Monikulttuurisella leirillä naiset saavat laittaa aivot narikkaan
Monikulttuurisella naistenleirillä maailmankuva avartuu.

Monikulttuurisella naistenleirillä maailmankuva avartuu.

Monikulttuurisella leirillä naiset saavat laittaa aivot narikkaan

Vaimon ja äidin kannattaa olla pari päivää poissa kotoa.

Nadia Belhoutin, 48, perheeseen kuuluvat aviomies ja viisi lasta. He ovat 26-, 24-, 21-, 17- ja 9-vuotiaita. Enää kaksi nuorimmaista asuu kotona.

– Olen valmistunut lähihoitajaksi ja erikoistuin lasten ja nuorten hoitoon ja kasvatukseen. Teen lastenhoitajan keikkoja Seure Henkilöstöpalvelun kautta, Belhout kertoo.

Belhout on asunut Suomessa 27 vuotta. Hän on muslimi ja hänen synnyinmaansa on Algeria. Äidinkielenään hän puhuu arabiaa, ja suomen kieli sujuu hyvin. Aluksi perhe asui Järvenpäässä, mutta Vantaalla on ollut sama koti jo 16 vuotta.

– Mieheni toimi kirjapainoalalla, ja hän sai Suomesta töitä. Minä tulin perässä tänne. En tietenkään voinut elää toisessa maassa, kun mieheni oli täällä, Belhout kertoo.

Naisen arvostus lisääntyy

Parina kesänä Elämännokan leirikeskuksessa Sammatissa on järjestetty monikulttuurinen naistenleiri. Ne ovat toteutuneet, kun Rekolan seurakunta on yhdistänyt voimavaransa seurakuntien kansainvälisen työn ja Vantaan kaupungin maahanmuuttajapalveluiden kanssa.

Nadia Belhout on ollut leireillä mukana ja aikoo osallistua myös tänä kesänä.

– Leirillä on ollut kävelyä, sauvakävelyä, soutelua, saunomista, uimista, kauneushoitoja, hierontaa ja käsitöitä. Siellä on ollut tosi hauskaa!

Oma aika auttaa ottamaan askeleen eteenpäin.

Belhoutin mielestä eri maista Suomeen muuttaneet naiset tarvitsevat monikulttuurisen leirin kaltaista toimintaa.

– Oma aika tekee naiselle niin hyvää ja auttaa ottamaan askeleen eteenpäin. Kun lapset ja mies eivät ole mukana, se on kuin aivojen tyhjennys. Puhelin vain kiinni, eikä soiteta kenellekään. Sen jälkeen jaksaa paremmin.

Kaikista paras näkyy Belhoutin mukaan leirin jälkeen kotona, kun äiti ei ole ollut pariin päivään käytettävissä.

– Mies ja lapset arvostavat vaimoa ja äitiä enemmän, kun hän on ollut vähän aikaa poissa. Kaikki ei ole ollutkaan valmiina. Kaksi päivää ei ole pitkä aika, mutta on se kuitenkin, kun miehen pitää hoitaa lapset ja kotityöt.

Belhout huomauttaa, että nykyään suomalaisissa perheissä mies ja vaimo useimmiten jakavat lastenhoidon ja kotityöt. Mutta on kulttuureja, jossa nainen hoitaa kotona kaiken.

– Kun minä lähdin ensimmäisen kerran naistenleirille, mieheni sanoi, että se on hyvä. Hän on oppinut ja tietää, että joudumme menemään jonkin verran suomalaisen kulttuurin mukana. Mieheni muutti Suomeen nuorena ja on elänyt täällä pidempään kuin minä.

Ystävyys jatkuu leirin jälkeen

Leireiltä Nadia Belhout on saanut uusia ystäviä ja yhteydenpito on jatkunut leirien jälkeen. Naiset soittelevat tai tapaavat. Keskusteltavaa riittää ainakin kasvatusasioista.

– Kotona on pieniä lapsia tai nuoria, joiden kanssa voi olla ongelmia tai pulmatilanteita. Puhumme niistä ja voimme jakaa kokemuksia ja tukea.

Belhout on tutustunut leireillä ainakin sudanilaisiin, tansanialaisiin, marokkolaisiin, turkkilaisiin, irakilaisiin, venäläisiin ja suomalaisiin naisiin. Hän kannattaa keskustelua ja avoimutta, jotta ymmärrys erilaisuutta kohtaan lisääntyisi.

– Meidän kulttuurissamme on sanonta, että et voi tuntea toista ihmistä ennen kuin olet elänyt hänen kanssaan neljäkymmentä päivää.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi