"Olen armollisempi itseäni ja muita kohtaan" – Kolme äitiä kertoo, mitä ovat oppineet lapsiltaan

"Olen armollisempi itseäni ja muita kohtaan" – Kolme äitiä kertoo, mitä ovat oppineet lapsiltaan

Kirkko ja kaupunki kysyi kolmelta äidiltä muun muassa sitä, millainen on heidän iltarukouksensa.

”Pärjäävän äidin malli ei ole pelkästään hyvä”

Tapiolalainen yrittäjä, bloggaaja ja kirjailija Katja Lahti, 44, on oppinut järjestämään itselleen omaa aikaa.

Katja Lahti kirjoittaa Project Mama -nimistä blogia, jossa äitiys on jotakin muuta kuin vaaleanpunaisia unelmia.

Katja Lahti kirjoittaa Project Mama -nimistä blogia, jossa äitiys on jotakin muuta kuin vaaleanpunaisia unelmia.

1. Mikä on ollut sinulle palkitsevinta äitiydessä? Entä raskainta?

– Ehkä parasta on ollut kahden tyttäreni sisaruussuhteen näkeminen. Heille on syntynyt hieno suhde neljän vuoden ikäerosta huolimatta. On ollut myös kiinnostavaa seurata sitä, miten tyttäristä kasvaa omia ihmisiään – tavallaan hyvin samanlaisia, mutta samalla aivan erilaisia.
– Koko perheellistymisen prosessi on vaatinut minulta paljon työtä itseni kanssa. Olen aina viihtynyt yksinäni, mutta tultuani äidiksi vuonna 2007 en ollut enää yksin. Minun piti ymmärtää, että tarvitsen myös omaa aikaa ja että sitä voi järjestää.

2. Minkälaisia äitiyden malleja olet saanut omalta äidiltäsi ja muilta sukusi naisilta?

– Sukuni naiset ovat olleet perinteisiä pärjääjiä. Se perintö ei ole pelkästään hyvä. Pärjäämiseen kuuluu se, että apua ei todellakaan pyydetä. Suomessa äidit jäävät aivan liian usein yksin kotiin ongelmiensa kanssa. Minulla on sama taipumus: yritän yksin vaikka läpi harmaan kiven. Asian tiedostaminen on auttanut minua.
– Hyvää on ollut sukuni karjalaisten naisten huumorintaju ja kyky nauraa itselleen.

3. Mitä olet oppinut lapsiltasi?

– Olen oppinut heiltä valtavasti. Itsehillintäni on kehittynyt. Lapset laittavat oman käytökseni uudella tavalla peilin eteen. Vanhemman pitää ymmärtää, että huonokäytöksinen lapsi on aivan eri asia kuin huonokäytöksinen aikuinen. Kaikki virheet ja keskenkasvuisuus, joita heissä näen, ovat omia virheitäni ja omaa keskenkasvuisuuttani.
– Lapset ovat opettaneet myös uutta perspektiiviä ja rentoutta. Lapsiperheen arjessa itse kehittämäni kiireet menevät ohi. Hiljattain tytär sai minut ymmärtämään, että 15 minuutin myöhästyminen ei ole katastrofi.

4. Minkälaisia äitienpäivän perinteitä perheessäsi on?

– Äitienpäivän aamupalan pitää sisältää croissantteja ja hilloa, mieluiten aprikoosihilloa, mutta muukin käy. Jos nämä puuttuvat, huomautan kyllä asiasta. Valkovuokkoja en kaipaa, mutta olen monena vuonna toivonut, että menisimme äitienpäivänä metsäretkelle. Joskohan se tällä kertaa järjestetään minulle.
– Oma äitini ei välittänyt äitienpäivän viettämisestä, vaan piti sitä turhana hurskasteluna. Itse olen löytänyt äitienpäivän pointin näiden kymmenen vuoden aikana. Vietämme äitienpäivää, koska lapset haluavat viettää sitä. Äitiys roolina on jälkikasvulle merkityksellisempi asia kuin minulle.

5. Millainen on iltarukouksesi?

– En kuulu kirkkoon, eikä minulla ole suhdetta uskontoon. Perheessämme iltapala on tärkeä yhteinen hetki. Olen tarkka siitä, että silloin puhelimia ei pidetä pöydällä. Myös ääneen lukeminen kuuluu jokaiseen iltaan.
– Ääneen lukeminen luo vanhemman ja lapsen välille suoran kontaktin, jossa ei ole mitään häiriötekijöitä. Kirja on rauhoittumisväline, sillä lukuhetken aikana mieli on keskittynyt vain yhteen asiaan. Myös isompi tytär tulee mielellään kuuntelemaan, vaikka lukee jo itsekin.
– Nuorempi lapsi vaatii myös laulamista. Aikaisemmin tutut lastenlaulut riittivät, mutta viime aikoina vaatimukset ovat muuttuneet. Nyt iltalauluna on
Sata salamaa Antti Tuiskun versiona.

”Muihin äiteihin tutustuminen on tehty ihanan helpoksi”

Kivistöläinen kauppatieteiden maisteri Hannamari Sivonen, 27, on löytänyt äitikavereita ”äitien Tinderistä”.

Hannamari Sivonen haaveili jo päiväkoti-ikäisenä, että äitinä hän saa hoivata omia vauvoja.

Hannamari Sivonen haaveili jo päiväkoti-ikäisenä, että äitinä hän saa hoivata omia vauvoja.

1. Mistä kahden pienen lapsen kotiäiti saa voimia?

– Mieheni Heikki, 32, innostui mindfulnessista ja innosti minutkin. Muutama vuosi sitten keskusteltiin metatyöstä ja siitä, että se räjäyttää äidin aivot. Mindfulness on hyvä apu siihen. Se katkaisee sen kauhean pyörityksen päässä, kun koko ajan miettii, mitä pitää tehdä, mitä seuraavaksi, mitä pitää muistaa, mitä tällä viikolla ja tänään.
– Äänikirjat ovat pelastus, ja kuuntelen niitä usein yksin ulkoillessa. Käyn myös kuntosalilla.

2. Miten äitiys on yllättänyt?

– Olen vasta aikuisiällä huomannut, että olen aika introvertti ja kaipaan levähdyshetkiä yksin. Kun toinen lapsemme Aamu, joka on nyt seitsemän kuukautta, syntyi, tajusin, että enää en voikaan noin vain sulkeutua kirjan kanssa omiin oloihini. Jos haluan olla yksin, se vaatii aina sen, että pyydän miestäni olemaan lasten kanssa. Se on uutta, kun aikaisemmin on aina pystynyt itse hoitamaan itsensä ja oman palautumisensa ja kaikki.
– Esikoisemme Ainon, joka on nyt kaksi vuotta ja kymmenen kuukautta, ensimmäisen vuoden aikana en oikeastaan käynyt missään, mutta Aamun jälkeen olen uskaltanut jättää lapset isän kanssa kotiin. Toisen lapsen jälkeen se on ollut tosi paljon luonnollisempaa.

3. Missä tapaat äitiyslomalla miehesi lisäksi muita aikuisia?

– Olen tutustunut muihin äiteihin Kivistön avoimessa päiväkodissa ja Mothers in Business -yhdistyksessä. Heidän kanssaan olemme käyneet kuuntelemassa luen­toja. Viimeksi kuuntelimme Marja Hintikkaa, joka puhui äitiydestä uran voimavarana.
– Tiedätkö sellaista sovellusta kuin Momzie? Se on ”äitien Tinder”, josta olen saanut muutaman äitikaverin. Heidän kanssaan käymme leikkipuistossa. Momzieen laitetaan profiili, kuinka monta lasta on ja minkälaista seuraa etsii. Ihan samalla tavalla kai kuin Tinderissä siellä pystyy svaippaamaan henkilöitä, eli pyyhkäisemään oikealle, jos joku näyttää sellaiselta äidiltä, johon ­haluaa olla yhteydessä.
– Momzieen pystyy laittamaan myös alueen, miltä säteeltä äitejä haluaa löytää. Kivistö on aluetta, johon useat muuttavat muualta Suomesta, niin kuin mekin olemme tulleet Jyväskylästä, eikä täällä ole valmiita verkostoja ja tuttuja. Internetissä verkostoituminen on tehnyt tutustumisen ihanan helpoksi!

4. Kuinka parisuhde on muuttunut lasten myötä?

– Olemme aina jutelleet mieheni kanssa tosi paljon. Nykyisin meillä ei ole niin paljon aikaa siihen. Esikoinen vaatii runsaasti huomiota ja kuopus on niin pieni. Keskustelun jäädessä kesken sovimme jatkavamme myöhemmin. Mutta kun lapset ovat nukkumassa, onkin ihan väsynyt eikä edes muista, mistä piti puhua.
– Helmikuun alusta lähtien olemme varanneet Heikin kanssa maanantai-illat parisuhteelle. Kun lapset on saatu nukkumaan, keitämme teetä ja istumme sohvalla ja juttelemme vain kahdestaan. Emme räpellä puhelimia emmekä katso televisiota.

5. Onko teidän perheessänne tapana lukea iltarukous?

– Sekä minun lapsuuteeni että Heikin lapsuuteen on kuulunut iltarukous, ja niin se kuuluu meidänkin lapsillemme. Se vain tulee luonnostaan. Iltaisin luetaan ensin satu ja sitten kysellään, mikä on ollut lempijuttu päivässä ja lopuksi sanotaan ääneen iltarukous. Levolle laske Luojani, armias ole suojani. Aamulla jos en nousekaan, taivaaseen tule noutamaan. Amen.

”Lasten vauva-aika meni unihuurussa”

Laajasalolainen sosionomi ja yrittäjä Elina Niinikoski-Pereira, 38, on äitinä oppinut sietämään epäjärjestystä.

Elina Niinikoski-Pereira on futisäiti, joka toimii Kasper-poikansa joukkueen huoltajana ja viihtyy myös kannustusjoukoissa kentän laidalla.

Elina Niinikoski-Pereira on futisäiti, joka toimii Kasper-poikansa joukkueen huoltajana ja viihtyy myös kannustusjoukoissa kentän laidalla.

1. Millainen äiti olet?

– Pyrin olemaan ennen kaikkea rakastava äiti 8-vuotiaalle Kasperille ja 5-vuotiaalle Neelalle sekä perheeseemme adoptoidulle 23-vuotiaalle Adelialle, Armando-mieheni sisaren tyttärelle. Minulle lasten hyvinvointi on kaikessa etusijalla. Kun he olivat pienempiä, karsin omia menojani ja harrastuksiani. Nyt olen taas jatkanut capoeiraa ja tapaillut enemmän ystäviäni.
– Olen huomannut, että jotenkin tiedostamattani olen seurannut oman äitini roolimallia. Äiti oli kotona pitkään, ja hän oli aina paikalla, kun tulin koulusta. Halusin myös omille lapsilleni sen, että olen saatavilla heti koulu- ja päiväkotipäivän jälkeen.
– Olen halunnut pitää äitini tavoin myös kiinni tietytistä rutiineista, eli meillä syödään säännöllisesti ja mennään nukkumaan ajoissa. Uskon näiden asioiden vaikuttavan lapsen turvallisuudentunteeseen.

2. Mikä äitiydessä on yllättänyt sinut?

– Lasten synnyttyä minut yllätti se, miten kovaa ja intensiivistä työtä pienen vauvan hoitaminen on. Vauva-ajasta maalataan ruusuista kuvaa, mutta molempien lasteni ensimmäinen vuosi meni minulta unihuurussa, koska he valvottivat öisin. Pystyin nauttimaan lapsistani kunnolla vasta vauva-ajan jälkeen.
– Raskainta oli se, kun palasin parin vuoden jälkeen työhöni ja oli yhdistettävä kokopäivätyö, lastenhoito ja kodinhoito. Vaativan työpäivän jälkeen oli vaikea olla iloinen ja kärsivällinen, ja siitä kärsi koko perhe. Myös lapset olivat todella väsyneitä pitkiin päiväkotipäiviin. Päätin sen vuoksi ryhtyä osa-aikaiseksi yrittäjäksi. Se on ollut hyvä ratkaisu, koska voin nyt työskennellä kotoa käsin ja perheelle jää huomattavasti enemmän aikaa ja voimavaroja.
– Hienointa äitiydessä on ollut lasten pyyteetön rakkaus ja aito palaute. He sanovat niin suoraan, mitä ajattelevat.

3. Mitä olet oppinut lapsiltasi?

– Olen oppinut sietämään epäjärjestystä ja olemaan samalla armollisempi itseäni ja muita kohtaan. Ennen lapsia minulla oli aina purkit järjestyksessä ja verhot suorassa, mutta enää paikat eivät ole tiptop. Lapsiperheessä tilanteet elävät muutenkin jatkuvasti, kun lapsi voi yllättäen sairastua tai päiväkodissa tai koulussa voi sattua jotakin.

4. Minkälaisia äitienpäiväperinteitä perheessänne on?

– Omassa lapsuudessani oli tärkeää viedä aamiainen äidille sänkyyn. Mieheni kotimaassa Mosambikissa ei vietetä äitienpäivää samalla tavalla kuin Suomessa. Hän on ollut päivästä vähän ihmeissään, mutta on minulle jo viime vuosina tuotu aamiainen sänkyyn. Neela ja Kasper ovat yleensä askarrelleet äitienpäiväkortit päiväkodissa ja koulussa, ja Adelia on nykyisin tuonut minulle ruusuja. Kaikki tämä on minusta tosi liikuttavaa.

5. Millainen on iltarukouksesi?

– Minulle luettiin lapsena iltarukous, mutta vaikka käymme välillä kirkossakin, emme ole ottaneet iltarukousta tavaksi omassa perheessämme. Sen sijaan meillä rauhoitutaan lukemalla lapsille aina iltasatu. ­Mieheni kertoo heille välillä myös lapsena oppimiaan portugalinkielisiä tarinoita.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi