Mielipide: Vainajan tuhkaus riistää historian jälkipolvilta
Tänään (15.6.) aamutv:ssä puhuttiin Kallion kirkon tuhkauurnista. Hyvin moni haluaa sirottelun veteen, maahan tai ilmaan. Nimilaatta laitetaan tolppaan. Puolison ja lasten nimet toisiin tolppiin.
Olemmeko riistämässä jälkipolvilta historiamme ja olemassaolomme, kun kiinteää yhteistä loppusijoitusta ei tehdäkään? Miten miellyttävää ja tunteellistakin on kulkea sukuhaudalle ja lukea sieltä isovanhempien, setien, enojen ja tätien nimiä ja elon aikoja. Tai vaikka tuntemattomien perheiden historiankirjaa.
Arkkutilaa ei enää monenkaan seurakunnan hautausmailta taida löytyä, mutta uurnapaikka onnistunee. Toivottavasti vainajan tuhkanlevityssuuntaus ei myöhemmin harmita. Muistelu on tärkeää myös juuri oikeassa paikassa.
Eija Saha
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Hautausriidat omaisten välillä ovat lisääntyneet uusperheiden myötä − eniten riitoja aiheuttavat hautapaikan valinta ja nimi hautakivessä
Hyvä elämä AjankohtaistaHautaustoimilaki määrittelee sen, kuka omaisista on oikeutettu tekemään hautausjärjestelyjä. Ongelmallista on, että laki ei määrittele sitä, kuka läheisistä saa päättää asioista ensisijaisesti.
