null Päihderiippuvaisten parissa työskentelevä pappi Jenni Tuulensuu toivoo käyttöhuoneita Suomeen – ”Joillakin on se kokemus, että Jumala on hylännyt”

Pappi Jenni Tuulensuu liikkuu Sininauhasäätiö-konsernin eri yksiköissä. Helsingin Töölössä sijaitsevan asumispalveluyksikkö Ruusulankatu 10:n asunnot on tarkoitettu ihmisille, joilla on taustallaan päihde- ja mielenterveysongelmia.

Pappi Jenni Tuulensuu liikkuu Sininauhasäätiö-konsernin eri yksiköissä. Helsingin Töölössä sijaitsevan asumispalveluyksikkö Ruusulankatu 10:n asunnot on tarkoitettu ihmisille, joilla on taustallaan päihde- ja mielenterveysongelmia.

Päihderiippuvaisten parissa työskentelevä pappi Jenni Tuulensuu toivoo käyttöhuoneita Suomeen – ”Joillakin on se kokemus, että Jumala on hylännyt”

Sininauhasäätiö-konsernin pappi on kiitollinen siitä, että huumekuolemien kasvusta ja niiden ehkäisystä viimein puhutaan.

”Käyttöhuone voi olla vastaus jonkun ihmisen rukouksiin”, kirjoitti yhteisöpappi Jenni Tuulensuu Helsingin Sanomissa heinäkuussa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan. Kristillistaustaisessa Sininauhasäätiö-konsernissa työskentelevä Tuulensuu osallistui kirjoituksellaan käyttöhuoneita koskevaan keskusteluun.

Samassa tekstissä Tuulensuu muistutti siitä, että käyttöhuoneita voi perustella länsimaisella etiikalla ja sivistyksellä. Siihen liittyy velvollisuus olla heikomman puolella, silloinkin kun halu auttaa on häilyvä.

Käyttöhuoneet ovat tiloja, joissa huumeiden käyttäjät voivat käyttää päihteitä terveydenhuollon työntekijän valvonnassa. Ensisijainen tavoite on vähentää huumeiden käyttäjien kuolleisuutta ja sairastuvuutta, mutta samalla vähenisivät muille koituvat haitat kuten se, että julkisista tiloista löytyy välillä huumeidenkäyttövälineitä.

Käyttöhuoneet eivät poista kenenkään huumeongelmaa, mutta tekisivät käyttäjien elämästä turvallisempaa.

– Usein keskustelemme siitä, kannattaako jokin, kun se ei ratkaise koko yhtälöä. Sama juttu kuin silloin, kun kritisoidaan sitä, että miksi joissakin Sininauhasäätiön yksiköissä saa käyttää päihteitä eikä vaadita raittiutta. Mutta toipuminen on paljon muutakin kuin päihteiden jättämistä, ja kärsimystä ja hätää kannattaa aina lievittää, Tuulensuu sanoo.

Välillä joku miettii, kannattaako tämä päivä elää

Yhteisöpappi Jenni Tuulensuun yhteisöä ovat Sininauhasäätiö-konsernin toiminnan parissa olevat ihmiset, joilla on erilaisia riippuvuuksia ja usein myös mielenterveysongelmia. Osa on vailla omaa kotia. Tuulensuu on myös konsernin työntekijöitten työpaikkapappi.

Jenni Tuulensuu työskentelee Sininauhan eri yksiköissä kuten asumispalveluyksikkö Pessissä Helsingin Vallilassa sekä päihde- ja mielenterveysongelmaisten asumispalveluyksikössä Ruusulankadulla Töölössä. Näissä paikoissa hän kohtaa ihmisiä, joiden kynnys tulla kirkkoon tai seurakunnan toimintaan on korkea, mutta jotka puhuvat mielellään papin kanssa.

– Ihmiset virittäytyvät näissä paikoissa herkästi hengelliselle taajuudelle. Koen, että minun ei tarvitse tuoda ulkopuolelta ihmisten elämään mitään, vaan vahvistaa sitä, mikä on heille jo totta ja lohdullista.

Keskustelunaiheet ovat suuria ja usein kipeitäkin. Ihmiset puhuvat esimerkiksi kuolemasta, surusta, ihmissuhteista, päihteidenkäytön seurauksista, väkivallasta ja siitä, onko juuri minulla paikkaa maailmassa.

– Joillakin on se kokemus, että Jumala on hylännyt. Pahimmillaan se on sitä, että mikä tänään estää minua tappamasta itseäni.

Monet kysymykset liittyvät pahuuden ongelmaan. Miksi toisilla on sujunut hyvin, mutta minulla ei? Miksi Jumala on sallinut tämän kaiken? Miksi olen itsekin tehnyt pahaa?

– Pahuuden ongelmaa ei pidä koskaan selittää nopeasti pois. Pitää sietää ihmisen syyllisyyttäkin.

Toisaalta keskusteluissa on paljon toivoa. Jokaisella ihmisellä on voimavaroja, jotka voivat tulla esiin hurjissakin tilanteissa. Jokainen osaa myös lohduttaa toista.

– Vaikka elämä on potkinut päähän, moni näkee elämän lahjana, jossa on kaiken keskellä paljon mieltä. Se on todella pysäyttävää ja kaunista. Se aina herkistää minut. 

Kun jossakin yksikössä joku kuolee, Jenni Tuulensuu alkaa järjestää muistohetkeä. Yhden kuolema pysäyttää monet miettimään, onko itse vuorossa seuraavana.

Kun jossakin yksikössä joku kuolee, Jenni Tuulensuu alkaa järjestää muistohetkeä. Yhden kuolema pysäyttää monet miettimään, onko itse vuorossa seuraavana.

Ihmisen pitää tietää, että häntä muistetaan

Yksi puoli Jenni Tuulensuun työssä on tarjota ihmisille mahdollisuuksia hiljentyä ja rauhoittua.

– Moni luulee, että näiden ihmisten on vaikea keskittyä. Se ei pidä paikkaansa. Olennaista on kuitenkin, että se on vapaaehtoista.

Kuolema on päihteiden käyttäjien parissa tuttu vieras. Kun joku kuolee, Tuulensuu alkaa järjestää muistohetkeä yhdessä asukkaitten ja omaisten kanssa. Samalla annetaan tärkeä viesti: kukaan ei poistu täältä noin vain, vaan häntä muistetaan.

– Pyrin siihen, että asukkaat osallistetaan. He, jotka ovat olleet vainajan kanssa tekemisissä, sytyttävät kynttilät. Olemme myös mahdollisuuksien mukaan yhteyksissä omaisiin ja kutsumme heidät mukaan. Päihteiden käyttäjien suhteet omaisiin eivät ole aina yksinkertaisia. Toisinaan omaisia ei ole.

Yhden kuolema pysäyttää hetkeksi monet muutkin.

– Aina kun joku porukasta kuolee, ihmiset miettivät, että olenko minä seuraava. 

Huumeidenkäyttäjät kohtaavat moraalista paheksuntaa

Käyttöhuoneista meneillään olevaa keskustelua Jenni Tuulensuu on seurannut sikäli kiitollisena, että huumekuolemista ja niiden ehkäisystä puhutaan vihdoin. Huumekuolemien määrä on kasvanut koko 2000-luvun ajan, ja alle 25-vuotiaiden nuorten huumekuolemissa Suomi on Euroopan kärkeä.

Keskustelu on tuonut esiin myös sen, miten ylipäätään suhtaudumme ihmisiin, joilla on huumeongelma. Vanhuksia ja lapsia autetaan mielellään, mutta huumeiden käyttäjien auttamista pitää joskus perustella. Edes terveydenhuollossa he eivät välttämättä saa asiallista kohtelua.

– Huumeidenkäyttöön liittyy paljon moraalista paheksuntaa, joka tietysti liittyy myös siihen, että käyttäjät tekevät kyseenalaisia asioita ja että riippuvuudesta seuraa lieveilmiöitä.

– Riippuvuus tekee ihmisistä minäkeskeisiä. Jotkut eivät oikein enää osaa puhua korrektisti ja voivat tilansa vuoksi olla arvaamattomia. Useimmiten he vahingoittavat kuitenkin eniten itseään, eivät toisia.

Jumala rakastaa meitä ei-minään, ja hänen rakkautensa kohdistuu sinnekin, minne emme näe sen kohdistuvan.

Moni myös asettaa apua tarvitsevat vastakkain. Käyttöhuoneiden puoltaminen voi tuntua kaukaiselta, jos seuraa vierestä sitä, kuinka vanhus ei saa apua kotiinsa tai kuinka monet lapset tarvitsisivat parempaa huolenpitoa. Jenni Tuulensuu kuitenkin uskoo, että auttamisen vaikutus säteilee aina laajalle. Kaikki ansaitsevat avun ja inhimillisen kohtelun. Kultainen sääntö sopii tähänkin.

 – Jumala rakastaa meitä ei-minään, ja hänen rakkautensa kohdistuu sinnekin, minne emme omilla rajallisilla silmillämme näe sen kohdistuvan. Siinä on meille punaista lankaa riittävästi.

Ihmiset, joiden parissa Jenni Tuulensuu työskentelee, kokevat kirkon kynnyksen korkeaksi. Papille he puhuvat kuitenkin yleensä mielellään.

Ihmiset, joiden parissa Jenni Tuulensuu työskentelee, kokevat kirkon kynnyksen korkeaksi. Papille he puhuvat kuitenkin yleensä mielellään.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: