Näin jouluyöstä tehdään juhlayö
Kanttori Katariina Kopsa tekee joululauluista helposti laulettavia. Kuva: Hans v. Schantz

Kanttori Katariina Kopsa tekee joululauluista helposti laulettavia. Kuva: Hans v. Schantz

Näin jouluyöstä tehdään juhlayö

Jouluyön messuun Myyrmäen kirkossa mahtuu liikutuksen ja helpotuksen tunteita.

Näyttää ihan virkamiestyöltä, tavalliselta pienen tiimin palaverilta. Myyrmäessä toimistorakennuksen viidennessä kerroksessa oleva työhuone voisi olla kenen tahansa – ennen kuin huomaa Raamatut, virsikirjat ja kirkollisten toimitusten kirjat.

Vantaankosken seurakunnan pappi Elina Hellqvist, kirkkoherra Hannu Pöntinen ja kanttori Katariina Kopsa ovat kokoontuneet suunnittelemaan Myyrmäen kirkossa pidettävää jouluyön messua. Heidän lisäkseen messua on tulossa tekemään kaksi suntiota. Lisäksi tarvitaan vapaaehtoisia messuavustajia jakamaan virsikirjoja, keräämään kolehtia, avustamaan ehtoollisen jaossa ja lukemaan päivän tekstiä.

Aikaa h-hetkeen on kaksi ja puoli viikkoa, ja ne ovat seurakunnan työntekijöille vuoden kiireisimmät.

Vantaankosken seurakunnassa on adventin ja joulun aikaan noin 70 tapahtumaa: Kauneimpia joululauluja, joulukonsertteja sekä eri ryhmien kuten koululaisten ja senioreiden joulukirkkoja ja hartauksia. Niiden ohessa hoidetaan jumalanpalvelukset, kasteet, häät ja hautajaiset. Vaikka työt jaetaan neljälle kanttorille ja yhdeksälle papille, esimerkiksi Katariina Kopsa laskeskelee olevansa töissä noin 20 tilaisuudessa normaalien jumalanpalvelusten ja hautajaisten lisäksi.

Elina Hellqvist naurahtaa, että joulunjälkeiset vapaapäivät menevät usein ihan pyjamalinjalla, sillä joulun alla työpäivät venyvät pitkiksi. Mutta samalla niissä on jotain erityistä.

– Joulun ajan tilaisuudet ovat antoisia ja juhlavia myös meille työntekijöille. Silloin kirkossa näkee myös paljon sellaisia ihmisiä, joita muuten ei tapaa. Varsinkin jouluyö on siitä hieno, että silloin saa tuutata täysillä jouluiloa, Hellqvist kertoo.

Joulunvietto aikaistuu

Noin kolmannes suomalaisista osallistuu jumalanpalvelukseen suunnilleen kerran vuodessa – ja useimmille tuo kerran vuodessa on juuri jouluna. Ylivoimaisesti suosituin kirkossakäyntipäivä on jouluaatto. Toisella sijalla on ensimmäinen adventti, kolmannella kiirastorstai.

Helsingin hiippakunnan alueella, johon Vantaakin kuuluu, jouluyö on neljänneksi suosituin kirkossakäyntipäivä. Perinteiset jouluaamun jumalanpalvelukset eivät täällä vedä, mutta koko Suomen tilastoissa ne ovat jouluyön messuja suositumpia.

Viime jouluna yömessuun Myyrmäen kirkossa osallistui parisataa ihmistä. Hannu Pöntisen mukaan jouluyön messujen suosio on laskenut hieman kymmenessä vuodessa.

– Trendi näyttää muuttuneen niin, että joulunvieton painopiste on aikaistunut. Jouluaaton kirkot ja viimeiset Kauneimmat joululaulut ovat tilaisuuksista suosituimpia. Varsinkin Kauneimmat joululaulut vetää Myyrmäen kirkon ihan täyteen. Silloin paikalla on parhaimmillaan 700 ihmistä.

– Ihmisillä on kiirettä ja stressiä, joten varsinaiset joulunpyhät halutaan olla rauhassa perheen kesken ja hiljentyä siinä. Silloin ei välttämättä enää jakseta lähteä kirkkoon, Pöntinen arvioi.

Tutut joululaulut koskettavat

Jouluyön messusta kirjoittavalla ei ole suurta juonipaljastusten vaaraa, sillä mukana on paljon sellaista, mikä kerta kaikkiaan kuuluu joulukirkkoon. Luetaan jouluevankeliumi. Virsistä lauletaan ainakin Enkeli taivaan ja Maa on niin kaunis.

Suunnittelupalaverissa mietitään, miten messusta saataisiin mahdollisimman luonteva ja sellainen, että siihen olisi helppo osallistua sellaisenkin, joka käy kirkossa harvoin. Valitaan tutut virret ja niiden lisäksi rakkaimpia joululauluja kuten Jouluyö, juhlayö ja Sydämeeni joulun teen. Messussa näytetään seurakunnalle, milloin seisotaan ja milloin saa istua, ja kerrotaan, kuinka ehtoollinen jaetaan. Pidetään saarna lyhyenä, kerätään kolehti vasta ovilla.

Kanttori Katariina Kopsa haluaisi, että kaikkien olisi helppoa ja rentoa laulaa. Häneltä se vaatii perusteellista valmistautumista: virret ja laulut on osattava hyvin. On myös mietittävä, miltä korkeudelta ja missä tempossa niitä lauletaan.

– Yhdessä laulaminen on parasta, mitä jouluna voi tehdä. Joululaulut eivät katso ikää, vaan niitä osaavat sekä nuoret että vanhat, Kopsa sanoo.

Tutut joululaulut saavat monet liikuttumaan. Kirsti Askolin on yksi jouluyön vapaaehtoisista messuavustajista, ja hän tietää jo etukäteen, että messun koskettavin hetki on Enkeli taivaan -virsi.

– Jos sitä laulaessa alkaa itkettää, niin sitten itketään. Ei siinä sen kummempaa.

Ennen messua Askolin ehtii viettää jouluaattoa ihan tavallisen kaavan mukaan: sauna, joulurauhanjulistus, jouluateria, lahjat – ja torkutkin. Messussa avustamista hän pitää kunniana.

– Myyrmäen kirkko on minulle todella rakas. Kirkkosali on kaunis yhtä lailla auringonpaisteessa kuin lumisateessa. Arkkitehdillä on ollut Jumala mukana sitä tehdessään, hän sanoo.

Jouluna arkkitehti Juha Leiviskän suunnittelema Myyrmäen kirkko on tavallistakin kauniimpi. Siitä huolehtivat suntiot.

– Suntion rooli on sellainen, että jos kaikki sujuu hyvin, kukaan ei meitä huomaa, luonnehtii suntio Urpo Pakarinen. Hän on toinen kahdesta suntiosta, jotka ovat töissä aattoillan ja jouluyön.

Pakarinen kertoo, että jouluksi kirkko siivotaan erityisen huolellisesti. Aattona aamuvuorossa olevat suntiot vaihtavat kirkkotekstiilit violeteista valkoisiin. Valkoinen väri toistuu myös alttarin kukka-asetelmassa. Aaton muissa tilaisuuksissa alttarilla on neljä kynttilää, mutta yömessuun kynttilöitä sytytetään kuusi. Se on suuren Kristus-juhlan merkki.

Pakarinen on työskennellyt suntiona kuusi vuotta, mutta nyt on ensimmäinen kerta, kun työvuoro osuu jouluyöksi. Hän tietää, että monelle seurakuntalaiselle juuri yömessu on se, johon täytyy päästä.

– Ja on jouluyö minullekin suuri juhla, kun olen 60 vuotta elänyt ja kasvanut kiinni kristinuskoon.

Saarna helpotuksesta ja ihmeestä

Elina Hellqvist kirjoittaa saarnansa valmiiksi jouluviikolla. Kun sanottavan on mahduttava noin seitsemään minuuttiin ja kolmeen liuskaan, on osattava siivilöidä ja tiivistää.

– Haluaisin välttää kliseitä ja kaanaan kieltä. Jouluevankeliumi on niin ikoninen teksti, melkein kiiltokuvakin. Miten siihen löytää sellaisen näkökulman, joka herättää pohtimaan jotakin kohtaa syvemmin? Hellqvist miettii.

Kun hän viimeksi kymmenen vuotta sitten oli jouluyönä töissä, hän odotti esikoistaan ja oli juuri jäämässä äitiyslomalle. Nyt hän haluaisi saarnassa palata siihen helpotuksen ja ihmeen tuntuun, kun synnytyksessä on käynyt äärirajoilla ja sitten saanut vauvan syliinsä.

Jouluevankeliumissa Maria odottaa esikoistaan tien päällä. Evankeliumissa ei kerrota, oliko hänellä synnytyksessä auttamassa ketään muuta kuin hämmentynyt isä.

– Eikä silloin syntynyt mikä tahansa lapsi, vaan Jumala tuli niin avuttomaksi ja niin lähelle, Hellqvist sanoo.

Hän on miettinyt myös sitä, millaisissa tunnelmissa saarnan kuulijat jouluyönä ovat. Kaikille jouluvalmistelut eivät ole pelkkää iloista puuhailua, vaan niihin liittyy myös stressiä ja odotuksia. Jouluyönä kirkossa moni saattaa huokaista helpotuksesta, kun aaton vietosta on taas selvitty.

– Silloin on toivottavasti aikaa myös pysähtyä miettimään, mikä on joulun syvin merkitys. Jumala syntyy historiaan ja ihmiseksi, ja siksi ihmisessä ei ole mitään, mikä olisi vierasta Jumalalle. Emme pysty salaamaan sitä, että elämämme on ristiriitaista ja raadollista. Siitä huolimatta Jumala kutsuu, armahtaa ja rakastaa. Jumalalle ei voi brändätä itseään. Se voi tuntua vapauttavalta, mutta toisinaan ahdistavaltakin.

Jouluaamuna saa nukkua

Kymmenen maissa aattoiltana Hellqvist tulee kirkolle. Hän käy läpi paperinsa, tulostaa viimeisen version saarnasta ja katsoo, että kirkkosalissa kaikki on paikallaan. Hän vaihtaa sisäkengät ja vilkaisee peiliin.

Viimeistään puoli yhdeltätoista tulevat muutkin messun toimittajat. Silloin käydään vielä messun kulku läpi ja puetaan albat. Hellqvist pukee albansa päälle messukasukan ja stolan ja Hannu Pöntinen stolan. Myös niiden väri on suuren juhlan merkiksi valkoinen.

Ennen messua sakastissa hiljennytään yhteiseen rukoukseen. Kirsti Askolinilla on mielessään myös oma pyyntö.

– Koska olen lyhyt, alban helmat ovat minulle liian pitkät. Siksi rukoilen, etten kompastuisi ehtoollisviinikannun kanssa, hän naurahtaa.

Viittä vaille yksitoista Urpo Pakarinen painaa nappia ja kirkon kellot soivat. Kellojen soidessa papit menevät etupenkkiin istumaan ja Katariina Kopsa siirtyy urkujen ääreen. Kirkossa on vielä hämärää.

Kun messu on ohi, kello on yli puolenyön. Papit kättelevät kirkosta poistuvat ja toivottavat heille hyvää joulua. Hannu Pöntisellä alkavat vapaat. Rauhoittumista kummempia suunnitelmia hänellä ei ole.

– Mitään ei ole pakko tehdä, vaan saa tehdä juuri sitä, mikä hyvältä tuntuu.

Elina Hellqvist ajaa puolen tunnin matkan kotiin, jossa lapset jo nukkuvat. Hän napostelee ehkä jouluherkkuja ja lähtee vielä koiran kanssa lenkille, sillä kokemuksesta hän tietää, että uni ei tule heti. Katariina Kopsalla on tiedossa pitempi ajomatka, sillä jos hän vain jaksaa, hän ajaa kuusi tuntia lapsuudenkotiinsa Pohjois-Pohjanmaalle.

– Olisi ihanaa olla jouluaamuna kotona, hän haaveilee.

Kirsti Askolin kävelee läpi öisen Myyrmäen. Matkan varrella on ravintola, jonka tupakkapaikalta omaa jouluaan viettävät juhlijat tapaavat huudella hyvänjoulun toivotuksia kirkosta tulijoille.

Suntiot jäävät vielä kirkolle tiskaamaan ehtoollisastioita ja siivoamaan. Urpo Pakarinen pääsee lähtemään kotiin kahden maissa.

– Uni ei varmaan heti maistu, koska silloin on vielä hyvällä tavalla pikkuisen kierroksilla. Aamulla saa sitten nukkua pitkään.

Jaa tämä artikkeli: