Akseli Gallen-Kallela: Ad Astra. Kuva Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö, Matias Uusikylä.
Henkioppaita, valoa ja kulkijoita – moni nimekäs suomalaistaiteilija haki vaikutteita okkultismista ja esoteriasta
1800- ja 1900-lukujen vaihteessa esoteria oli länsimaissa muoti-ilmiö. Akseli Gallen-Kallelan, Hugo Simbergin ja vähemmän tunnettujen kultakauden taiteilijoiden teoksiin voi tutustua nyt Villa Gyllenbergin näyttelyssä Helsingissä.
Villa Gyllenbergin kesänäyttely Salatun tiedon tie on kiinnostava kurkistus virtaukseen, joka vaikutti vahvasti suomalaisessa taidemaailmassa 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa, vaikka sitä ei ole aina osattu nähdä tai tunnistaa. Esoteerisen henkisyyden vaikutus näkyy esimerkiksi Suomen taiteen kultakauden mestareiden Akseli Gallen-Kallelan ja Hugo Simbergin töissä. Heidänkin taidettaan Villa Gyllenbergissä on nyt esillä. Näyttelyn pääpaino on kuitenkin vähemmän tunnetuissa tekijöissä, joista moni on nainen. Esille pääsevät esimerkiksi Meri Genetz, Eva Törnwall-Collin ja Ilona Harima.
Torsten Wasastjerna: Kun luonto nukkuu, henki valvoo. Kuva Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö, Matias Uusikylä.
Näyttelyssä on sekä harvoin nähtyjä teoksia että sellaisiakin teoksia, jotka eivät koskaan aiemmin ole olleet julkisesti esillä. Näyttelyn kuraattori, taiteen- ja uskonnontutkija Nina Kokkinen kertoo etsineensä teoksia lainaan niin eri järjestöiltä kuin yksityiskokoelmistakin. Joskus apuun tuli myös onnekas sattuma, kuten Torsten Wasastjernan Kun luonto nukkuu, henki valvoo -triptyykin kohdalla. Triptyykin osat olivat joutuneet erilleen 1920-luvulla. Kokkinen törmäsi triptyykin enkelimaalauksiin vieraillessaan Ruusu-Ristin temppelissä, ja sen jälkeen keskiosan maisema löytyi taiteilijan suvun hallusta. Nyt teos on koottu alkuperäiseen muotoonsa näyttelyä varten.
Polku alkaa itsetutkiskelusta
Eri esoteerisille liikkeille on yhteistä ajatus korkeammasta, salatusta henkisestä tiedosta, jota suurin osa ihmisistä ei tunne. Siihen vihkiydytään initiaation kautta, tiettyä polkua seuraamalla tai asteittain edeten, ja usein kokeneemman mestarin tai jopa henkioppaan avulla. Joillekin taiteilijoille taiteellinen työskentely itsessään oli osa henkistä kehittymistä.
Villa Gyllenbergin näyttely on rakennettu kuvitteellisen initiaation muotoon, johon on lainattu aineksia eri esoteerisista perinteistä ja kirjallisuudesta. Polku etenee itsetutkiskelusta kohti symbolista kuolemaa ja oman kuolevaisuuden kohtaamista ja lopulta valoon tai uudestisyntymiseen, jolloin sielu löytää oman jumalallisen alkuperänsä.
Meri Genetz: Omakuva. Kuva Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö, Matias Uusikylä.
Kullakin kolmesta teemasta on näyttelyssä oma tilansa. Itsetutkiskelulle varatussa Minuuden labyrintissä on lähinnä taiteilijoiden omakuvia ja muotokuvia. Siellä kannattaa pysähtyä Meri Genetzin (1885–1943) omakuvien äärelle. Genetz on ehkä äärimmäinen esimerkki taiteilijasta, joka etsi kiihkeästi merkitystä ja totuutta – ilmeisesti löytämättä. Hän haki vuosikymmenten ajan vastauksia niin teosofiasta, astrologiasta, spiritismistä, kabbalasta, pitkistä paastoista, eri uskontojen meditaatioperinteistä kuin henkioppaaltakin. Jossakin vaiheessa hän päätti hankkia uudestisyntyneen minän kristittynä, mutta sekin jäi yhdeksi etapiksi hänen levottomalla tiellään.
Alttarimaalaus kuvaa paluuta valoon
Kuolemalle omistetussa Kryptassa kuvamaailmaa tuntuvat hallitsevan pääkallot, joita taiteilijat maalasivat kuolevaisuudesta muistuttaviin asetelmiin. Huomion varastaa Oscar Parviaisen suurikokoinen ja tummanpuhuva teos Kapusiinimunkkien hautakammio, jossa kallot ja luut peittävät suurimman osan maalauksen pinta-alasta.
Oscar Parviainen, Kapusiinimunkkien hautakammio. Kuva Joensuun taidemuseo.
Viimeistä, Valon temppeli -huonetta hallitsee näyttelyn tunnetuin teos, sielun uutta syntymää kuvaava Gallen-Kallelan Ad Astra. Siellä nähdään myös Magnus Enckellin luonnos Tampereen tuomiokirkon alttarimaalausta varten. Ylösnousemusta kuvaavan teoksen päätyminen esoteriaa käsittelevään näyttelyyn saattaa kummeksuttaa, mutta näkemys kaikkien uskontojen yhteisestä alkujuuresta oli vuosisadan vaihteessa yleinen. Alttarimaalauksen haudoistaan nousseiden vaeltajien voi ajatella kulkevan kohti sitä samaa valoa ja ykseyttä, josta he ovat alun perin lähtöisinkin.
Salatun tiedon tie 11.10. asti Villa Gyllenbergissä, Kuusisaarenpolku 11, Helsinki.
Hengen aarteet – esoteerisuus Suomen taidemaailmassa 1890–1950. Parvs 2020.
Sanna Ryynänen: Meri Genetz – levoton sielu. Avain 2019.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kaipaatko uusiin ja outoihin maisemiin? Näissä neljässä taidenäyttelyssä se onnistuu Helsingistä poistumatta
Hyvä elämäKesän taidenäyttelyissä näköalat ulottuvat maailmankaikkeuden alkuhämäristä yksilön sisäisiin henkisiin kokemuksiin.
