null Mitä Luther sanoisi somesta, ympäristöongelmista ja uskontojen kohtaamisesta?

Kuva: Esko Jämsä

Kuva: Esko Jämsä

Mitä Luther sanoisi somesta, ympäristöongelmista ja uskontojen kohtaamisesta?

Ensi vuonna vietetään reformaation 500-vuotisjuhlaa. Kolme luterilaista teologia kertoo, mitä Martti Luther ajattelisi tämän päivän ilmiöistä.

Helsingin tuomiokirkon tienoo on oivallinen paikka pohtia luterilaisuutta nyky-Suomessa. Kaupungin valkoista symbolia ei luultavasti olisi rakennettu, ellei Martti Luther olisi julkaissut kuuluisia teesejään, joista reformaatio eli uskonpuhdistus alkoi.

Teologit Meri-Anna Hintsala, Panu Pihkala ja Jyri Komulainen toteavat heti alkuun, että suomalainen yhteiskunta ja kulttuuri ovat niin luterilaisuuden läpäisemiä, että sekoitusta on vaikea seuloa.

Suomalainen luterilaisuus on heistä monimuotoisuudessaan hienoa. Myös vähemmän mairittelevia määreitä tulee mieleen: löysää, sitoutumatonta ja virkamiesmäistä. Kansankirkko pyrkii sulkemaan siipiensä suojaan kaikki herätysliikeväestä ja seurakunta-aktiiveista kirkon maallistuneisiin jäseniin.

– Kansankirkollisuus on kansainvälisesti ajatellen aika omintakeinen ilmiö. Suomalainen voi olla luterilainen jopa tietämättään, piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen sanoo.

Komulainen, Pihkala ja Hintsala ovat kirjoittajina tuoreessa teoksessa Armon horisontit. Huomisen luterilaisuus (Kirjapaja, 2016). Siinä suomalaiset teologit ja historian asiantuntijat arvioivat luterilaisuuden merkitystä nykypäivänä.


Lutherilla ei ollut aavistustakaan nykypäivästä

Ensi vuonna tulee reformaatiosta kuluneeksi viisisataa vuotta. Luterilaisuuteen liittyy ajatus jatkuvasta uudistumisesta. Nykypäivän kirkossa ovat pinnalla kysymykset, joista Lutherilla ei ollut aavistustakaan, kuten ilmastonmuutos, sosiaalinen media ja uskontojen välinen vuoropuhelu.

Mitä Luther olisi sanonut esimerkiksi somesta, jota Meri-Anna Hintsala tutkii?

– Luther oli viestinnän mies. Hän kannatti avointa ja kantaa ottavaa viestintää, epäkohtiin puuttumista ja asioiden muuttamista, Hintsala sanoo.
 

Luterilaisuus tarjoaa kärsimyksen syvää ymmärtämistä ja armon sanomaa ihmisen epätäydellisyydestä riippumatta.
– Panu Pihkala
 

Luterilaisuudessa kansankielinen kirkko on ollut alusta lähtien tärkeä. Hintsalan mukaan sosiaalinen media on kansankieli, jota kirkossakin tulee puhua. Ihmiset sitoutuvat paikkojen sijasta verkostoihin, ja monen kuva kirkosta on median varassa.

Hintsala toivoo sellaista reformaatiota, ettei kirkko passivoidu vaan on jatkuvasti olennaisten kysymysten äärellä.

– Tarvitaan julistusta sisäisestä rauhasta, joka löytyy Kristuksen seuraamisen kautta. Toisaalta tarvitaan myös sitä, että kirkko olisi itsestään selvästi yhteiskunnallinen vaikuttaja, eikä tarvitsisi kysyä, voiko niin olla.

Huomisen luterilaisuus. Teologit Panu Pihkala (vas.), Meri-Anna Hintsala ja Jyri Komulainen pohtivat, millaisia uskonpuhdistuksia nyt tarvittaisiin.


Ympäristöaktivisti on kuin uskonnollinen kilvoittelija

Ekoteologiaa tutkiva Panu Pihkala huomauttaa, että ihmisten luontosuhde on heikentynyt, ja siksi sitä on heräteltävä. Maailman ympäristöongelmat ovat niin vakavia, että myös kristillisyydessä tarvitaan ympäristöreformaatiota.

Pihkala arvelee, että reformaattorit olisivat samaa mieltä, vaikka 1500-luvulla ympäristöongelmat eivät olleet keskeisiä asioita.

– Ajatus siitä, että kristittyjen tulee muodostaa suhde ympäröivään maailmaan ja kussakin ajassa vaikuttaviin voimiin ja kysymyksiin, sopii myös meidän aikaamme, Pihkala sanoo.
 

Esimerkiksi käsitys armosta löytyy useista uskonnoista, vaikka ei samalla tavalla kuin kristinuskossa."
– Jyri Komulainen
 

Pihkalan mukaan ympäristöaktivisteilla on nykypäivänä vähän samantyyppinen rooli kuin uskonnollisilla kilvoittelijoilla menneinä aikoina. He pyrkivät elämään esimerkillistä elämää, jonka toiset kokevat usein moralistisena tai syyllistävänä. Ympäristöongelmista johtuva ahdistus voi olla myös sielunhoidollinen haaste kirkolle.

– Luterilaisuus tarjoaa kärsimyksen syvää ymmärtämistä ja armon sanomaa ihmisen epätäydellisyydestä riippumatta. Jumala rakastaa ihmistä ehdoitta eikä ihmisen tarvitse teoillaan ansaita pelastusta. Siten kristitty on vapaa rakastamaan muita ja luomakuntaa.


Tietämys kristinuskosta on katoamassa

Kansankirkollisuus on väistämättä muuttumassa. Ennen oli selvää, että moni suomalainen mies risti kätensä juoksuhaudoissa. Nyt nuoremmilla ikäluokilla hiljainen usko ja tietämys kristinuskosta ovat katoamassa. Toisaalta etenkin maaseudulla kirkko voi edelleen olla yhteisöllisen identiteetin ja muistin keskus

– Nykypäivänä ollaan tilanteessa, jossa täytyy taas kirkastaa, mikä on kristinuskon ja luterilaisuuden ydin, Panu Pihkala sanoo.

Yhtenäiskulttuurin muuttuminen moninaisuudeksi luo kirkolle tarpeen keskustella toisin uskovien kanssa. Luterilaisissa tunnustuskirjoissa ihmiskunnan uskonnot nähdään vain turhanpäiväisenä rituaalien toistamisena. Vaikka suhtautuminen on nykyään erilaista, Jyri Komulaisen mukaan tarvitaan edelleen parempaa tajua suomalaisesta uskonnollisesta kentästä, joka yltää suurista maailmanuskonnoista uushenkisyyteen.

– Emme voi puhua ohi todellisen maailman. Uskontojen kohtaamisen teologiaa ei voi tehdä etäältä. On mentävä ihmisten pariin, vieraiksi temppeliin tai moskeijaan. Vain siten voi perehtyä maailmaan, hän sanoo.

Jyri Komulaisesta Jumala toimii myös muiden uskontojen välityksellä.

– Esimerkiksi käsitys armosta löytyy useista uskonnoista, vaikka ei samalla tavalla kuin kristinuskossa. Kyllä sieltä löytyy paljon aineksia, joista kristityt voivat oppia. Jopa Raamatussa on kohtia, joissa ulkopuoliset opettavat sisäpiiriläisiä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: