Lapsettomuutta on helpompi perustella järkisyillä kuin toivetta lapsesta: ”Siinä on jotakin mykkää ja alkukantaista”
Saara Turunen esittelee tarkkanäköisessä romaanissaan lukuisia syitä valita lapseton elämäntapa. Kaipuuta äitiyteen on vaikeampi selittää.
Nainen on valinnut lapsettomuuden, mutta lähestyvä nelikymmenvuotispäivä ajaa hänet sisäiseen konfliktiin päätöksen kanssa. Tästä tilanteesta lähtee Saara Turusen romaani Hyeenan päivät (Tammi 2024).
Turunen nostaa esiin syitä haluta lapsettomuutta. Päähenkilö oppi jo koulussa, että raskaaksi tuleminen tarkoitti jäämistä nuhjuiselle kylänraitille lastenvaunuja työntelemään. Äitiyden välttäminen merkitsi vapautta. ”Työstä sai kiitosta, rahaa ja kunniaa. Lastenteosta sai muodottoman keskivartalon ja ruman tuulipuvun.”
Romaanin minäkertoja työskentelee Turusen itsensä tavoin kaunokirjallisuuden ja teatterin parissa. Kertoja suree taiteilijanaisia, jotka katosivat historian lehdiltä saatuaan lapsia.
”Miten voisin enää omistautua taiteelle, jos minun olisi omistauduttava lapsenhoidolle?” ”Oli aikoja, jolloin en halunnut vaarantaa työrauhaani, ja oli toisia, jolloin taas pelkäsin, että minusta tulisi sellainen rupsahtanut kotiäiti, joka työntäisi kitiseviä lastenvaunuja eikä käyttäisi enää ripsiväriä. Kuka mieskään sellaisesta välittäisi?”
Myös raha-asiat huolettavat. Romaanin päähenkilöllä ei ole sellaista työtä, josta voisi jäädä äitiyslomalle.
Hyeenan päivät on helsinkiläisen Saara Turusen neljäs romaani. Hänen teoksiaan on palkittu ja käännetty useille kielille.
Aikuiset elävät romaanissa kahta todellisuutta. Tyylikkäät lapsettomat ihmiset juovat punaviiniä aamuyöhön ja käyvät kiinnostavia keskusteluja. Perheelliset ajavat Crocsit jalassa Prismaan vaippaostoksille, nukkuvat huonosti ja ovat jatkuvasti poissa töistä lasten sairastellessa.
Romaanin päähenkilö miettii perheellistymisen vaikutuksia: ”Kävisikö aivoilleni niin, että ne hapertuisivat ja ettei minua kiinnostaisi enää muu kuin vaipat ja Tutteli?” ”Menettäisinkö ystäväni, ainakin ne, joilla ei ole lapsia?”
Romantiikka puolison kanssa nyt ainakin kuolisi.
Liian sekaisin ja saamaton äidiksi
Mistä tietää, kelpaako äidiksi? Hyeenan päivissä lapsettomuuteen ohjaa myös epäily, ettei pysty muuhun. ”Vuosikaudet olin omasta mielestäni aivan liian nuori äidiksi ja kaikilla tavoilla muutenkin sekaisin.”
Romaanin päähenkilö ei halua siirtää eteenpäin suvussaan kulkevaa rikkinäisyyttä, puhumattomuutta ja kovuutta. Hän taistelee ahdistusta vastaan, kun ystävä puhuu imetyksen merkityksestä kiintymyssuhteelle.
Varmaan aika moni lisääntymisikäinen ihminen on kuullut ylisukupolvisista traumoista ja kiintymyssuhdehaavoista. Tieto lisää paineita.
”Äitiydessä saattoi epäonnistua niin monella eri tavalla, saattoi kasvattaa lapsestaan itsekkään hirviön, joka imi vanhempiensa voimavarat ja omaisuuden muttei antanut mitään tilalle, tai saattoi kasvattaa hänestä surkean nössön, joka pelasi videopelejä ja hautautui pitsalaatikoiden alle.” ”Luulen, etten osaisi kasvattaa poikalasta.”
Päähenkilö ihmettelee siskoaan, joka saa aikaan vaikka mitä lapsenhoidon lomassa. ”Sellaista kai perheenäidin elämä on, mutta en tiedä, kykenisinkö samaan milloinkaan.”
Sitten ovat vielä neuvoloiden ja synnytyssairaaloiden kauhut, raskaus, synnytys ja kipu. ”Pelkään kotimaani tylyjä ihmisiä, ilkeitä sairaanhoitajia ja kylmäkätisiä lääkäreitä, pelkään nihkeyttä, ilmeettömyyttä ja empatian puutetta. Sellaista, että värisen eläimenä nurkassa ja joku tiuskii minulle.”
Tuntuu itsekkäältä haluta lapsi
Vapaaehtoisesti lapseton ystävä toteaa romaanin päähenkilölle: ”Maapallo ei vaan kestä sitä, että me kaikki lisäännymme.” Kun mahdollisuus biologiseen äitiyteen on päättymässä, päähenkilö huomaa olevansa ”itsekkäästi ja primitiivisesti” toista mieltä.
”Halua on vaikea pukea sanoiksi, siinä on jotakin mykkää ja alkukantaista.” ”Maapallo voisi tuhoutua, aarniometsät kärventyä tuhkaksi ja likavedet vyöryä kaduilla, mutta silti minä haluaisin lapsen. Toive on ennen kaikkea ruumiillinen. Haluan vain täyttää lajini evolutiivisen tehtävän.”
Päähenkilö hakeutuu lapsettomuushoitoihin. Ajatus hedelmällisyydestä ja siihen liittyvät raamatunlauseet alkavat puhutella häntä. ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa. Hän on kuin puu, vetten äärelle istutettu: se antaa hedelmän ajallaan, eivätkä sen lehdet lakastu. Lapset ovat Herran lahja, kohdun hedelmä on hänen antinsa.”
Päähenkilö alkaa ajatella, että lapsi merkitsee pohjimmiltaan elämän jatkumista eikä retkiä automarkettiin. Lapsi aloittaisi uuden ajan. ”Ainakaan silloin en olisi enää vain äitini tytär vaan itse jonkun äiti.”
Lapsi syntyy. Sanat eivät tavoita kokemuksen mittakaavaa. On kyyneleitä, on naurua ja rakkautta.
”Olin kuullut ihmisten sanovan, että se oli heidän elämänsä paras hetki, mutta en ollut ymmärtänyt, mitä he tarkoittivat. Kun toivoin lasta, en oikeastaan edes tiennyt, mitä halusin.”
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Ei ole olemassa oikeanlaisia tai erilaisia perheitä, on vain perheitä” – Maria koki häpeää siitä, ettei perinteinen perheihanne toteutunut
Hyvä elämä AjankohtaistaItsellinen äitiys on ollut palkitsevaa, mutta myös raskasta. Onneksi Maria on saanut tukea sukulaisilta, ystäviltä ja seurakunnasta.
.jpg)
