"Myrkyllisiä, vihaisia, kostonhimoisia, kavalia käärmeitä" – Tällaista oli Martti Lutherin juutalaisviha
Keskiaikaisessa Saksan kirkkotaiteessa suosittu juutalaisvastainen teema oli niin sanottu

Keskiaikaisessa Saksan kirkkotaiteessa suosittu juutalaisvastainen teema oli niin sanottu "juutalaissika" (Judensau). Kuva Bad Wimpfenistä Etelä-Saksasta.

"Myrkyllisiä, vihaisia, kostonhimoisia, kavalia käärmeitä" – Tällaista oli Martti Lutherin juutalaisviha

Luterilaiset ovat tehneet kauan tiliä Martti Lutherin räikeästä juutalaisvastaisuudesta. Antisemitismiä ei perustella enää Lutherilla.

"Minä olen juutalaisista kuullut ja lukenut paljon kertomuksia, jotka ovat tämän Kristuksen tuomion kanssa yhtäpitäviä: nimittäin miten he ovat kaivoja myrkyttäneet, tehneet salamurhia, lapsia varastaneet, kuten edellä on sanottu; samoin, että eräs juutalainen on lähettänyt eräälle toiselle juutalaiselle maanäärestä toiseen tuopillisen kristitystä vuodatettua verta..."

Näin kirjoitti reformaattori Martti Luther teoksessaan Juutalaisista ja heidän valheistaan (1543). Luther kirjoitti teoksensa vajaat kolme vuotta ennen kuolemaansa, jolloin hänen mielenterveytensä on arveltu horjuneen.

Lutherin juutalaisvastaisuus on heittänyt historiaan pitkän varjon. Helsingissä järjestettiin viime tiistaina seminaari "Luther ja juutalaiset" osana reformaation merkkivuoden tapahtumia.

Tilaisuudessa puhui liuta teologian tohtoreita, jotka tekivät tiliä luterilaisuuden ja ylipäänsä kristinuskon pitkästä juutalaisvihamielisestä historiasta.

Raamatuntutkijat ovat 1970-luvulta lähtien nähneet antisemitistisiä piirteitä jo Uudessa testamentissa. Helsingin saksalaisen seurakunnan seurakuntasalissa pidetyssä seminaarissa dosentti Anni Maria Laato kuitenkin huomautti, että alkukirkon aikana aikana tavalliset ihmiset eivät välttämättä edes tienneet, mitä eroa on juutalaisuudella ja kristinuskolla.

– Mutta kun kirkko saavutti valta-aseman, kirkkoisien puheet juutalaisista kovenivat, ja juutalaisten asema huononi merkittävästi, Laato sanoi.

Keskiajan kirkkotaiteessa juutalaiset saatettiin esittää silmät sidottuina osoituksena heidän sokeudestaan, ja monissa Saksan kirkoissa kuvattiin "juutalaissika" (Judensau).

– Vuonna 1215 katolinen kirkko päätti neljännessä lateraanikokouksessa, että juutalaisten täytyy julkisilla paikoilla käyttää keltaista merkkiä ja juutalaispäähinettä, jotta heidät voitiin erottaa kristityistä, Laato kuvaili.

Hänen mukaansa juutalaisten synagogat on poltettava
– Dosentti Matti Myllykoski Lutherista

Juutalaisvastaisuus ilmeni irvikuvana lakihenkisyydestä

Martti Luther oli aikansa lapsi suhteessa juutalaisiin. Hän oli hädin tuskin tavannut juutalaisia elämänsä aikana.

– Wittenbergissä, jossa Luther asui, ei ollut juutalaisia, sanoi seminaarissa esitelmöinyt dosentti Matti Myllykoski.

Sekä Luther että hänen vastustajansa kuvasivat lakihenkisiä kristittyjä "judaisteiksi", koska yleisesti ajateltiin, että juutalaisuus on lakihenkinen uskonto, josta puuttuu armo tai jossa armo pitää ansaita teoilla. Tällöin evankeliumeista tutut fariseukset on nähty aivan erityisen lakihenkisinä, jolloin fariseus on ollut pilkkasana kenelle tahansa, joka korostaa moraalisuutta.

– Koska katoliset opettajat opettivat tekojen vanhurskautta, Luther piti heitä fariseusten kaltaisina judaisteina, Myllykoski sanoi.

Hänen mukaansa Luther oli nuoruudessaan idealisti, joka uskoi, että kun hän viimein on poistanut evankeliumista katolisen kirkon valheen, juutalaisetkin kääntyisivät kristityiksi.

– Nuoruudessaan Luther oli sitä mieltä, että Rooman kirkko kohteli juutalaisia hyvin pahasti. Luther ei tähdännyt juutalaisten suvaitsemiseen juutalaisina vaan ainoastaan heidän kääntymykseensä, Myllykoski sanoi.

Kun reformaatiosta huolimatta juutalaiset eivät vaihtaneet uskontoa, Luther katkeroitui ja kirjoitti alussa siteeratun teoksensa, jonka alkukielinen nimi on Von den Jüden und ihren Lügen.

– Sen lopussa Luther antaa kristityille selvät ohjeet juutalaisia vastaan. Esimerkiksi hänen mukaansa juutalaisten synagogat on poltettava.

Myllykosken mukaan Lutherin teoksesta otettiin myöhempinä vuosisatoina harvakseltaan uusia painoksia, mutta niillä ei ollut suurta merkitystä ennen natsiaikaa, jolloin teoksesta tuli suosittu. Tällöin perinteinen uskonnollinen juutalaisvastaisuus sekoittui arjalaismyyttiin ja rotuoppeihin.

Todellisuudessa antisemitismi oli syvällä ajan hengessä, ja se oli peitelty lähimmäisenrakkauteen.

Juutalaisvihaa rakkauden kaavussa

Teos Juutalaisista ja heidän valheistaan julkaistiin suomeksi vuonna 1939. Teologian tohtori Paavo Ahosen mukaan teos jäi pienen radikaalioikeistolaisen piirin lukemistoksi, eikä se saanut laajempaa kannatusta.

– Kirkon piirissä antisemitistisiä ajatuksia esitti Lapuan kirkkoherra Kaarlo Rietrikki Kares, joka oli läheinen Lapuan liikkeen perustajan Vihtori Kosolan kanssa, Ahonen sanoo.

Vaikka Suomi liittoutui jatkosodassa Saksan kanssa, räikeä juutalaisviha oli harvinainen ilmiö. Jos historiasta koettaa kaivaa vain kaikkein ilmeisimmän antisemitismin, ilmiö saattaa näyttää hyvin vähäiseltä. Todellisuudessa antisemitismi oli syvällä ajan hengessä, ja se oli peitelty lähimmäisenrakkauteen.

– Avoin juutalaisviha tuomittiin suorasanaisesti. Mutta jos bolsevismin tai vapaamuurareiden yhteydessä kirjoitettiin juutalaisista, heistä sai sanoa suunnilleen mitä tahansa, Ahonen kuvailee seminaarin jälkeen haastattelussa.

Kristillisissä lähetyspiireissä toimittiin Ahosen mukaan saman mallin mukaan.

– Ulkoisesti puhe kuorrutettiin lähimmäisenrakkaudella, mutta ainoaksi ratkaisuksi juutalaisuudelle pidettiin juutalaisuudesta luopumista, Ahonen sanoo.

Toista maailmansotaa edeltävä yleinen ilmapiiri oli Ahosen mukaan kuitenkin sellainen, että esimerkiksi arkkipiispa ja entinen kokoomuksen kansanedustaja Erkki Kaila (1867–1944) pohti vakavasti kysymystä juutalaisesta salaliitosta, joka pyrkii maailmanvaltaan.

– Samoin 1920-luvulla dogmatiikan professori Antti J. Pietilä esitti huolensa esimerkiksi juutalaisten pörssikeinottelusta, Ahonen sanoo.

Itä-Euroopan maissa on enemmän antisemitismiä kuin lännessä.

- Dosentti Mikko Ketola

"Antisionismista on tullut antisemitismin peitenimi"

Antisemitismi ei hävinnyt maailmasta holokaustin jälkeen, mutta nykyään juutalaisvastaisuutta ei perustella Martti Lutherilla. Antisemitismin muoto ja painopiste ovat toiset kuin ennen Hitlerin vainoja.

– Nykyään Itä-Euroopan maissa on enemmän antisemitismiä kuin lännessä, sanoi dosentti Mikko Ketola seminaarissa.

Lännessä on kuitenkin juutalaisvastaisia uusnatsiryhmiä, jotka Ketolan mukaan ovat Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin kaudella saaneet näkyvyyttä. Sen lisäksi Ketola nostaa esiin vasemmistolaisen antisemitismin.

– Esimerkiksi Ison-Britannian työväenpuolueen puoluekokouksessa viime syyskuussa ehdotettiin joidenkin juutalaisten ryhmien sulkemista pois puolueesta, Ketola sanoi.

– Lisäksi puoluekokouksessa levitettiin paperia, jossa Saksan juutalaisia syytettiin yhteistyöstä natsien kanssa toisen maailmansodan aikana, ja ehdotettiin holokaustin todenmukaisuuden kyseenalaistamista, Ketola luetteli.

Hänen mielestään on myös tilanteita, joissa Israel-viha ilmentää juutalaisvastaisia asenteita.

– Antisionismista on tullut eräissä tapauksissa peitesana antisemitismille, Ketola sanoi.

Lähi-idässä on paljon antisemitismiä

Mikko Ketolan mukaan antisemitismi painottuu maantieteellisesti tätä nykyä Lähi-itään.

– Tätä kautta se näkyy myös eurooppalaisten muslimien keskuudessa, Ketola sanoi.

Hän otti esimerkiksi 1900-luvun alun Venäjällä kirjoitetun juutalaisvastaisen propagandateoksen Siionin viisaiden pöytäkirjat, jota myydään kirjatoreilla Egyptissä. Teos sisältää salaliittoteorian juutalaisten maailmanvaltapyrkimyksistä.

– Egyptin televisiossa myös esitettiin 2000-luvun alussa tuohon teokseen perustuva televisiosarja Ritari ilman hevosta, Ketola mainitsi.

Kirkkojen osalta antisemitismi jää Ketolan mielestä yksittäistapauksiin.

– Vuonna 2009 skismaattisen Pius X:n veljeskunnan piiristä levisi julkisuuteen piispa Richard Williamsonin väitteet, että holokaustia on liioiteltu, Ketola toteaa seminaarin jälkeen.

Myös protestanttien piirissä on Ketolan mukaan joitain antisemitistisiä saarnaajia. Sen sijaan liberaalien valtakirkkojen piirissä Ketola ei näe juutalaisvastaisuutta, vaikka myös luterilaisten yhteistyökumppanit Lähi-idässä ovat julkaisseet antisemitististä kuvastoa.

– Sen sijaan, että kirkot olisivat katsoneet tällaista läpi sormiensa, ne ovat yksinkertaisesti voineet olla tietämättömiä siitä, mitä tietyt sanat ja ilmaisut esimerkiksi joissakin julkilausumissa oikein tarkoittavat tai miten ne voidaan tulkita. En laittaisi tätä pahantahtoisuuden piikkiin.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi