”Ajattelen, että äidin tärkein tehtävä on huolehtia lapsesta ja rakastaa häntä kaikissa olosuhteissa”, SDP:n kansanedustaja ja Helsingin kaupunginvaltuutettu Nasima Razmyar sanoo. Hänet kuvattiin Eduskuntatalossa Wäinö Aaltosen Tulevaisuus-veistoksen kanssa.
Nasima Razmyarin kotona on erityinen paikka lapsen huolista jutteluun – ”Toivon, että saan pidettyä poikiini luottamuksellisen suhteen, jossa uskalletaan puhua kaikesta”
Kansanedustaja ja Helsingin kaupunginvaltuutettu Nasima Razmyar on äitinä erilainen kuin oma äitinsä, joka teki kotona kaiken.
Nasima Razmyar, olet 8- ja 5-vuotiaiden poikien äiti. Mikä äitiydessä on parasta?
– Se valtava ja loputon rakkaus, jonka lapset tuovat. Ennen lapsia en ymmärtänyt, että sellaista määrää rakkautta on edes olemassa.
– Esikoiseni kysyy joskus, kun jokin menee pieleen tai hän mielestään epäonnistuu jossakin, että onko rakkauteni silti yhtä suuri. Sanon, että se on vieläkin suurempi, eikä se koskaan vähene.
– Ajattelen, että äidin tärkein tehtävä on huolehtia lapsesta ja rakastaa häntä kaikissa olosuhteissa.
Juuresi ovat Afganistanissa. Kerro tärkein neuvo, jonka olet saanut vanhemmuuteen äidiltäsi.
– Äitinä olen aika erilainen kuin oma äitini, joka teki kotona kaiken, silitti paidat ja laittoi ruoan. Haluan kasvattaa vähän toisin.
– Olemme kuitenkin tosi läheisiä ja päivittäin tekemisissä. Äitini esimerkistä olen oppinut arvostamaan perheyhteyttä ja sitä, että arkea voi jakaa, vaikka lapset olisivat jo aikuisia. En tiedä, miten pärjäisin ilman äitiäni, joka auttaa meitä paljon. Tiiviistä yhteydenpidosta tulee turvallinen olo. Haluan vaalia yhteyttä.
– Suomalaisittain ajatellaan, että lasten tulee itsenäistyä varhain, mutta minusta myöhemminkin ehtii. Haluan pitää poikia lähellä niin pitkään kuin he itse viihtyvät. Itse muutin kotoa pois vasta paljon yli parikymppisenä.
Nasima Razmyar kertoo olevansa äitinä välillä tiukka ja vaativa.
Mikä tekee äitiydestä vaativaa arjessa?
– Tasapainottelu sen välillä, että on lapsille auktoriteetti, mutta kuitenkin lempeä. Saatan joskus olla vaativa ja ilmaista itseäni aika tiukastikin. Pelkään, että tämä voi aiheuttaa pojissa välillä pohdintaa siitä, ovatko he tarpeeksi hyviä ja kelpaavatko he. Siitä ei tietenkään ole kyse. Jos ristiriitoja tulee, pitää vain tuplasti osoittaa välittämistä ja kannustaa.
– Olen onnellinen, jos saan pidettyä poikiini yhteyden ja luottamuksellisen suhteen, jossa uskalletaan puhua kaikista asioista. Haluaisin myös osata tukea heitä löytämään omat polkunsa.
Sanotaan, että lapset kasvattavat vanhempaansa. Mitä lapsesi ovat opettaneet sinulle?
– Perspektiiviä asioihin. Vaikka elämässä kannattaa tavoitella unelmiaan, tärkeintä on tämä hetki. Ennen lapsia katseeni oli aina viisi tai kymmenen vuotta edessäpäin. Pojilta olen hoksannut, että katseen kannattaa olla tässä hetkessä niin, että ottaa siitä kaiken irti.
– Olen oppinut, että hankalat asiat pitää purkaa lapsen kanssa rauhassa niin, että on kunnolla aikaa. Meillä on kotona paikka, jonne voi mennä, kun on jokin mieltä painava asia. Monesti jompikumpi lapsista vie minut sinne, ja sitten juttelemme. Emme lähde sieltä ennen kuin asia on käyty läpi. Kun keskustelun päätteeksi lapsi sanoo, että nyt on huojentunut ja helpottunut olo, koen onnistuneeni. On ihanaa, että lapsi on uskaltanut kertoa asiansa minulle.
Mikä sinulle on pyhää?
– Perhe. Mieheni ja lasteni myötä tulee myös usko elämään.
Äitienpäivää vietetään sunnuntaina 11. toukokuuta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Lapsettomuutta on helpompi perustella järkisyillä kuin toivetta lapsesta: ”Siinä on jotakin mykkää ja alkukantaista”
Hyvä elämäSaara Turunen esittelee tarkkanäköisessä romaanissaan lukuisia syitä valita lapseton elämäntapa. Kaipuuta äitiyteen on vaikeampi selittää.
