Ville Ranta työstää Kirkko ja kaupungin pilapiirrosta kirjailijatalo Villa Kivessä Helsingin Linnunlaulussa.
Ritarin arvon saanut Ville Ranta ei yritäkään olla tasapuolinen
Kun Kirkko ja kaupunki pyysi Ville Rantaa töihin, hän ei uskonut, että homma toimisi.
Ei siitä tule mitään, tuumi Ville Ranta.
Oli vuosi 2009, ja Ranta oli jo nimeä saanut sarjakuvataiteilija. Hän piirsi pilakuvia Journalistiin ja Ilta-Sanomiin, kun hän sai yllättävän yhteydenoton. Pääkaupungin seurakuntien lehti Kirkko ja kaupunki oli uudistumassa ja halusi Rannasta jokaviikkoisen pilapiirtäjän.
Ei siitä tule mitään.
– En tuntenut lehteä kovin hyvin ja olin negatiivisella asenteella, että en halua piirtäjäksi seurakuntalehteen, Ranta kertoo.
– Ajattelin, että ne palkkaavat minut, minä lopetan muut hommat, ja sitten ne antavat heti potkut, kun piirrän jonkun vähän äkäisemmän kuvan.
Niin oli käynyt aiemminkin.
Muhammad-piirroksista syntyi kohu
Muutamaa vuotta aiemmin Tanskassa oli syntynyt kohu, kun Jyllands-Posten-sanomalehti julkaisi kaksitoista pilakuvaa islamin profeetta Muhammadista. Islam ei katso hyvällä profeetan piirtämistä, ja muslimit ympäri maailmaa raivostuivat. Osa muslimimaista käski diplomaattinsa kotiin, Tanskan lippuja poltettiin mielenosoituksissa ja toimitus evakuoitiin pommiuhkauksen vuoksi.
Suomessa pääministeri Matti Vanhanen ja presidentti Tarja Halonen antoivat ymmärtää, ettei Muhammadia esittävien pilakuvien julkaiseminen ole suotavaa.
Ville Ranta oli eri mieltä. Hän lähetti kulttuurilehti Kaltion päätoimittaja Jussi Vilkunalle tekstiviestin ja kysyi, että jos hän tekisi Muhammadista asiallisen sarjakuvaesseen, julkaisisiko lehti sen.
– Päätoimittaja sanoi, että tee ensin, katsotaan sitten julkaistaanko.
Ranta teki, ja Kaltio julkaisi. Kohta Ranta sai huomata olevansa uransa ensimmäisen paskamyrskyn silmässä. Lähes kaikki Rannalle esitetyt työtarjoukset vedettiin äkkiä takaisin. Sampo, Tapiola ja Pohjola päättivät lopettaa ilmoittamisen Kaltiossa, ja Kaltion hallitus vaati Vilkunaa poistamaan sarjakuvan lehden verkkosivuilta. Päätoimittaja kieltäytyi, ja hallitus antoi hänelle potkut.
Muutamaa vuotta myöhemmin Ranta muisteli Kaltion tapausta ja pohti, ettei yhteistyö jonkun seurakuntalehden kanssa toimisi.
Sitten Ville Ranta sai huomata olleensa väärässä.
Maahanmuuttokriittiset lähettivät kuvia ruumiinosista
Vuonna 2017 Ville Ranta on tehnyt suurimman osan pilapiirtäjän urastaan Kirkko ja kaupungissa. Jarruja hänen ei ole tarvinnut painaa.
– Kirkko ja kaupunki on monesti ollut ainoa paikka, missä olen voinut julkaista töitäni. Lehden edellinen päätoimittaja Seppo Simola otti niin hurjan puolustavan linjan minun työhöni, että en olisi ikinä arvannut.
Puolustamista Rannan kuvat ovat myös tarvinneet, esimerkiksi marraskuussa 2015. Muslimiterroristit olivat pari päivää aiemmin iskeneet Pariisissa kuuteen kohteeseen, ja kuolonuhreja oli yli 130.
Ranta piirsi kuvan, jossa pariisilaisen kahvilan edustalla makaa ruumis. Viereen on kumartunut valkoinen mies, joka lipittää verta lammikosta. Kuvan yllä oli teksti: Ensimmäisten joukossa paikalla oli maahanmuuttokriitikko.
Seuraavina päivinä Ville Ranta sai kuulla kunniansa.
– Maahanmuuttokriittiset hyökkäsivät messengeriini ja Facebookiini ja sotkivat kaikki profiilini. Kommentteja tuli vyörymällä, kaikkea tosi inhottavaa postia.
Kun hän avasi aamulla kännykkänsä, sähköpostiin oli tullut kymmeniä kuvia irti leikatuista ruumiinosista ja Isis-terroristijärjestön kuvaamista teloitusvideoista.
Ei minun tarvitse olla tasapuolinen.
Kevyempää palautetta piirtäjä ja lehden toimitus saavat jatkuvasti. Ällöttävää, vastenmielistä, vihapuhetta, ei sovi seurakuntalehteen. Rantaa syytetään myös epätasapuolisuudesta. Piirrokset irvailevat usein perussuomalaisille ja muille konservatiiveille.
– Ei minun tarvitse olla tasapuolinen. Ei poliittisessa satiirissa ole mitään sellaista moraalia, että pitäisi piirtää yhtä paljon kokoomuksesta, vihreistä, demareista ja persuista, Ranta toteaa.
Ranta piirtää siitä, mikä tarttuu korvaan. Joka torstai-ilta hän istuu alas ja miettii, mitä tällä viikolla on tullut vastaan.
– Olen tavallaan melkein pääsemättömissä siitä, että Suomen puolueista perussuomalaiset antaa kaikkein eniten pilapiirrosten aiheita. Ja totta kai olen niiden kanssa hirveän usein eri mieltä.
Toisaalta Ranta on myös laskeskellut, ettei perussuomalaiset ole lainkaan hänen yleisin aiheensa. Esimerkiksi vuonna 2015 hän piirsi enemmän Venäjästä.
Ranta on itse kristitty
Joskus Ville Rannastakin tuntuu, että nyt saattoi mennä yli.
– Kysyn silloin itseltäni, teinkö minä väärämielisen kuvan, hän kertoo.
Väärämielisen?
– Semmoisen, joka on epäoikeudenmukainen tai asenteeltaan ja moraaliltaan kyseenalainen. Jonka takana en oikeastaan seiso, vaan jonka olen tehnyt esimerkiksi huomionhakuisuudesta.
Toisinaan Rannan täytyy myöntää itselleen, että kyllä, väärämielinen kuva tuli julkaistua. Mutta se, että joku loukkaantuu, ei tarkoita, että pilapiirros olisi epäonnistunut.
– Jos piirrän jostakin yleisestä aiheesta, vaikka turkistarhauksesta tai lihansyönnistä, ja ihmiset sanovat, että heitä on loukattu, niin minä en ota sitä vakavasti. Ne ovat krokotiilin kyyneleitä.
Myöskään ihmisten uskonnollisten tunteiden loukkaamista Ranta ei pelkää.
– Olen itse kristitty ja arvostan uskontoa ja kirkkoa, mutta jos joku kokee, että piirrokseni loukkaa hänen uskonnollisia tunteitaan, niin ikävä juttu. En minä ole toisten tunteista vastuussa.
Vaikka palaute on välillä aggressiivista, Ville Rantaa ei ole koskaan pelottanut. Tappouhkauksia hän ei ole saanut.
– Muutaman kerran minua on uhattu lyödä turpaan. Sellaisetkin ihmiset, jotka tiedän, Ranta kertoo.
– Yhtä oululaista dekkaristia vähän välttelen. Se on entinen nyrkkeilijä ja saattaisi oikeasti löydäkin. Siitä tulisi kauheaa jälkeä.
Mutta kyllä ikävä palaute sattuu. Välillä Ranta synkistelee työhuoneellaan. Jos se ei auta, hän lähtee kaljalle.
– Jätän työpäivän kesken ja menen baariin. Se auttaa aina.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kristinusko inspiroi sarjakuvantekijöitä myös Suomessa – teokset huvittavat ja haastavat pohdiskelemaan
Hyvä elämäSarjakuvissa näkyy hengellisiä teemoja aina Kristuksen toisesta tulemisesta erilaisiin Raamatun kertomuksiin. Pertti Jarla, Jarkko Vehniäinen ja Harri Filppa ammentavat sarjakuvissaan kristinuskosta.
