null Näyttelijä Eeva-Maija Haukinen eläytyy lapsenpäästäjän ja ruumiinpesijän rooliin – ”Kaiken ytimessä on rakkaus ja kristinuskon keskeinen sanoma”

Eeva-Maija Haukinen on onnellinen siitä, että on saanut tehdä tähän päivään asti näyttelijäntyötä.

Eeva-Maija Haukinen on onnellinen siitä, että on saanut tehdä tähän päivään asti näyttelijäntyötä.

Hyvä elämä Hengellisyys

Näyttelijä Eeva-Maija Haukinen eläytyy lapsenpäästäjän ja ruumiinpesijän rooliin – ”Kaiken ytimessä on rakkaus ja kristinuskon keskeinen sanoma”

Eeva-Maija Haukinen kutsuu Niityltä tuulee -esitystä kamarinäytelmäksi, sillä hän on itsekin kuulunut maailmaan, jossa synnyttiin ja kuoltiin kamarissa.

Eeva-Maija Haukinen, mistä kertoo esityksesi Niityltä tuulee? Entä mistä se sai alkunsa?

– Runoilija ja teologi Katri Taanilan proosarunoelma kertoo Walpurista, hartaan pohjalaisen kansannaisen elämästä. Taanila pyysi minua vuonna 1995 tekstin esittäjäksi. Ihastuin tuohon hengelliseen tarinaan, ja aloin sitä lukiessani kuulla virsiä, joita veisattiin lapsuudessani Keski-Pohjanmaan Nivalassa. Kohtausten väleihin valitsimme sitten vuoden 1701 virsikirjan virsiä. Veisaajiksi eli veisureiksi, kuten kotiseudullani sanotaan, pyysin kahta maanviljelijäserkkuani.

– Hannu Tyhtilän ohjaama esitys kiersi tuolloin eri seurakunnissa ja teattereissa. Ehti kulua 30 vuotta, kun meitä pyydettiin esiintymään vuonna 2025 Tampereelle Kuolevainen-tapahtumaan. Serkkuni eivät enää jatkaneet veisureina, joten pyysin tehtävään oopperalaulaja Sauli Tiilikaista ja elämänkumppaniani rovasti Jaakko Simojokea. Syksyn aikana esitys on nähtävissä Teatteri Avoimissa Ovissa Helsingissä ja Hämeenkylän kirkossa Vantaalla.

Miten esitys kuvaa entisajan elämää ja kansannaisen uskoa?

– Kansannaisen usko on luontevaa. Hän ajattelee, että olemme kaikki luotuja Luojan luomakunnassa. Lapsenpäästäjä, siis kätilö, ja ruumiinpesijä olivat aikoinaan yhteisössään tärkeitä henkilöitä. Esityksessä Walpurin toinen käsi auttaa synnyttäjää ja toinen kuolevaa. Rekvisiittana olevat vesiämpäri ja valkoiset palttinalakanat viittaavat näihin.

– Kutsun esitystä kamarinäytelmäksi, sillä olen itse kuulunut vielä maailmaan, jossa synnyttiin ja kuoltiin kamarissa. Olen ollut seitsemän kertaa kuolinvuoteen äärellä. Kuolema ei tuntunut pelottavalta, vaan se oli osa elämää.

Eeva-Maija Haukisella ovat palttinalakanat ja ämpäri rekvisiittana Niityltä tuulee -monologissa.

Eeva-Maija Haukisella ovat palttinalakanat ja ämpäri rekvisiittana Niityltä tuulee -monologissa.

Mikä esityksessä koskettaa sinua erityisesti?

– Esityksessä minua koskettaa Walpurin konkreettinen lähimmäisenrakkaus. Hän auttaa ihmisiä heidän elämänsä alussa ja lopussa, antaa jopa hätäkasteen vastasyntyneelle ja ehtoollisen kuolevalle. Kaiken ytimessä on rakkaus ja kristinuskon keskeinen sanoma ”rakasta lähimmäistä kuin itseäsi”. Hän on yhtä aikaa sekä Martta että Maria. Rukoukset ja virret vielä tehostavat esityksen hengellisyyttä.

Mitä kirkko sinulle merkitsee?

– Lapsuudenkotini oli hyvin hengellinen. Kävimme kirkossa ja seuroissa ja veisasimme virsiä. Se oli minulle tärkeä perusta, mutta välillä oli elämänvaihe, jolloin keskityin enemmän yhteiskunnallisiin asioihin. Nykyään ajattelen, että kaikki on Korkeimman kädessä, ja tämän päivän uskontokielteinen ilmapiiri tekee minut surulliseksi.

– Asuessani Kruununhaassa toimin Tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoneuvoston varajäsenenä. Kävin silloin joka pyhä Tuomiokirkon jumalanpalveluksessa ja olin usein tekstinlukijana, myös joulukirkossa. Rakastan perinteistä evankelis-luterilaista jumalanpalvelusta, sen saarnaa, virsiä, vuorotervehdyksiä ja ehtoollista.

Eeva-Maija Haukinen nauttii elämästä kauniiden parvekekukkiensa ympäröimänä.

Eeva-Maija Haukinen nauttii elämästä kauniiden parvekekukkiensa ympäröimänä.

Millaista elämäsi on nyt 82-vuotiaana?

– Elämä tuntuu hyvältä. Minulla on tyttären perhe, elämänkumppani, suuri suku ja paljon ystäviä. On ihanaa, että on saanut olla terveenä ja tehdä näin pitkään näyttelijäntyötä. Olen esittänyt kymmeniä vuosia Eino Leinon Helkavirsiä, ja parhaillaan työstän Maria Jotunin novellien esittämistä. Olen mukana myös Kannelkuorossa, ja esitämme yhdessä Furorna-kuoron kanssa Puccinin ja Verdin musiikkia lokakuussa Temppeliaukion kirkossa.

Mikä sinulle on pyhää?

– Minulle pyhä asia on Turun tuomiokirkon 12 kellonlyöntiä, jotka kuullaan päivittäin puoliltapäivin radiossa. Pyhyyttä koen myös kuunnellessani sakraalimusiikkia, kuten Bachin Matteus-passiota.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin ilmaisia uutiskirjeitä.