null ”Äiti opetti minulle kaiken, mitä elämässä tarvitaan” – Neljän sukupolven naiset kertovat, mistä tahtovat kiittää omaa äitiään

”Äiti opetti minulle kaiken, mitä elämässä tarvitaan” – Neljän sukupolven naiset kertovat, mistä tahtovat kiittää omaa äitiään

Kirkko ja kaupunki tapasi saman suvun äitejä neljässä polvessa. Kaikilta kysyttiin viisi samaa kysymystä. Viides sukupolvi syntyi huhtikuun lopussa. 

Eini Malinen, 92 

7 lasta ja 2 enkelilasta, 16 lapsenlasta, 24 lapsenlapsenlasta, 1 lapsenlapsenlapsenlapsi

1. Mistä haluaisit kiittää omaa äitiäsi?

Olen kiitollinen siitä, että äitini opetti minulle kaiken sen, mitä elämässä tarvitaan: ruuanlaittoa, työntekoa, lastenhoitoa eli ihan perusjuttuja.

Eini Malinen (oik.) äitinsä Enna Nousiaisen (vas.) kanssa Katlammen maatilalla Raikuussa. 

Eini Malinen (oik.) äitinsä Enna Nousiaisen (vas.) kanssa Katlammen maatilalla Raikuussa. 



2. Millaiseen elämäntilanteeseen Paula-tytär syntyi?

Asuimme Katlammen maatilalla Raikuussa, joka on noin 20 kilometrin päässä Kerimäeltä. Maatila kuului puolisoni suvulle. Perheessämme oli jo kaksi lasta. Anoppi asui kanssamme. Hän oli todella kiinni pojassaan, ehkä vähän katkerakin. Anoppini ei pitänyt minusta. Hänen mielestään en sopinut hänen poikansa puolisoksi, koska tulin vähävaraisesta perheestä.

Isot pellot ympäröivät maatilaa. Niillä kasvoi ohraa, kauraa ja vehnää. Meillä oli sekä hevosia että lehmiä ja tuotimme maitoa lähialueille.

3. Miten lapsia silloin kasvatettiin?

Siihen aikaan isommat lapset kasvattivat pienempiä. Päivisin me aikuiset teimme maatilan töitä, olimme pellolla ja hoidimme eläimiä. Välillä kävin kotona tekemässä lapsille ruokaa. Päivät noudattivat säännöllistä rytmiä. Lounas oli kello 11, päiväkahvi oli kahdelta, päivällinen neljältä ja illalla iltapala.

Lastenkasvatusneuvoja ei annettu, ihan itse oli osattava hoitaa lapsia. Ja kyllä minä omasta mielestäni osasin. Kaikista lapsistani on kasvanut kunnon ihmisiä. He eivät ole jättäneet minua unholaan. He käyvät tapaamassa minua usein.

Eini Malisen tytär Paula Jääskeläinen perheen maatilalla Raikuussa lähellä Kerimäkeä. 

Eini Malisen tytär Paula Jääskeläinen perheen maatilalla Raikuussa lähellä Kerimäkeä. 


4. Mikä oli lapsesi lempilelu?

Silloin ei ollut rahaa eikä kaupasta saanut leluja. Paulan lempilelu oli räsynukke, jonka nimi oli Maija. Se oli tehty tilkuista ja sen maha oli täynnä sahajauhoja. Räsynukke oli saatu lahjaksi ja kaikki lapsemme leikkivät sillä.

Kesällä lapset tekivät kävyistä lehmiä ja hevosia. Lapset olivat paljon ulkona kesät talvet.

5. Mikä juuri hänessä on ollut erityistä?

Paula oli rauhallinen ja kaikista lapsistani se kaikkein tyytyväisin lapsi. Sitä hän edelleen on.

Paula Jääskeläinen tyttärensä Tiina Hännisen kanssa Savonlinnan keskussairaalassa vuonna 1976. 

Paula Jääskeläinen tyttärensä Tiina Hännisen kanssa Savonlinnan keskussairaalassa vuonna 1976. 

Paula Jääskeläinen, 68

2 lasta, 5 lastenlasta

1. Mistä haluaisit kiittää omaa äitiäsi?

Olen kiitollinen siitä, että olen saanut olla äitini kanssa kaikki nämä vuodet. Olemme todella läheisiä. Asumme samassa talossa ja käyn hänen luonaan päivittäin. Teen meille ruokaa ja syömme yhdessä. Käyn usein hänen luonaan myös päiväkahvilla ja iltapalalla.

2. Millaiseen elämäntilanteeseen Tiina-tytär syntyi?

Kun Tiina syntyi, olimme vähän yli kaksikymppisiä. Asuimme Savonlinnassa ja rakensimme omakotitaloa. Työskentelin Savonlinnan Sokoksella taloustavaraosaston myyjänä. Meillä oli jo neljävuotias Piia-tytär. Tiinan syntymän jälkeen jäin kotiin hoitamaan lapsia. Tiinan kanssa oli vauvana haastavaa, koska hän nukkui päivät ja valvoi yöt.

3. Miten lapsia silloin kasvatettiin?

Minusta tuntuu, että nykyään lastenkasvatus on vapaampaa kuin ennen. Vanhempani neuvoivat meille, miten lapsia pitää kasvattaa. Yksi heidän tärkeimmistä opeistaan oli se, että on tärkeää kokoontua saman pöydän ääreen ja syödä yhdessä. En juurikaan pyytänyt lastenhoitoapua vanhemmiltani, koska heillä oli kiirettä maatilalla.

Muistan, että anoppini ei tarjonnut lapsenkasvatusohjeita, mutta hemmotteli lapsia pullalla, kekseillä ja karkilla.

4. Mikä oli lapsesi lempilelu?

Tiina tykkäsi leikkiä äitileikkejä nukeilla. Hänen lempilelunsa oli mollamaija. Ostimme nuken Tiinalle lahjaksi.

Piialla ja Tiinalla oli sen verran ikäeroa, että leikit eivät aina käyneet yksiin. Isosisko komenteli Tiinaa. Tavarat piti laittaa järjestykseen ja vaatteet piti laittaa naulakkoon, kun he tulivat ulkoa. Nykyään roolit ovat vaihtuneet.

5. Mikä juuri hänessä on ollut erityistä?

Tiina on käynyt paljon kouluja ja hänestä on tullut hirmu pirtsakka ja toimelias nainen. Kun hän tulee käymään luonani, saan häneltä paljon erilaisia neuvoja. Hän neuvoo esimerkiksi ruuanlaitossa ja antaa siivousohjeita.

Tiina Hänninen ja Annika kotona Vantaan Leppäkorvessa vuonna 2000. 

Tiina Hänninen ja Annika kotona Vantaan Leppäkorvessa vuonna 2000. 

Tiina Hänninen, 45

2 lasta, 1 lapsenlapsi

1. Mistä haluaisit kiittää omaa äitiäsi?

Haluaisin kiittää äitiäni lempeästä ja turvallisesta kasvuympäristöstä, jonka lapsena sain. Se on kantanut läpi elämän. Olemme siskoni kanssa aina voineet luottaa äitiin. Haluan myös itse olla turvallinen äiti lapsilleni. Minuun voi luottaa, mitä tahansa tapahtuu.

Minulla on äitini kanssa läheiset välit, joista olen äärettömän kiitollinen. Hän on ehdottomasti osa perhettäni. Pidämme huolta toisistamme.

Tiina Hänninen ja vastasyntynyt Annika Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuonna 2000. 

Tiina Hänninen ja vastasyntynyt Annika Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuonna 2000. 


2. Millaiseen elämäntilanteeseen Annika-tytär syntyi?

Tiesin jo hyvin nuorena, että haluan saada lapset varhain, mikäli se on mahdollista. Olin 24-vuotias, kun esikoisemme syntyi. Olimme seurustelleet puolisoni kanssa jo yhdeksän vuotta ja asuneet yhdessä usean vuoden ajan. Olin saanut varhaiskasvatuksen opinnot loppuun ja minulla oli vakituinen työpaikka päiväkodissa.

Olimme jo seurustelun alussa puhuneet mieheni kanssa, että mikäli joskus saamme tyttären, hänen nimekseen tulee Annika. Nimi tuli lapsuuden lempinukeltani.

3. Miten lapsia silloin kasvatettiin?

Kun Annika syntyi vuosituhannen taitteessa, ei ollut sosiaalista mediaa, joka luo paineita nykyajan vanhemmuuteen. Silloin sai rauhassa kasvaa vanhemmaksi. Minulle vastuullinen vanhemmuus tuli luonnostaan, osittain se oli ehkä opittua omasta lapsuudestani.

Sukuni naiset kertoivat minulle omista kokemuksistaan. Kukaan ei tuputtanut ohjeita. Olin auttanut isosiskoani hänen lastensa kanssa, joten pääsin oppimaan lapsen kanssa olemista ennen kuin minusta tuli äiti.

4. Mikä oli lapsesi lempilelu?

Ihan pienenä Annika tykkäsi kovasti Ainu-pupusta. Se oli valkoinen ja sillä oli punainen puku. Pian mukaan tulivat vauvanuket.

Annikalla oli rikas mielikuvitus ja vahva hoivavietti. Hän leikki usein nukkejensa kanssa päiväkotia, koulua tai muskaria.

5. Mikä juuri hänessä on ollut erityistä?

Annika on aina ollut hyvin temperamenttinen lapsi ja touhukas minä itse -tyyppi. Jouduin usein perustelemaan hänelle sitä, miksi hän ei voi päättää itse kaikesta, vaan vanhemman pitää asettaa rajat.

Annika on aina ollut iloinen, sosiaalinen ja empaattinen. Hänen kanssaan olen saanut opetella lämmintä ja rikasta vuorovaikutusta. Annika on myös hyvin päämäärätietoinen. Hän on opettanut minulle sinnikkyyttä, koskaan ei kannata luovuttaa.

Annika Hänninen ja kahden päivän ikäinen tytär. 

Annika Hänninen ja kahden päivän ikäinen tytär. 

Annika Hänninen, 20

1 lapsi

1. Mistä haluaisit kiittää omaa äitiäsi?

Äiti on ollut minulle aina se kaikkein läheisin ihminen. Olen aina ajatellut, että haluaisin jonain päivänä olla samanlainen äiti kuin hän. Hän on aina laittanut minut ja pikkuveljeni etusijalle elämässään. Olen aina tiennyt, että mitä tahansa tapahtuu, äiti ei lähde mihinkään.

Tiina (vas.) ja Annika (oik.) Hänninen Annikan kotona Kouvolassa keväällä 2021. 

Tiina (vas.) ja Annika (oik.) Hänninen Annikan kotona Kouvolassa keväällä 2021. 


2. Millaiseen elämäntilanteeseen tytär syntyi?

Kirjoitin ylioppilaaksi viime keväänä Espoon aikuislukiosta. En vielä tiedä, mitä haluaisin opiskella. Äitiyslomalla on aikaa miettiä asiaa. Muutimme viime syksynä Kouvolaan puolisoni opintojen takia. Odotan sitä, että saan olla kotona ja rauhassa oppia siihen, millaista on olla äiti ja kasvattaa lasta.

3. Miten lapsia silloin kasvatettiin?

Olen lukenut netistä erilaisia äitiysaiheisia blogeja, mutta olen tarkoituksella vältellyt esimerkiksi vauva.fi-median tyylisiä sivustoja. Ihmettelen sitä, että nukkumiseen, syömiseen, imettämiseen ja ihan kaikkeen on tarjolla ”se oikea tapa” tehdä niitä asioita. Ajattelen, että jokainen oppii itse sellaiset menetelmät, jotka sopivat sekä äidille että lapselle.

Toisaalta on hienoa, että ihmiset jakavat omia kokemuksiaan sosiaalisessa mediassa. Pitää kuitenkin muistaa, että siellä ei näy koko totuus. Somesta voi saada inspiraatiota ja vertaistukea, joka on todella tärkeää vauvavuotena etenkin uusille äideille.

4. Mikä oli lapsesi lempilelu?

Vauva on saanut lahjaksi värikkäitä pehmopupuja ja -nalleja. Lisäksi hän on saanut leikkimaton, puruleluja ja paljon vaatteita. Haluaisin hankkia vauvan pinnasängyn päälle mobilen, jossa roikkuu eläimiä tai värikkäitä kuvioita.

5. Mikä juuri hänessä on erityistä?

Hän vaikuttaa määrätietoiselta ja iloiselta pieneltä tytöltä. Syöminen ja nukkuminen sujuvat hienosti. Äänenkäyttöäkin on jo harjoiteltu. 

Tiina Hännisen perheessä iltarukousperinne jatkuu sukupolvelta toiselle

Mummollani, äidilläni ja minulla lapsena oli iltarukouksena Levolle laske Luojani -rukous. Minusta se oli jännittävä, pelottavakin. Minulla oli kuitenkin aina turvallinen ja lohdullinen olo, koska iltarukouksen jälkeen vanhempani silittivät hellästi hiuksiani.

Lopuksi totesimme yhteen ääneen: "Hyvää yötä, kauniita unia, enkelten kuvia”.

Itse opetin lapsilleni iltarukouksena: “Minä lapsi pienoinen, aamuin illoin rukoilen. Pienet kädet yhteen liitän, Taivaan Isää aina kiitän. Aamen.”

Iltarukouksen jälkeen lapset luettelivat vielä pitkän litanian rakkauden ja hyvän yön toivotuksia.

Tyttäreni Annika on ajatellut opettaa saman iltarukouksen myös omalle lapselleen. Näin ihana iltarukousperinne jatkuu. Iltarukous on perheen yhteinen pyhä hetki.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi