Kodittomien yö Myllypuron kirkossa 20.01.2023. Salissa yöpyjille valmisteltuja vuoteita ja katetut ruokapöydät.
Myllypuron kirkossa yöpyy silloin tällöin kodittomia – Kodittomien öissä on tarjolla ruokaa, sauna ja yöunet rauhallisessa ympäristössä
Moni tapahtuman vapaaehtoisista tietää, millaista on olla ilman kotia. He ovat myös todisteita siitä, että jonain päivänä asiat voivat olla paremmin.
Kirkon lattialle on levitetty kymmenen patjaa, joiden päällä on tyyny ja siististi viikattu viltti. Siltä varalta, että väkeä tulee enemmän, patjoja on pinossa lisää.
Myllypuron kirkolle voi tänä tammikuisena perjantaina tulla yöpymään, tai sitten vain syömään, hakemaan lahjoitusvaatetta tai juttelemaan. Myös saunaan pääsee: kirkolla ei ole omaa saunaa, mutta läheinen Sanervakoti lainaa ystävällisesti omaansa. Illan aikana voi myös osallistua hartauteen. Tietoa tapahtumasta on levitetty muun muassa Vailla vakinaista asuntoa ry:n, eri kaupunginosaryhmien ja puskaradion kautta.
Aluksi Herttoniemen seurakunnan diakoniatyöntekijä Pilvi Juvonen ja joukko vapaaehtoisia kokoontuvat kuitenkin takkahuoneeseen pieneen alkukeskusteluun ja -rukoukseen. Ei tätä hommaa vain omin voimin tehdä, yksi vapaaehtoisista muistuttaa.
Myllypuron kirkon ovet ovat olleet korona-aikaa lukuun ottamatta säännöllisesti auki kodittomille jo noin 15 vuoden ajan kerran kuussa näin talvi-aikaan. Yhtä kauan seurakunta on ollut mukana lokakuisessa Asunnottomien yössä.
– Toimintaa oli käynnistämässä Herttoniemen seurakunnan silloinen kirkkoherra Veijo Vatka ja diakoni Karolina Puuska. Viime aikoina yöpyjien määrä on vaihdellut kymmenen molemmin puolin, Pilvi Juvonen kertoo.
Tapahtumat ovat aina sujuneet hyvin. Paikalle saa tulla myös päihtyneenä, mutta ketään ei ole koskaan tarvinnut käännyttää kadulle. Ihmiset kunnioittavat kirkkotilaa ja tulevat Kodittomien öihin juuri siksi, että vastaanotto on ystävällinen ja tunnelma rauhallinen.
– Kirkko tarjoaa turvallisen ja rauhallisen paikan yöpymiseen. Erityisesti naiset kokevat turvallisuuden tärkeäksi, Pilvi Juvonen sanoo.
Jüri tuli Myllypuron kirkolle syömään, mutta mietti vielä, jääkö kirkolle koko yöksi
Päivät kuluvat kulkien ja tölkkejä keräten
Noin tunti, pari sen jälkeen, kun tapahtuma on alkanut, kirkolla on hetkellisesti paljonkin porukkaa. Pitkät pöydät täyttyvät ruokailijoista. Osa jää ruoan jälkeen vielä kahvittelemaan.
Jüriksi esittäytyvä mies on käynyt syömässä, mutta hän ei ole vielä päättänyt, jääkö kirkolle koko yöksi. Myllypuron kirkko on hänelle tuttu paikka.
– Viimeksi joulukuussa olin täällä yötä. En muista, mistä kuulin näistä tapahtumista, ehkä joku kaveri sanoi, että tänne pääsee tai sitten Kalkerssissa (Vailla vakinaista asuntoa ry:n ylläpitämä yökeskus) sanottiin.
Olen vihannut ihmisiä hirvittävästi. Nyt tykkään ihmisistä.
- Caj-Peter Liljestrand
Yleensä Jüri viettää yöt asuntolassa.
– Siellä on yleensä ihan rauhallista, mutta samassa tilassa voi olla monta ihmistä. Me virolaiset olemme usein samassa huoneessa.
Alun perin Jüri tuli Virosta Suomeen rakennustöihin. Sitten elämään tuli vähän kaikenlaista: terveysongelmia ja alkoholinkäyttöä. Nyt hänellä ei ole Suomessa asuntoa, eikä kotiseudulla Pärnussakaan enää paikkaa jonne mennä. Päivisin hän kertoo ”matkustavansa”.
– Kuljen ympäriinsä, saatan käydä junalla vaikka Lahdessa tai Riihimäelläkin ja kerään tölkkejä. Tänään kävin Vantaan Koivukylässä Sininauhasäätiön paikassa syömässä.
Kovista kokemuksista kumpuaa halu auttaa
Kodittomien yöt eivät olisi mahdollisia ilman vapaaehtoisia. Osa vapaaehtoisista tietää, millaista on elää vailla kotia. He ovat myös käveleviä todisteita siitä, että elämä voi muuttua paremmaksi.
Sellainen on esimerkiksi Caj-Peter Liljestrand, jonka elämäntarina vetää hiljaiseksi. Liljestrand varttui kasvattivanhempien luona Espoossa. Hän muistaa lapsuudestaan kovan kurin ja työnteon, muttei sellaista hetkeä, että joku olisi pitänyt häntä sylissä.
12-vuotiaana Liljestrand huomasi, että alkoholi voisi olla hänen juttunsa ja 15-vuotiaana hän lähti omille teilleen. Vuosia meni päihteiden parissa, tuttavilla, rappukäytävissä, asuntoloissa.
Nyt Liljestrand on ollut raittiina jo kolmisenkymmentä vuotta. Siinä auttoivat oma motivaatio, mutta myös vertaistuki. Hylkäämiskokemusten synnyttämä viha on vaihtunut rakkauteen.
– Olen vihannut ihmisiä hirvittävästi. Nyt tykkään ihmisistä, Liljestrand kertoo.
– En ole tullut tänne neuvomaan, enkä myöskään tuomitse ketään. Kaikesta kokemastani tulee palo tähän vapaaehtoistyöhön.
Vapaaehtoiset Caj-Peter Liljestrand (vas) ja Martti Martikainen tietävät, millaista on, kun ei ole omaa kotia, mutta myös sen, että elämä voi muuttua.
Liljestrand on pannut merkille, että asunnottomuuden kuva näyttää erilaiselta kuin silloin, kun Kodittomien yöt alkoivat.
– Silloin kun aloitettiin, porukka oli jotenkin huonovointisempaa. Nyt ilman kotia on parempikuntoisia ihmisiä, toisaalta myös sekakäyttäjiä on enemmän. Kaikilla ei tietenkään ole päihdeongelmaa, sillä on myös olosuhteista johtuvaa asunnottomuutta.
Hänestä kirkkojen ovet saisivat olla enemmänkin auki kodittomille. Ihmiset tarvitsevat turvallisia paikkoja olla ja yöpyä, paikkoja, joissa heidät kohdataan ihmisinä ja joissa on mahdollisuuksia miettiä elämäänsä.
– Minua usko on auttanut hirvittävästi. Enää koskaan ei ole turvaton olo.
Seuraavat Kodittomien yöt Myllypuron kirkolla (Neulapadontie 12) 17. helmikuuta ja 17. maaliskuuta klo 16 alkaen. Ruoka, sauna ja kirkkohetki.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Asunnottomuuden kesto voi vaihdella tunneista loppuelämään – asunnottomaksi joutunut tarvitsee apua nopeasti
Ajankohtaista Hyvä elämäKaikki asunnottomat eivät näy tilastoissa. Etenkin lapsiperheille kynnys hakea apua on korkea. Asunnottomien yötä vietetään 17.10.
