Kuvanveistäjä Laila Pullinen on yksi Arcana Borealis -näyttelyn taiteilijoista. Kuvassa oikealla on hänen teoksensa Jeanne D'Arctic II. Aleksandra Ionowa kertoo tehneensä piirroksensa henkimaailman ohjauksessa. Vasemmalla on Ionowan teossarja Ryhmä: Selma Mäkelän 7-vuotiskausi, joka kuvaa hänen kumppaninsa elämänvaiheita. Kuva: Kansallisgalleria / Aleks Talve.
Näkymättömiä todellisuuksia kuvanneet taiteilijanaiset hakivat vaikutteita myös kristinuskosta
Ateneumin Arcana Borealis -näyttely esittelee taiteilijoita, jotka ovat ammentaneet erilaisista vaihtoehtoisista henkisistä virtauksista. Mukana on taidetta yli sadan vuoden ajalta.
Maalauksessa valkoinen kyyhkynen lähestyy Neitsyt Mariaa. Toisessa maalauksessa käärme tekee tuttavuutta Aadamin ja Eevan kanssa. Antependiumiin eli alttarivaatteeseen on kirjottu risti ja Jumalan kaikkinäkevä silmä. Messukasukassa on pikkuruisia torvea soittavia enkeleitä. Ristejä tai enkeleitä löytyy monesta muustakin teoksesta.
Ateneumin taidemuseon Arcana Borealis -näyttely esittelee esoteerisia virtauksia pohjoisen naisten tekemässä taiteessa 1800-luvulta nykypäivään. Samalla se tulee näyttäneeksi, miten monenlaista kuvastoa esoteerisuuden katon alle on mahtunut.
Esoteria tarkoittaa salattua, henkistä tietoa. Näyttelyn toinen kuraattori, tutkijatohtori Nina Kokkinen sanoo, että aika usein esoteria käsitetään jotenkin kristinuskon vastaiseksi. Sitä se harvoin on.
Ruotsalainen Tyra Kleen oli teosofi, joka käsitteli teoksissaan mytologisia ja uskonnollisia aiheita. Hänen maalauksensa Kielletty hedelmä on vuodelta 1915. Kuva: Bobo Lindblad / Lindblad Studio.
Kokkinen toteaa, että Pohjoismaissa kristinuskon asema on pitkään ollut niin vahva, että olisi kummallista, jos taiteella ei olisi mitään suhdetta siihen. Siksi monen esoteriasta kiinnostuneen taiteilijan teoksissa näkyy myös kristinuskon vaikutus.
– Varsinkin näyttelyn vanhimmat taiteilijat 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alkupuolella pysyttelevät ainakin jollakin tavalla kristillisyyden sfäärissä. Ehkä se on antanut jonkinlaista turvaa ja hyväksyttävyyttä heidän tekemiselleen. Samalla he ovat saattaneet hakea kristillisiin teemoihin jonkinlaista uutta ulottuvuutta esimerkiksi spiritualismista, kertoo näyttelyn toinen kuraattori, Ateneumin intendentti Marja Lahelma.
Kristinuskoa ja erilaisia esoterian piiriin kuuluneita oppeja ei myöskään pidetty toisiaan poissulkevina tai ristiriitaisina. Esimerkiksi viime vuosisadan alussa hyvin suositussa teosofiassa oli vallalla ajatus, että kaikki uskonnot ovat pohjimmiltaan samaa ja eri myyttien taustalta löytyy sama yhteinen totuus.
Yksi viime vuosisadan vaihteen taiteilijoista, joiden teoksissa yhdistyvät kristinuskon kuvasto ja esoteerinen maailmankuva, oli kuvanveistäjä Sigrid af Forselles (1860–1935). Jos on käynyt Kallion kirkossa, on ehkä huomannut sen eteisessä ja urkulehtereillä hänen kipsireliefejään, jotka kuuluvat Ihmissielun kehitys -reliefisarjaan. Ne voi nähdä tulkintoina kristillisistä aiheista, kuten Jeesuksen vuorisaarnasta tai ylösnousemuksesta, mutta myös kuvauksina henkisestä evoluutiosta, jota Jeesuksenkin ajateltiin opettaneen.
Näyttelyn nykytaiteilijoista saamelainen Britta Marakatt-Labba (s. 1951) on tehnyt kirkolliseen käyttöön tekstiilejä, joissa yhdistyvät kristillinen symboliikka ja saamelainen käsityöperinne. Islantilainen Kristín Gunnlaugsdóttir (s. 1963) puolestaan käyttää maalauksissaan ikoneista tuttua tekniikkaa: temperamaalausta ja lehtikultaa.
Hilma af Klint kuvasi maalauksissaan henkimaailman ilmiöitä. Hänen maalauksensa Kyyhkynen on vuodelta 1915. Kuva: Moderna Museet.
Anna Cassel oli Hilma af Klintin läheinen työtoveri. Tämä nimetön maalaus on vuodelta 1915. Kuva: Stiftelsen Hilma af Klints Verk / Anders Fredriksén.
Näyttelyn tähtinimi on eittämättä ruotsalainen Hilma af Klint (1862–1944). Hänen laaja tuotantonsa tuli tunnetuksi vasta vuosikymmeniä hänen kuolemansa jälkeen, jolloin hänet korotettiin abstraktin taiteen pioneeriksi. Arcana Borealis -näyttelyssä af Klintiä katsotaan toisin silmin. Hänen maalauksensa eivät oikeastaan ole abstrakteja, sillä ne esittävät henkimaailman ilmiöitä kuvallisessa muodossa.
Hilma af Klint ei myöskään ollut mikään yksinäinen nero, vaan hän toimi tiiviisti yhdessä muiden naistaiteilijoiden kanssa. Tärkein näistä oli Anna Cassel (1860–1937), joka ilmeisesti maalasi osan af Klintin nimissä kulkevasta Temppelimaalausten sarjasta. Nyt Ateneumissa on esillä ennennäkemätön kokonaisuus Casselin maalauksia.
Marja Lahelma arvioi, että jokseenkin kaikille näyttelyssä mukana oleville naisille taiteellinen työskentely – on se sitten veistämistä, maalaamista tai vaikka kirjontaa – on ollut osa heidän henkisyyttään. Joillakin kytkös henkisyyden harjoittamisen ja oman luomistyön välillä on ollut hyvinkin tiivis.
Esimerkiksi Hilma af Klint ja Anna Cassel ottivat vastaan viestejä henkioppailta ja maalasivat niiden ohjauksessa. Meri Genetz (1885–1943) koki välittävänsä teostensa väreillä ja viivoilla kosmisia totuuksia. Ellen Thesleff (1869–1954) makasi rantahiekassa kuuntelemassa maapallon sydämenlyöntejä.
1900-luvun jälkipuoliskolla monet taiteilijat innostuivat idän uskonnoista. Jooga ja meditaatio ovat vaikuttaneet muun muassa Anitra Lucanderin (1918–2000), Ilona Hariman (1911–1986) ja Iria Leinon (1932–2022) elämään ja luomistyöhön.
Iria Leinon maalaus Mehevä hedelmä vuodelta 1968. Leinolle maalaaminen oli meditaatiota. Kuva: Kansallisgalleria / Aleks Talve.
Nina Kokkinen huomauttaa, että kaikista näyttelyn teoksista ei välttämättä ensisilmäyksellä näe, miten ne liittyvät esoteerisuuteen. Milloin vaikkapa kukka, joita erityisesti naiset ovat vuosisatojen ajan paljon maalanneet, on jotain muutakin kuin kukka? Esoteeristen kytkösten selvittäminen on vaatinut taiteilijoiden elämänvaiheiden ja ajatusten kartoittamista eri lähteistä.
Else Alfeltin maalaus Universumin kukka, nro 13 vuodelta 1966. Alfelt uskoi kosmiseen tietoisuuteen, joka piti maailmankaikkeutta jatkuvassa liikkeessä. Kuva: Carl-Henning Pedersen & Else Alfelts Museum / Ralf T. Søndergaard.
Monet näyttelyn taiteilijoista olivat uusia löytöjä tutkijoille itselleenkin. Otetaan vaikkapa tanskalainen Else Alfelt (1910–1947). Hänen suurikokoiset, punasävyiset maalauksensa eivät ensivilkaisulla paljasta katsojalle, mistä niissä on kyse. Se, että teokset on nimetty Universumin kukiksi, kertoo jo enemmän. Vielä enemmän paljastuu, jos saa kaivettua esiin sen, miten taiteilija itse on mahdollisesti teoksensa ymmärtänyt. Alfelt uskoi jonkinlaiseen kosmiseen tietoisuuteen, joka ohjasi ja piti maailmankaikkeutta jatkuvassa liikkeessä.
– Kun teosten taustalta löytyy tämänkaltaisia ajatuksia, voi tunnistaa, että ne edustavat samaa ilmiökenttää – vaikka taiteilija ei välttämättä sanaa esoteerisuus käyttäisikään, Kokkinen sanoo.
Ruotsalaisen Gudrun Åhlbergin taiteessa näkyy feministinen ajattelu. Vaihtoehtoinen jumalankuvaon vuodelta 1983. Kuva: Länsmuseet Gävleborg.
Kiinnostus erilaisiin henkisiin ja hengellisiin virtauksiin on virinnyt varsinkin kriisiaikoina. Hengellisyys voi tarjota pysyvyyttä, mutta myös voimaa toimia paremman maailman puolesta. Monet Arcana Borealis -näyttelyn taiteilijat ovatkin ottaneet kantaa esimerkiksi naisten oikeuksiin tai luonnonsuojeluun. Toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen monet tekivät sodanvastaisia teoksia.
– Usein henkisyyden ajatellaan olevan jonkinlainen viimeinen keino, josta haetaan epätoivoissa turvaa. Nämä taiteilijat ovat kuitenkin aktiivisia toimijoita. Heille henkisyys on antanut mahdollisuuden haastaa vanhoja rakenteita ja etsiä vaihtoehtoista tietoa, Nina Kokkinen sanoo.
Arcana Borealis – pohjoisen naiset ja esoteerisuus on esillä Ateneumin taidemuseossa 28.2.2027 asti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Iria Leinolle taide oli henkisyyden harjoittamista – entinen huippumalli maalasi julkisuudelta piilossa valtavan tuotannon
HengellisyysSuomalaissyntyinen newyorkilaistaiteilija Iria Leino eli askeettisesti, meditoi ja maalasi kuolemaansa asti.
