Syksyn uutuus. WSOY julkaisi kirjan Ville Rannan pilakuvista, jotka on piirretty Kirkko ja kaupunkiin.
Mies kohupiirrosten takana
Harva tietää, että Ville Ranta ottaa pilakuviinsa vaikutteita barokkimusiikista. Ja että kristinusko on hänelle yhtä tärkeää kuin taiteellinen tinkimättömyys.
Reikäinen raitapaita, kulunut vihreä Björn Borgin nahkalaukku. Siniset farkut, Adidaksen tennarit, kasvot piilossa isojen aurinkolasien ja parran takana.
– Miten huomasit minut, ällistyy Esplanadin puistossa istuva pilapiirtäjä ja sarjakuvantekijä Ville Ranta
Hän on juuri saapunut junalla kotikaupungistaan Oulusta, jossa vieraat ryhtyvät harvoin juttusille. Vaikka kyllä hänet tunnetaan.
– Olen se leuhka tyyppi, joka on ollut monta kertaa televisiossa.
Piirtäjä viihtyy Oulussa omassa rauhassaan. Hän työskenteleekin kotonaan, joka on kaupungin vuokra-asunto vanhassa puutalossa taiteilijoiden kansoittamassa Pikisaaressa.
Toisinaan Kirkko ja kaupungin pilapiirroksista suuttuneet lukijat rikkovat Ville Rannan työrauhan soittamalla hänen kännykkäänsä. Se tuntuu hyökkäävältä ja pelottavalta.
”Lehtenne lukeminen loppui justiinsa tähän.”
Pilapiirtäjä jonottaa kärsivällisesti lounastaan Café Esplanadessa. Artisokka-herkkusienisalaatin hotkiminen vaihtuu huulten pureskeluksi, kun Ville Ranta kuuntelee kommentteja, joita K&k:n lukijat ovat lähettäneet hänen piirroksistaan. Tälle aukeamalle on nostettu niistä muutama.
Ranta on ollut alusta asti Kirkko ja kaupungin kiitetyin ja haukutuin tekijä. Kymmenet lukijat ovat peruneet lehden tulon tai eronneet kirkosta pahastuttuaan mielipideosaston pilakuvasta. Toisten mielestä hän on lehdessä parasta.
”Suurkiitokset osuvan poliittisen parodian julkaisemisesta!”
Viimeksi leimahti joulukuussa. Ranta piirsi timosoinimaisen joulupukin, joka toivottaa ”Hyvää joulua kaikille suomalaisille heteroseksuaalisille valkoihoisille konservatiiveille”. Piirroksessa lukee vielä: ”Mutta te muut! Paskaa joulua!”
Pilapiirroksen jälkeen K&k sai pelkästään sähköpostitse noin 150 palautetta ja joutui ensimmäisen kerran Julkisen sanan neuvoston käsittelyyn. Neuvoston mielestä piirros perussuomalaisista ei ollut loukkaava.
Ville Ranta siirtelee salaattia lautasella ja kertoo, miten vaikeaa kohun keskellä on piirtää. Olo on jännittynyt, väsyttää, on hankala keskittyä.
– Minulta odotetaan aina jotain äkäistä ja rajua, mutta persoonani ei vastaa yhtään pilapiirrosteni sävyä. Olen pikemminkin sovitteleva ja rauhallinen.
”Hyvin, hyvin paheksuttavaa.”
Eteerinen laulu kaikuu kaiuttimista Tuomiokirkon kryptan tiilisten holvikaarien alla. Musiikki liittyy keskiaikaisesta naismystikosta kertovaan näyttelyyn. Se hiljenee, kun tilalle vaihdetaan 34 Ville Rannan uskontoaiheista pilapiirrosta, jotka on julkaistu Kirkko ja kaupungissa.
– Homopiirrokset ripustetaan heti aulaan, Ranta suunnittelee näyttelyä, jonka on nimennyt Erimielisyyden etiikaksi piispa Irja Askolan ”hirvittävän hassun naminamikäsitteen” mukaan. Näyttely avautuu tiistaina 11. syyskuuta klo 18.
Piirtäjä erosi ortodoksikirkosta nuorena, mutta liittyi takaisin neljä vuotta sitten.
– Olin sielunhädässä ja ajattelin, että haluan olla taas kristitty.
Ville Ranta on alkanut käydä harvakseltaan myös luterilaisissa jumalanpalveluksissa. Seurana on uusi kumppani, jolla on vanhoillislestadiolainen tausta. Yhteisessä kodissa ei ole televisiota, vaikka Ranta esiintyy TV1:n A-studiossa joka toinen keskiviikko.
”Suorastaan nerokasta!”
– Lapset kyllä valittavat, kun telkkaria ei ole. Ville Rannan uusperheeseen kuuluu kolme lasta, joista kaksi on omia.
– Kristinusko, taiteellinen kompromissittomuus ja barokkimusiikki, Ranta luettelee itselleen tärkeimpiä asioita. Hän kuuntelee radiosta päivittäin klassista musiikkia ja ottaa Bachista ja muusta barokkimusiikista vaikutteita piirrostensa rakenteisiin.
Ellei Rannasta olisi tullut pilapiirrosten- ja sarjakuvantekijää, hän olisi pianisti. Tai kirjailija. Nuorempana Ranta työskenteli toimittajana esimerkiksi Kalevassa , jossa hänen äitinsä oli toimittajana ja isäpuolensa valokuvaajana.
Akateemisessa kirjakaupassa Ville Ranta etsii sarjakuvahyllystä uutuusteostaan. Hän ilahtuu: Kirkko ja kaupungin pilapiirroksista koottu Joku raja – Valitut pilapiirrokset 2009–2012 (WSOY) on päässyt näköalapaikalle hyllyn päätyyn. Kirjan viereen on nostettu sarjakuvateokset Pornoa ja verta sekä Rivo länsi .
Myös Ville Rannan piirroksissa näkyy tissejä ja verta, mutta aiheena ovat yhteiskunnallisten arvojen murros sekä ajankohtaiset uskonnolliset ja poliittiset kamppailut.
Ranta nousi julkisuuteen kuusi vuotta sitten sarjakuvalla Muhammad, pelko ja sananvapaus . Siitä seuranneen jupakan ansiosta Ranta sai lentävän lähdön poliittisen piirtäjän uralle.
– Siihen aikaan minulla oli ongelmana, miten elätän itseni ja lapset.
Ilta-Sanomat palkkasi Rannan ensin.
– Seinät tulivat siellä äkkiä vastaan.
Sen jälkeen Ranta piirsi Journalistiin , jonka hän vaihtoi Kirkko ja kaupunkiin vuonna 2009. Rannan kiistanalaisuutta kuvaa, että evankelisluterilaisen kirkon tiedotuskeskus halusi myöntää hänelle samana vuonna kirkon tiedonvälityspalkinnon, mutta kirkkohallitus kieltäytyi. Koko palkinto jäi ensimmäistä kertaa jakamatta.
Ranta sai kuitenkin tuona vuonna työstään kolme tunnustusta, esimerkiksi Suomen sarjakuvaseuran Puupäähattu-palkinnon. Tänä vuonna hänelle annettiin Suomen PENin sananvapauspalkinto.
Ei hassummin 33-vuotiaalta oululaiselta ylioppilaalta, joka on lukion jälkeen opiskellut yliopistossa satunnaisia kirjallisuustieteen ja kielten kursseja.
Yksi olut, Ville Ranta tilaa Café Lasipalatsissa ja avaa terassilla luonnoslehtiönsä. Kahvilan ikkunaan heijastuu Mannerheim-patsas, jota Ranta alkaa luonnostella. Hän piirtää päivittäin viisi–kuusi tuntia.
Iso osa työajasta kuluu historiallisen sarjakuvaromaanin viimeistelyyn. Siinä 1800-luvun Suomea ja sen asenneilmastoa peilataan nyky-Suomeen. Tuleva kirja on Rannan kahdeksas sarjakuvateos.
Ranta varaa aikaa romaanille kieltäytymällä monista työpyynnöistä ja riennoista. Työhön keskittyminen vaatii myös päänsisäistä rauhaa. Siksi hänen blogiaan ei voi kommentoida, eikä hän enää lue Kirkko ja kaupunkiin tulevia palautteita pilapiirroksistaan. Päätoimittaja Seppo Simolan tuki riittää.
Simola ei ole harkinnut pilapiirtäjän vaihtamista, vaikka sitä on monesti vaadittu. Hänestä lehden pitää tarjota aineksia eettiseen pohdintaan, osallistua kirkon ja yhteiskunnan keskusteluihin sekä antaa tilaa mielipiteiden esittämiseen.
– Villen piirrokset vastaavat näihin kaikkiin tehtäviin. En ole itse aina samaa mieltä piirrosten kanssa, mutta se ei ole mikään kriteeri.
Simola on jättänyt Ville Rannan piirroksen kahdesti julkaisematta. Ristillä roikkuva musliminainen ei päässyt pääsiäislehteen eikä Helsingin entistä piispaa Eero Huovista saanut sohaista juuri ennen eläkkeelle jäämistä.
Joskus Simola on pyytänyt peittämään puhekuplilla pilakuvassa olevia sukuelimiä tai kysynyt, voisiko kielenkäyttö olla vähemmän raflaavaa.
Ranta kuulee yhä runsaasti palautetta. Hauskinta se on Helsingissä.
– Keski-ikäiset naiset kehuvat kadulla, että teet rohkeita juttuja.
Sitä paitsi jokainen tarvitsee kritiikkiä.
– Suomessa on ryhmiä, jotka ajattelevat, että he tulisivat toimeen ilmankin. Onneksi heidän ei tarvitse, pilapiirtäjä virnistää.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Keski-ikäistynyt sananvapausritari Ville Ranta sohii tabuja ja rakastaa kauneutta
Hyvä elämäKymmenen vuotta sitten Ville Ranta oli ”nuori räpeltäjä”, joka aloitti Kirkko ja kaupungin pilapiirtäjänä. Nyt hän siirtyy Iltalehteen palkittuna ammattilaisena.
