Lutherin neuvo raskasmieliselle: Syö, juo ja etsi toisten seuraa
Päivällispöydässä tapaamme rennosti seurueensa kanssa keskustelevan Lutherin. Tarjolla oli lähiruokaa ja vaimon panemaa olutta.
"Se, joka ei rakasta viiniä, naisia ja laulua, pysyy narrina koko elämänsä", kerrotaan Martti Lutherin sanoneen. Tätä mietelmää on toistettu ahkerasti varsinkin kirkollisten piirien ulkopuolella. Tätä elämänohjetta ei kuitenkaan löydy Lutherin teoksista, vaan se kuuluu niihin viisauksiin, joita jälkimaailma on pannut reformaattorin suuhun.
Lutherin kuuluisat pöytäpuheet ovat hänen elämänsä loppupuolelta. Hän ei enää ole kirkkoa ja keisaria vastaan kapinoiva kaitakasvoinen munkki, vaan leveäposkinen perheenisä. Hän oli heittänyt yltään munkinkaavun ja nainut luostarista karanneen nunnan. Kodikseen he saivat Wittenbergistä entisen luostarin. Talouteen kuului oman perheen, sukulaisten ja palvelusväen lisäksi muutamia ylioppilaita, joita Luther muiden professorien tapaan piti täysihoidossa. Lisäksi talossa oleskeli vieraita läheltä ja kaukaa.
Päivällinen tarjottiin viiden aikaan iltapäivällä. Siihen osallistui talossa majailevien lisäksi usein myös muita ylioppilaita sekä paikallisia professoreita ja kauempaa tulleita vierailijoita. Tarjolla oli ravitsevaa saksalaista ruokaa, josta suurin osa oli oman talouden tuotteita. Lutherin vaimo Katariina von Bora piti sikoja, lampaita ja siipikarjaa. Hänellä oli laaja kasvimaa ja puutarha. Emäntä pani itse talon oluet. Puhdasta juomavettä ei tuon ajan kaupungeissa ollut. Vaaliruhtinas lahjoitti silloin tällöin kuuluisalle professorilleen riistaa ja viiniä. Juomia nautittiin Lutherin pöydässä kuitenkin kohtuullisesti, sillä isäntä paheksui varsinkin hoveissa yleistä juopottelua.
Luther johti pöytäkeskustelua, mutta ei ollut yksin äänessä. Oppinut seurue puhui saksan ja latinan sekoitusta, ja tohtorin lauselmia merkittiin tuoreeltaan muistiin. Niitä on säilynyt kunnioitettava määrä, runsaat seitsemän tuhatta. Niiden saksaksi toimitetuista valikoimista tuli menestysteoksia, ja niitä käännettiin myös muille kielille, suomeksi tosin vasta runsaat sata vuotta sitten.
Päivällispöydässä tapaamme reformaattorin rentoutuneena kotiväkensä ja ystäviensä parissa. Hän puhuu kainostelematta, eivätkä kaikki muistiin merkityt mietelmät suinkaan ole kultaomenia hopeamaljassa. Joukkoon mahtuu runsaasti karkeaa kielenkäyttöä, kuten tohtorin usein tarjoama neuvo karkottaa perkele pieraisemalla sitä vasten naamaa.
Pöytäpuheet tarjoavat jokaiselle jotakin. Harras luterilainen löytää niistä kehotuksen, rohkaisun ja lohdutuksen sanoja.
Mutta kokoelma kertoo paljosta muustakin. Siinä peilautuu uuden ajan alun maailma sellaisena kuin sen näki yliopistomies, jonka huomiokyky ja äly olivat tavallista terävämmät ja joka ei ujostellut ajatuksiaan. Siksi pöytäpuheita tutkivat nekin, joita eivät kiinnosta uskonasiat vaan 1500-luvun ihmisten elämä ja kulttuuri. Myös ne, jotka etsivät kokoelmasta sitä, mitä Luther sanoi viinistä, laulusta ja naisista, saavat palkkion vaivoistaan.
Kun sinua kiusaa suru, epätoivo tai paha omatunto, niin syö, juo ja etsi toisten seuraa. Ja jos siitä on apua, niin ajattele jotain tyttöä.
Eräänä iltana Martti Lutherin ja hänen vaimonsa Katariinan kodissa keskusteltiin "astrologista, joka halusi osoittaa, että maa liikkuu, eikä taivas, aurinko ja kuu. Tätä voisi verrata siihen, että joku ajaisi vaunuissa ja kuvittelisi pysyvänsä paikoillaan, mutta maa ja puut liikkuisivat." Näin pöytäseurue kuvaili tähtitieteilijä Nikolaus Kopernikuksen uutta oppia.
Luther huomautti: "Jokaisen, joka nykyään haluaa olla nokkela, täytyy olla eri mieltä kaikkien muiden kanssa. Hänen täytyy esittää jotakin omaa. Näin tekee tämä veikko, joka haluaa kääntää koko tähtitieteen ylösalaisin." Luther itse torjui uuden maailmankuvan vetoamalla Vanhan testamentin Joosuan kirjan 10. lukuun, jossa kerrotaan auringon seisahtuneen taivaan laelle kokonaiseksi päiväksi. Hän totesi: "Joosua käski auringon seisahtaa eikä maan."
Modernilta ei kuulosta myöskään Lutherin näkemys sukupuolten välisistä eroista: "Miehillä on laaja rintakehä ja kapeat lanteet; tämän vuoksi he ovat älykkäitä. Naisilla taas on kapea rintakehä ja leveät lanteet. Heidän tulee pysyä kotona. Tämä käy ilmi siitä, millaisiksi heidät on luotu. Heillä on leveä takapuoli, jotta he istuisivat hiljaa."
Luther jakoi aikalaistensa käsitykset noidista ja paholaisen kanssa liittoutuneista ihmisistä, arvelipa hän pirun ilvehtivän papukaijoissa ja marakateissa, jotka pystyvät matkimaan ihmisiä. Suomea ei hänen pöytäpuheistaan löydy, mutta lappalaiset mainitaan kerran, sillä heidän maineensa väkevinä noitina oli kantautunut Wittenbergiin saakka.
Luther kehui olevansa täysin vapaa ainoastaan yhdestä kuolemansynnistä, nimittäin ahneudesta. Hän olikin taloudenpidossaan niin leväperäinen ja avokätinen, että huusholli olisi ajautunut konkurssiin, elleivät avaimet olisi olleet emännän käsissä.
Isännällä oli silti sanottavaa rahan vallasta: "Raha on saatanan sana, jolla se saa aikaan kaiken maailmassa, samoin kuin Jumala saa aikaan kaiken oikealla sanallaan." Luther kertoo vertauksen: "Ihminen, joka tavoittelee rikkautta ja kunniaa ja unohtaa niiden takia Jumalan ja sielunsa, on kuin lapsi, joka pitää kädessään kaunista omenaa ja luulee sitä hyväksi, mutta sisältä se onkin mätä ja täynnä matoja."
Rikkauden viettelyksiäkin vaarallisempana Luther piti yksinäisyyttä, surumielisyyttä ja itsesääliä. Eikä häneltä puuttunut neuvoja: "Jumala tahtoo, että olemme iloisia: Hän vihaa surumielisyyttä. Jos hän olisi halunnut meidän olevan surullisia, hän ei antaisi meille aurinkoa, kuuta eikä maan hedelmiä, vaan hän olisi luonut pimeyden, eikä antaisi enää auringon nousta eikä kesän tulla."
Luther sanoi tietävänsä kokemuksesta, miten tuli vastustaa raskasmielisyyttä: "Kun sinua kiusaa suru, epätoivo tai paha omatunto, niin syö, juo ja etsi toisten seuraa. Ja jos siitä on apua, niin ajattele jotain tyttöä." Kun pöytäpuheet parikymmentä vuotta Lutherin kuoleman jälkeen julkaistiin, toimittaja pyyhki viimeisen lauseen ja korvasi sen siistimmällä: niin lue jotain hurskasta kirjaa.
Vantaan Pyhän Laurin kirkolla pidetään lauantaina 12.8. Lutherin pidot, joissa pääsee ruokailemaan Lutherin ajan hengessä. Dosentti Esko M. Laine esiintyy tapahtumassa Lutherina, lukee otteita tämän pöytäpuheista ja kertoo keskiaikaisesta ruokakulttuurista.
Pidot vietetään kirkon edessä olevassa illallisteltassa kolmessa kattauksessa kello 17, 19 ja 21. Liput maksavat vantaalaisille 10 euroa ja muille 20 euroa. Tapahtuma on osa Helsingan keskiaikapäivää.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Sävel tuli puolieroottisesta piiritanssista, sanat tiivistävät luterilaisen uskon – tiesitkö, mistä Enkeli taivaan -virressä ihan sanatarkasti lauletaan?
HengellisyysMartti Luther kirjoitti Enkeli taivaan -virren lasten joulukuvaelmaa varten.
