”Joulun sanoma kertoo meille, että Jumala on tullut ihmistä lähelle”, Tiina László sanoo.
Messussa käynti voi tuoda lohtua joulun yksinäisyyteen – ”Joulu on ilon juhla, mutta kummallisesti se puristaa surua esiin”
Ehtoollinenkin on joulupöytä, sanoo Tiina László, joka on pappina jouluyön messussa Myyrmäessä.
Joulunaikaan pappi Tiina László toteuttaa Myyrmäen kirkossa yömessun yhdessä pappi Auli Saarsalmi-Paalasmaan ja kanttori Lotta Hartikaisen kanssa.
– Juuri tänään juttelin kanttorin kanssa, että seurakuntamme jouluyön messu on pidetty pitkään yhdeltätoista illalla, mutta tänä vuonna sitä on aikaistettu, ja se alkaa kello kymmeneltä, László kertoo.
Hän toimii Vantaankosken seurakunnassa sekä johtavana diakoniatyöntekijänä että pappina, joksi hän opiskeli myöhemmällä aikuisiällä. Jouluyön messun hän toimittaa ensimmäistä kertaa papin urallaan.
– En ole osallistunut kuin kerran jouluyön messuun ja silloinkin hyvin unisena, hän kertoo.
Jouluevankeliumi ei ole sileä teksti
Tiina László on jo lukenut jouluevankeliumin. Hän tekee ajatuksissaan matkaa tulevaan jouluyön messuun hyvissä ajoin.
– En lue ja mieti tekstejä sen takia, että osaisin sanoa jotakin hienosti. Se ei ole pointti, vaan se, että ajan kanssa teksteistä ehkä kirkastuu jotain itselle ja osaan kertoa siitä muille.
Jokainen joulu on Lászlón mielestä erilainen. Se johtuu siitä, ettei elämä pysähdy: Olemme vuoden vanhempia kuin edellisenä jouluna. Kaikenlaista on tapahtunut. Elämäntilanteet ovat vaihtuneet. Perheeseen on voinut tulla muutoksia tai rakasta läheistä ei enää olekaan täällä.
– Mutta meillä on jouluevankeliumi, joka pysyy samana vuosi toisensa perään. Se ei ole mikään sileä teksti. Jeesus-lapsen perhe oli uusperhe, eikä Jeesus syntynyt missään varakkaan suvun talossa, vaan yksinkertaisissa oloissa eläinten keskellä.
– Armo, joka joulun sanomasta nousee, antaa toivoa ja valaisee sen, että Jumala on tullut ihmistä lähelle. Se kannattelee meitä arkeen asti, László sanoo.
Tiina Lászlón mielestä jokainen joulu on erilainen, koska elämä ei pysähdy.
Armottoman pitkät joulunpyhät
Joulunajasta Tiina László toivoo sitä, että mahdollisimman moni löytää tiensä kirkkoon. Hän sanoo kuitenkin olevansa kaikenlaista teeskentelyä vastaan.
– Kirkkoon jokainen voi tulla sen elämän kanssa, jota elää. Ihmiset viettävät joulua miten viettävät. Jotkut ovat yksin, jotkut ovat seurassa.
– Usein jouluna katsotaan omaa elämää vähän taaksepäin. Joulu voi olla toisille hirveän armoton ja pitkät joulunpyhät tuntuvat raskailta. Joulu on ilon juhla, mutta kummallisesti se puristaa surua esiin, László sanoo.
Jouluyön messussa jokainen saa olla hetken toisten kanssa, vaikka ei tuntisikaan muita kirkonpenkissä istuvia. Messussa käynti voi tuoda Lászlón mukaan lohtua siihen, ettei joulu olisi pelkkää yksinoloa.
– Ehtoollinen on jouluyön messussa yhteinen juhlahetki. Sekin on joulupöytä. Siinä saa olla sellaisena kuin on. Voi ajatella, että ehtoollispöydässä on Jumalan edessä tai miten sen haluaa sanoittaakaan.
– Jumalaa emme voi nähdä, mutta näemme toisemme. Voimme ihmetellä yhdessä joulun mysteeriä.
Jouluyön messu ti 24.12. klo 22 Myyrmäen kirkossa, Uomatie 1.
Joulukirkkolive Myyrmäen kirkosta
Myyrmäen kirkkoon pääsee tänä jouluna suoratoiston kautta jouluaattoaamusta alkaen läpi jouluyön ja aina jouluaamuun asti. Joulukirkkolive on auki tauotta. Joulukirkkoliven välityksellä voi osallistua aaton ja jouluaamun kirkkoihin suorana.
Joulukirkkotilaisuuksien välissäkin voi piipahtaa Myyrmäen kirkkoon verkossa. Liven äärellä voi halutessaan hiljentyä joulukirkkoon omalla tavallaan. Tilaisuuksien välillä saattaa myös nähdä vilauksen jouluaaton valmisteluista kirkossa.
Joulukirkkolive aattoaamusta ti 24.12. klo 10 alkaen joulupäivään ke 25.12. noin klo 11 asti Vantaankosken seurakunnan YouTube-kanavalla.
Jouluaatto ti 24.12. klo 10 perheiden aattohartaus, klo 13 aattohartaus (ruotsiksi), klo 15 aattohartaus ja klo 22 jouluyön messu. Joulupäivä ke 25.12. klo 10 joulupäivän messu.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Ihminen jäi liturgian alle joulukirkossa
PuheenvuorotOlisin kaivannut vaikka hetkellistä hiljaisuutta, missä meidän olisi ollut mahdollista tunnistaa hetken ainutlaatuisuus, kirjoittaa Jani Toivola.
