Naulasiko Martti Luther kuuluisat teesinsä – vai onko se pelkkää legendaa?
Martti Lutherin kuuluisat teesit koskivat aneita ja kirkon niillä käymää kauppaa. Aneiden alkuperäinen tarkoitus ei ollut antaa syntejä anteeksi rahamaksua vastaan, mutta näin niitä oli suurella menestyksellä alettu markkinoida:

Martti Lutherin kuuluisat teesit koskivat aneita ja kirkon niillä käymää kauppaa. Aneiden alkuperäinen tarkoitus ei ollut antaa syntejä anteeksi rahamaksua vastaan, mutta näin niitä oli suurella menestyksellä alettu markkinoida: "Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa."

Naulasiko Martti Luther kuuluisat teesinsä – vai onko se pelkkää legendaa?

Tutkijat väittelevät yhä siitä, levisivätkö Martti Lutherin teesit viisisataa vuotta sitten vasaran vai kirjapainotaidon avulla.

Pyhäinpäivän aattona 31.10. vuonna 1517 Martti Luther, munkki ja professori, naulasi 95 teesiä Wittenbergin linnankirkon oveen. Siitä alkoi kirkon vallankumous.

Tapahtuma on myöhemmin saanut legendanomaisia piirteitä. 1800-luvun historiamaalaukset esittävät Lutherin vasaroimassa teesejään monilukuisen yleisön edessä. Mutta onko tämä vain yksi monista Lutheriin liitetyistä legendoista? Naulasiko hän aivan oikeasti teesinsä?

Anekaupan väärinkäytöksiin piti puuttua

Teesit koskivat aneita ja kirkon niillä käymää kauppaa. Aneiden alkuperäinen tarkoitus ei ollut antaa syntejä anteeksi rahamaksua vastaan, mutta näin niitä oli suurella menestyksellä alettu markkinoida: "Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa."

Luther esitti latinankielisissä teeseissään, että aneita käsiteltäisiin akateemisessa väittelyssä. Tällaista väitöstä ei koskaan järjestetty, ja voi kysyä, olisiko maaseutuyliopistossa latinaksi pidetty väitöstilaisuus herättänyt suurtakaan huomiota.

Muistellessaan elämänsä lopulla vuoden 1517 tapahtumia Luther ei puhu mitään teesien naulaamisesta vaan siitä, että hän lähetti ne kirkolliselle esimiehelleen, Saksan korkeimmalle kirkonmiehelle, Mainzin arkkipiispa Albrechtille, jonka valtuutuksella aneita myytiin.

Saatekirjeessään Luther pyysi arkkipiispaa poistamaan anekaupan väärinkäytökset. Albrechtin neuvonantajat tutkivat teesejä ja huomasivat, että niissä asetetaan paavin arvovalta kyseenalaiseksi. Niinpä teesit lähetettiin Roomaan tutkittaviksi. Siitä alkoi Lutherin kiistanalaisen toiminnan käsittely kirkon keskusvirastossa, paavin kuuriassa.

Kirjapainotaito oli mullistanut tiedonvälityksen, ja tässä vaiheessa teesit olivat jo levinneet laajalti saksaksi käännettyinä. Sillä, oliko ne alun perin naulattu Wittenbergin linnankirkon oveen vai ei, ei ollut suurtakaan merkitystä.

Riita kirkon johdon kanssa yllätti Lutherin

Muistelmissaan Luther kertoo, että hän julkaisi teesinsä ja saksankielisen selityksen aneista aavistamatta seurauksia: "Mutta tämä oli samaa kuin jos olisin sortanut taivaan alas ja polttanut poroksi maan piirin. Minua syytettiin paavin edessä, minulle lähetettiin haaste, jossa minut manattiin tulemaan Roomaan, ja koko paavikunta nousi minua, yhtä ainoata miestä vastaan."

Mutta – näin hän korostaa – hän ei pyrkinyt tähän eikä hän halunnut tätä. Riita kirkon johdon kanssa tuli hänelle yllätyksenä.

Väittelyissä vastustajien kanssa Lutherin käsitykset jyrkkenivät. Hän kielsi paavin ja myös kirkolliskokouksen arvovallan.

Kirkollisen oikeuden myllyt jauhoivat hitaasti. Hidastelu osoittautui kohtalokkaaksi, sillä sen aikana Luther sai sekä vastustajia että kannattajia.

Väittelyissä vastustajien kanssa Lutherin käsitykset jyrkkenivät. Hän kielsi paavin ja myös kirkolliskokouksen arvovallan. Hänen mukaansa ehdoton arvovalta oli ainoastaan Raamatulla. Hän tuli jopa siihen tulokseen, että paavin valta oli vastoin Raamattua, itse asiassa perkeleen perustama.

Tällaisia mielipiteitä oli sata vuotta aikaisemmin esittänyt tsekki Jan Hus. Hänet oli poltettu roviolla.

Ranskaa kolmikymmenvuotisen sodan aikana johtanut kardinaali Richelieu valittikin paavinistuimen laiminlyöntiä: uskonsodilta olisi vältytty, mikäli Luther olisi asianmukaisesti poltettu harhaoppisena.

Kapinoivasta professorista tuli kansallissankari

Kapinoivaa professoria ei viety Roomaan. Sen esti Saksin vaaliruhtinas Fredrik Viisas. "Tämän ruhtinaan suojeluksessa evankeliumin asia menestyi ja levisi", muisteli Luther myöhemmin. Fredrik suojeli oman yliopistonsa kuuluisaa professoria, ja niin tekivät myös hänen seuraajansa.

Matkustaessaan Wormsin valtiopäiville vuonna 1521 Luther oli jo kirkonkirouksessa, mutta myös kansallissankari.

Kansa osti ja suuteli lentolehtisiä, joihin oli painettu Lutherin kuva yläpuolellaan kyyhkynen, Pyhän Hengen vertauskuva. Keisari Kaarle V tuomitsi hänet valtiopäivillä lainsuojattomaksi, mutta päätöstä ei pantu toimeen Saksin vaaliruhtinaskunnassa.

Kaksi eri käsitystä teesien naulaamisesta

Kaksi johtavaa Luther-tutkijaa, saksalainen ja amerikkalainen, julkaisivat äskettäin teesien naulaamisesta perusteellisen artikkelin. He ovat kirjoittaneet sen yhdessä.

Artikkelissa on kuitenkin kaksi rinnakkaista alalukua.

Toisen on kirjoittanut amerikkalainen tutkija, jonka mukaan Luther todella naulasi teesinsä. Olihan tuohon aikaan normaali käytäntö, että teesit eli väitöskirjat asetettiin julkisesti esille, ja Linnankirkon ovi oli Wittenbergin yliopiston ilmoitustaulu.

Toinen tutkijoista on saksalainen. Hän pitää tapausta myöhempänä legendana.

Kumpi on oikeassa? Ratkaisuun ei päästy viime kesän kansainvälisessä Luther-kongressissa. Siitä oltiin kuitenkin yhtä mieltä, että teesit – naulattiin ne tai ei – olivat reformaation alkusysäys.

Korjattu "teesit" "aneiksi" kuvatekstissä

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi