Erityisesti pienten lasten äidit kokevat, että heillä on paljon muistettavaa ja suunniteltavaa, vaikka peruskotityöt jakautuisivat lähes tasan. Kuvitus: Maria Vilja.
Pitääkö mun aina kaikki hoitaa? Metatyö kiristää hermoja lapsiperheissä
Moni pari pyrkii jakamaan vastuut tasan. Käytännössä nainen usein kokee kuitenkin olevansa perheen projektipäällikkö.
Jotenkin se vaan menee niin. Ensin kaikki pyritään jakamaan tai tehdään yhdessä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsi syntyy, nainen kokee kuitenkin kantavansa yhtäkkiä päävastuun arjesta.
Hän hankkii lapselle uudet kurahousut, järjestää synttärit, ilmoittaa lapsen uimakouluun, pakkaa laukut ja miettii, miten juhlapyhät vietetään. Päässä tuntuu olevan tuhat pikkuasiaa ja pinna on kireällä. Väsyneenä tulee ärhenneltyä puolisolle ja tiuskittua lapselle, vaikkei pitäisi.
Marja Hintikka Live -ohjelman toimittajan Jenny Lehtisen kolumnista Metatyö räjäyttää äidin pään tuli nettihitti viime syksynä. Se antoi nimen näkymättömälle kotityölle, kaikelle sille ajatustyölle ja organisoinnille, jota varsinkin naiset tekevät. Ihan niin kuin meillä, totesi moni. Teksti kirvoitti useita muita kirjoituksia ja kahvipöytäkeskusteluita. Niistä välittyi ainakin se, ettei kyse ole pelkästään siitä, kuka tekee mitäkin, vaan myös isoimmista asioista: ajankäytöstä, priorisoinnista, odotuksista ja tunteista.
Esimerkiksi suhtautumisessa lasten vaatetukseen voi olla eroja. Mies ajattelee pragmaattisesti: tärkeintä on, että lapsella on vaatteet päällä.
- Juha Petterson
Moni omii hommat itselleen
Perheneuvojien vastaanotolle ei tulla yleensä hakemaan ratkaisua vastuun ja töiden epäoikeudenmukaiseen jakautumiseen, mutta niihin liittyvät seikat, kuten yhteisen ajan vähyys ja väsymys, toistuvat pienten lasten vanhempien puheissa. Näin arvioivat Vantaan seurakuntien perheneuvojat Riitta Tapionsalo ja Juha Petterson.
– Nääntymyksestä kyllä puhutaan ja monella on sellainen olo, että on jäänyt jotenkin yksin arjen pyörityksessä, Tapionsalo kertoo.
– On myös pelkoa siitä, onko toinen yhtä sitoutunut perheeseen kuin itse on, jatkaa Petterson.
Se, että nainen kokee usein kantavansa päävastuun monesta asiasta, ei Pettersonin mukaan johdu välttämättä siitä, että miehet olisivat jotenkin huonoja. Kyse on myös siitä, mikä on miehen tila ja millaiseen arkeen ollaan tyytyväisiä.
– Esimerkiksi suhtautumisessa lasten vaatetukseen voi olla eroja. Mies ajattelee pragmaattisesti: tärkeintä on, että lapsella on vaatteet päällä. Ei hän välttämättä mieti, sopiiko joku hattu tiettyjen vaatteiden kanssa. Kun toinen sitten arvostelee, se voi lannistaa, Petterson kertoo.
Jos metatyötä on paljon eikä sitä saa avattua, onhan se raskas tunnekokemus.
- Riitta Tapionsalo
Pettersonin mukaan mies saattaa jäädä ikään kuin sivuun jo silloin, kun pariskunta odottaa lasta. Raskausaika ja vanhemmaksi tulo ovat herkkää aikaa ja mies voi kokea, ettei asioista ole varaa neuvotella, vaan naisella on näkemys siitä, miten asiat menevät.
Kun lapsi syntyy, äiti jää yleensä kotiin ja ottaa enemmän vastuuta kotiin ja lapsiin liittyvistä asioista. Rooli voi jäädä päälle.
– Miehestä tulee vähän niin kuin avustaja. Siinä parisuhdekin näivettyy, jos et ole tasavertainen puoliso etkä vanhempi, Petterson toteaa.
Osittain kyse on myös luonne-eroista, makuasioista ja siitä, miten asiat on kenenkin mielestä järkevä tehdä. Näistä asioista ei välttämättä osata keskustella uupuneena kovin fiksusti.
– Pitäisi saada sanottua asiat toisin kuin hyökkäämällä, Riitta Tapionsalo muistuttaa.
Painava vastuu heijastuu parisuhteeseen
Kotitöissä ja varsinkin metatyössä kyse on usein siitä, huomaako puoliso kaiken, mitä toinen tekee ja arvostaako hän sitä.
– Jos metatyötä on paljon eikä sitä saa avattua, onhan se raskas tunnekokemus. Siinä on riski, että se alkaa myös näkyä puolisoiden välisessä tunneyhteydessä, Riitta Tapionsalo muistuttaa.
Tapionsalon mukaan tasa-arvo on periaatteena kannatettava, mutta viivoittimella töitä ja vastuita ei kannata mitata, sillä harvoin kaikki menee ihan tasan. Monet myös kokevat kompensoivansa asioita: en vastaa tästä, mutta teen jotakin muuta enemmän.
– Tätä asiaa sanoitetaan usein niin, että vaikka en tee niin paljon kotitöitä kuin sinä, teen pitkää päivää töissä ja luon puitteet perheelle. Ja tämä sanotaan ihan vilpittömästi. Toinen taas ei välttämättä näe ylitöitä yhteisenä asiana.
Parempi arki voi alkaa konfliktista
Millä keinoin metatyön taakkaa sitten voisi keventää ja arkea sujuvoittaa? Perheneuvojien ratkaisu on yksinkertainen: puhu ja kuuntele. Kannattaa esimerkiksi pukea sanoiksi sitä, mitä on tehty ja mitä ensi viikolla pitää tehdä. On hyvä käydä myös periaatteellisempia keskusteluja.
– Pitää sanoa ääneen, mikä on se hyväksytty taso esimerkiksi siivouksessa. Ei se voi mennä niin, että toisen mielestä imuroidaan joka päivä ja sitten syyllistetään toista, kun hän ei tee niin. Pitää purkaa auki se, mitä kodissa halutaan, ja myös se, mitä parisuhde tarvitsee, Riitta Tapionsalo neuvoo.
Huutaminen ja varsinkaan marttyyriksi heittäytyminen eivät yleensä ole hyviä lähtökohtia parisuhdeongelmien ratkomiseen, mutta ei kannata pelätä sitäkään, että asioista ollaan reippaasti eri mieltä ja äänenvoimakkuus nousee.
– Hyvät muutokset alkavat usein konfliktista, Juha Petterson muistuttaa.
Petterson kehottaa myös itsetutkiskeluun ja katsomaan asioita toisen näkökulmasta. Pitäisi osata asettua toisen nahkoihin ja katsoa omaa perhettä ja parisuhdetta ulkopuolelta. Myös asioiden tärkeysjärjestystä on hyvä miettiä: mitä ehditään ja jaksetaan, ja tarvitseeko kaiken olla aina niin hyvin suunniteltua ja tiptop?
– Kannattaa miettiä myös sitä, missä ja miten ladataan akkuja ja miten kokee tulevansa hoidetuksi, Tapionsalo toteaa.
Kokemuksia metatyöstä ja kotitöiden jaosta
"Kotityöt meillä jaetaan tasaisesti, yleensä se tekee, joka kaipaa tauon lasten viihdyttämisestä. Metatyötä teen hirveästi. Lasten vaateasiat ovat vastuullani, muuten oikean kokoisia vaatteita haalittaisiin paniikissa, kun nilkat jo vilkkuvat haalareista. Suunnittelen myös suuren osan perheen ruoista, vaikka ne valmistetaankin yleensä yhdessä.
Myös pyykinpesuun aloite tulee minulta. Järjestän lasten juhlat ja hoidan ilmoittautumiset jne. Metatyö uuvuttaa, koska se vaatii jatkuvaa aivotyötä. Tilanne on huonoksi myös parisuhteelle: kun itsellä on tunne, että vastaa kaikesta, alkaa arvostaa kumppania vähemmän. Välillä tuntuu, että kumppani laiskottelee ja viettää nuoruuselämää, kun itse vastaa aikuisten asioista. Toisaalta kyse on luonne-eroista. Olen aina ollut meistä se, joka toteuttaa, kun toinen vasta herää suunnittelemaan."
Äiti 32 v, lapset 3 v ja 5 kk
"Meillä kotityöt jakautuvat tasan, siis ihan perus tiskit ja siivoamiset. Minulle on kuitenkin jäänyt pääosin pyykkihuolto, koska miehen jäljiltä on lähes aina jotain huomautettavaa. Pyrin siihen, että en nipota turhasta, mutta en voi olla huomauttamatta, jos uusi neule tai lapsen merkkivaate päätyy kuivausrumpuun. Vaatehuolto vaatii ajatustyötä. Uuden vuodenajan kynnyksellä alan miettiä, mitä hankintoja on tehtävä. Uskon, että ajatustyötaakka johtuu pääosin siitä, että miehen ei ole ikinä tarvinnut ajatella näitä asioita. Tähän on vaan ajauduttu vauva-ajan myötä.
Sellaisia tilanteita on silloin tällöin, että olen ajatellut ja suunnitellut jotain asiaa ja päässyt mielestäni parhaaseen lopputulokseen. Sitten kun kerron tämän miehelle, hän kyseenalaistaa asian. Miksi mietin vaihtoehtoja kaiken kiireen keskellä, jos mies haluaa käydä saman prosessin uudelleen?
Onneksi meillä molemmat miettivät, onko kaapissa kaikki tarvittavat peruselintarvikkeet. Ruoanlaittoon liittyvää metatietoa minulla on kyllä enemmän. Miehen makaronilaatikosta saattaa helposti unohtua sipuli."
Nainen 32 v, lapset 3 ja 7 v
"Pakkaan aina lasten kamat päiväkotia varten edellisenä iltana. Teen sen, vaikka olisin sairaana tai tullut töistä kotiin puolenyön aikaan. Siitä ei ole sen kummemmin sovittu, se vain menee niin. Tasapaino kotitöiden suhteen vaihtui hetkeksi, kun mieheni halusi jäädä lasten kanssa kotiin isäkuukaudelle niin, että itse menin töihin. Suosittelen kokeilua kaikille. Mies huomasi, mitä kaikkea kotona oikeasti pitää tehdä, jotta arki pyörii.
Meillä metatyö on kasaantunut minulle, koska olen ollut viimeisestä neljästä vuodesta suurimman osan kotona lasten kanssa. Asioiden on kuitenkin muututtava nyt, kun olen palannut töihin. En ole sen suuremmin protestoinut metatyön määrää, koska toisaalta olen sitä mieltä, että hommat sujuvat minulta nopeammin. Joskus "kaiken" tekeminen kuitenkin korpeaa."
Nainen 34 v, lapset 1 ja 3,5 v
"Meillä monet perusaskareet kuuluvat kaikille. Metatyö jakautuu karkeasti ottaen niin, että minä hoidan lapsiin ja kotitaloustöihin liittyvät asiat sekä sosiaaliset suhteet ja mies taloon, autoon tai koiraan liittyvät asiat.
Vastuullani on yhteydenpito päiväkodin ja koulun kanssa, lasten terveydenhuolto, harrastukset, vaatteet ja urheilutarvikkeet, lasten kaverisuhteiden tukeminen ja yhteydenpito toisten vanhempien kanssa, reissujen suunnittelu ja juhlapyhien viettoon liittyvät suunnittelu. Mies huolehtii siitä, että autot ovat käyttökunnossa, kodin tekniset asiat toimivat ja koira pääsee lenkille.
Tällä hetkellä olen kotona, joten aikaakin on enemmän lasten asioiden hoitoon. Kun molemmat vanhemmista ovat työelämässä, puntit lasten asioissa tasaantuvat. Monessa asiassa töidenjako on niin selkeä, ettei toisella ole mitään käsitystä mitä toinen tekee. Työpäivän jälkeen meillä on päivityshetki: kuka teki mitä, mitä on tulossa. Metatyö on kuormittavaa ja muistamista tuntuu olevan hirveästi.
En kuitenkaan pidä syyllistämisestä. Kummankin on hyvä käyttää vahvuuksiaan. Monesta työstäni en haluaisikaan antaa vastuuta pois. Mitä jos en tietäisikään kaikista koulun retkistä tai saisi itse kysellä lisää allergialääkkeistä? Meillä on jo luonteessa erona se, että isä on suoraviivaisempi (jos saapas on pieni, kävellään kauppaan ja ostetaan ensimmäiset sopivat), mutta äiti jää pohtimaan ja vertailemaan."
Äiti 33 v, lapset 3, 7 ja 10 v
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Helin: Kokeile kotityölakkoa ja ylläty
PuheenvuorotMitäs jos menisit lakkoon kotona? Mitä siitä seuraisi?
