Vesituhkaus, kompostointi ja pakastekuivaus ovat ympäristöystävällisempiä hautausmenetelmiä, mutta kovin nopeasti ne eivät ole tulossa käyttöön Suomessa
Ruumiin liuottaminen ja kompostointi ovat laillisia hautaustapoja maailmalla. Käyttöönottoa hidastavat sekä erilaiset lait että eettiset pohdinnat.
Kiihtyvän ympäristökriisin hidastamiseksi tarvitaan paitsi ekologisempaa elämää myös ympäristöystävällisempi kuolema.
Perinteisen arkkuhautauksen ja tuhkauksen ohelle on kehitelty ympäristöä säästävämpiä keinoja.
Emeritusarkkipiispa ja ihmisoikeusaktivisti Desmond Tutu tuhkattiin vesituhkausmenetelmällä uudenvuodenpäivänä. Tutu toivoi vesituhkausta nimenomaan ympäristösyistä.
Vesituhkauksessa vainajan ruumis työnnetään metalliputkeen, joka on täytetty vesi- ja kaliumhydroksidiliuoksella. Neste kuumennetaan, ja ruumis liukenee nesteeseen 4−6 tunnissa. Jäljelle jää haurastuneita luun kappaleita, jotka jauhetaan tuhkaksi. Ihmisessä mahdollisesti olleet metallit kerätään talteen.
Tämän jälkeen tuhkat laitetaan uurnaan, joka haudataan. Vesituhkauksessa tuhkaa muodostuu noin 20−30 prosenttia enemmän kuin perinteisessä tuhkauksessa. Jäljelle jäänyt vesi voidaan kaataa viemäristä alas vahingoittamatta ympäristöä. Koska neste on ravinnerikasta, sitä voidaan käyttää myös esimerkiksi leikkokukkien viljelyyn.
Englantilaisen vesituhkauslaitteita valmistavan Resomation-yrityksen Suomen edustaja Stephanie Sinclair Lappi kertoo, että vesituhkaus kuluttaa seitsemän kertaa vähemmän energiaa kuin krematointi, ja sen hiilijalanjälki on kuusi kertaa pienempi kuin perinteisen tuhkauksen.
Hänen mukaansa vesituhkaus ei myöskään aiheuta elohopeapäästöjä tai muita haitallisia ilmastopäästöjä. Sinclair Lappi selvittää parhaillaan, millaisia lakimuutoksia vesituhkauksen salliminen vaatisi Suomessa.
Vesituhkausta vastaavaa menetelmää on käytetty jo 1990-luvulla hävittämään eläinkokeissa käytettyjen eläinten raatoja. 2000-luvulla Yhdysvalloissa lääketieteelliset oppilaitokset käyttivät vesituhkausta opetuskäyttöön lahjoitettujen ruumiiden hävittämiseen.
Vesituhkaus on sallittua muun muassa Meksikossa, Etelä-Afrikassa ja joissakin Yhdysvaltojen osavaltioissa.
Ympäristöystävällisimpänä hautausmenetelmänä pidetään ruumiin kompostointia.
Kompostoitava ruumis kääritään hajoavaan kankaaseen ja sen päälle levitetään kuolleita lehtiä, kariketta ja sahajauhoja. Ruumis suljetaan kompostoriin, jossa on suotuisat olosuhteet bakteereille ja mikrobeille. Näissä olosuhteissa ruumis hajoaa noin kuukaudessa, jonka jälkeen jäljellä on pari kottikärryllistä multaa.
Ihmisruumiin kompostointi sallittiin ensimmäisenä Yhdysvalloissa, Washingtonissa vuonna 2019. Myös Oregon ja Colorado sallivat vainajan kompostoinnin.
Sekä vesituhkaus että kompostointi ovat kohdanneet vastustusta katolisen kirkon piirissä Yhdysvalloissa. Katolisten tahojen mukaan hautausmenetelmät eivät ole riittävän arvokkaita ja kunnioittavia vainajan käsittelytapoja.
Marraskuussa 2021 Kokoomusnuoret hyväksyivät liittokokouksessaan aloitteen, jossa vaaditaan, että hallitus aloittaa välittömästi toimet lainsäädännön muuttamiseksi niin, että vainajien kompostointi olisi sallittua myös Suomessa.
Kolmatta ekologiseksi miellettyä hautausmenetelmää ei ole toistaiseksi testattu missään päin maailmaa.
Kyseessä on promessointi eli ruumiin pakastekuivaus. Ruotsalainen biologi Susanne Wiigh-Mäsak kehitti menetelmän jo vuonna 1999. Pakastekuivauksessa ruumis on tarkoitus jäädyttää upottamalla se −200-asteiseen typpeen. Jäädyttämisen jälkeen ruumis ravistellaan pölyksi.
Suomen hautaustoiminnan keskusliitto ry:n puheenjohtaja Mikael Wilén tuntee kyseiset hautausmenetelmät. Niistä parhaiten hän on tutustunut vesituhkaukseen. Wilén on myös Krematoriosäätiön toimitusjohtaja.
Hänen mukaansa kompostointi ja vesituhkaus tuskin tulevat käyttöön Suomessa ihan lähivuosina.
Uusien hautausmenetelmien käyttöönottamista jarruttaa Suomen lainsäädäntö. Se ei tunne tällä hetkellä muita hautaustapoja kuin arkkuhautauksen ja tuhkauksen. Uusien hautausmenetelmien käyttöönotto vaatisi muutoksia ainakin kirkkolakiin ja hautaustoimilakiin.
Hautaustoimintaan liittyy aina toimintamallista ja toimintaprosessista riippumatta myös viranomaisten myöntämä ympäristölupa. Uusille menetelmille tuskin löytyisi ennakkotapauksia, joten ympäristöviranomaisten tulisi ottaa asiaan kantaa.
Wiléniä mietityttää myös se, kuka uudet menetelmät toisi Suomeen.
− Tuhkaus-, kappeli- ja hautaustoimintaa saa myydä enintään omakustannehintaan, joten todennäköisesti se olisi säätiömuotoinen tai seurakuntayhtymien omistuksessa oleva taho. Kukaan yksityinen taho sitä tuskin lähtee viemään eteenpäin, koska siitä ei saa järkevää yritysmuotoa, Wilén sanoo.
Evankelis-luterilaiset seurakunnat omistavat suurimman osan hautausmaista. Ne omistavat myös kaikki muut krematoriot paitsi Hietaniemen krematorion, jota ylläpitää Krematoriosäätiö.
− Eri toimijoilla on vielä paljon työtä tehtävänä. Uusia hautaustapoja tulee varmasti, mutta kuluu aikaa, ennen kuin niistä tulee hyväksyttyjä toimintamalleja, Wilén kertoo.
Myös tuhkaus hautausmenetelmänä hyväksyttiin Suomessa hitaasti. Siitä alettiin puhua jo 1880-luvun lopussa. Ensimmäinen krematorio rakennettiin Helsinkiin vasta vuonna 1926. Seuraavat krematoriot otettiin käyttöön vasta neljä vuosikymmentä myöhemmin 1960-luvulla.
Tuhkaus on nykyään yleisin hautausmenetelmä Suomessa. Vuonna 2020 vainajista tuhkattiin 60,5 prosenttia.
4.2.2022 klo 15.17 vesituhkausta koskevia tietoja päivitetty.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Vainajia tuhkataan nyt kahdessa vuorossa – Honkanummen krematoriossa ollut toimintahäiriö työllistää muita krematorioita
AjankohtaistaHonkanummen krematorio saattaa olla pois käytöstä vielä pitkään.
