Kuvatessaan Jeesuksen merkitystä Myllykoski korostaa, että nuo kuvailut kertovat ennen kaikkea hänestä itsestään. Hän palaa ajatukseen, jonka esitti haastattelun alussa historian Jeesuksen ja protestanttisen kulttuurin välisestä yhteydestä.
– Jos olemme reilusti protestantteja, näemme jokaisen ihmisen yksilönä. Silloin kysymys Jeesuksen merkityksestä palautuu aina siihen, mikä hänessä merkitsee jotakin minulle. Kukaan eksegeetti, kirkonmies tai saarnaaja, jolla on oma tulokulmansa, ei voi antaa valmista vastausta, vaan jokaisen on vastattava tuohon kysymykseen itse.
Matti Myllykoski on selvittänyt tutkimuksissaan Jeesuksen viimeisten päivien tapahtumia. Kuva: Jussi Männistö
Kuka?
Matti Myllykoski, 66, on teologian tohtori ja Uuden testamentin eksegetiikan dosentti. Hän työskentelee Helsingin yliopistossa johtavana tietoasiantuntijana. Myllykoski on myös uskontoa, ihmistä ja yhteiskuntaa käsittelevän Vartija-lehden päätoimittaja yhdessä kirkkohistorian yliopistonlehtorin Mikko Ketolan kanssa.
Tutkimuksissaan Myllykoski on selvittänyt Jeesuksen viimeisten päivien tapahtumia. Tutkimustyön lisäksi hänen Jeesus-kuvaansa ovat vaikuttaneet muun muassa Händelin Messias-oratorio, jota hän kuunteli jo lukioikäisenä, sekä Fjodor Dostojevskin romaanit ja Blaise Pascalin tekstien ihmiskäsitys.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kertomus Jeesuksen syntymästä luetaan pian kirkoissa – tiedätkö, millaisista aineksista tuttu joulun kuvasto sai alkunsa?
HengellisyysMatteuksen ja Luukkaan jouluevankeliumit tarjoavat kaksi lähikuvaa siitä, miten varhaiset kristityt tulkitsivat Jeesuksen merkitystä. Myös muut Uuden testamentin kirjoittajat ottivat kantaa Jeesuksen alkuperään.
Kolumni: Jeesus oli väärässä aivan kaikesta
Puheenvuorot
