Iän myötä näyttelijä Laura Birnille on tullut tarve pysähtyä tilanteiden äärelle. Laura Birn kuvattiin Lapinlahden kulttuurimiljöössä.
”Häpeässä piilevät kiinnostavimmat asiat” – Virheet ja nöyryytykset ovat näyttelijä Laura Birnille lahja niin elämässä kuin taiteen tekemisessä
Intuitio ja häpeä auttavat Laura Birniä näyttelijäntyössä. Syksyn odotetussa ensi-iltaelokuvassa hänet nähdään sairaanhoitajana.
Intuitio: ”Helpoiten kuulen sisäisen ääneni aamuisin, kun olen heräämäisilläni.”
– Intuitio on iso osa työskentelyäni näyttelijänä ja tärkeä ystäväni. Intuition kuuleminen ja siihen luottaminen on elämänmittainen prosessi. Kun tarpeeksi monta kertaa näkee, miten käy, kun sisäiseen ääneen luottaa tai ei luota, oppii, että sitä kannattaa kuunnella. Lapsena me kaikki elämme oman intuitiomme mukaan. Jossain vaiheessa sitä alkaa katsoa itseään ulkopuolisten silmin ja miettiä enemmän, mitä he meistä ajattelevat. Se saattaa alkaa ohjata omaa toimintaa. Olin itsekin nuorena tosi kiltti, kuuliainen ja altis ottamaan neuvoja vastaan.
– Helpoiten kuulen sisäisen ääneni aamuisin, kun olen juuri heräämäisilläni. Valitettavasti noin 80 prosenttia ajasta minun tulee otettua kännykkä käteeni heti. Älylaitteet hävittävät kykymme kuulla intuition ääntä.
– Intuitio voi johdattaa isoissa päätöksissä, mutta yritän kuunnella sitä myös pienissä asioissa, kuten siinä, minkä reitin valitsen tänään. Mitä herkistyneempi sisäiselle äänelle olen, sitä hauskemmalta elämä tuntuu. Intuitio on ihana ja ihmeellinen leikki, jossa kaikki on merkityksellistä, mutta ei kuitenkaan liian vakavaa. Voi vain ihmetellä, mistä kaikki tieto tulee.
– Ajattelen, että intuitio on oikeasti todella merkittävä asia elämässä. Kukaan muu ei tiedä, mitä sisäinen ääneni kertoo, joten vain minä voin kuunnella sitä ja operoida sen kautta. Minusta tuntuu, että voin mennä sen tunnistamisessa vielä paljon pidemmälle.
Elokuva: ”Elokuvilla voi valottaa sellaisia asioita, joita emme halua katsoa.”
– Taiteen tekeminen tuntuu edelleen samalta kuin alussa. Vaikka minulle on jo kertynyt näyttelemisestä kokemusta ja ymmärrystä, minulla on silti aina haltioitunut olo, kun pääsen kurkistamaan uuteen maailmaan.
– Olen tehnyt elokuvia, teatteria ja tv-sarjoja. Pidän elokuvien tekemisessä siitä, että ne ovat aina ryhmätyön tulos. Se vaatii yhteisen flow-tilan ja ymmärtämisen rakentamista. Parhaimmillaan koko työryhmä alkaa puhua samaa kieltä, ja jokainen tietää, kuinka kyseisessä maailmassa asioiden kuuluu olla. Vaikka elokuvat ovat työtäni, hurmaannun niistä edelleen myös katsojana. Minua ei häiritse ollenkaan, että tiedän, miten elokuvakoneisto toimii. Kun hieno teos vyöryy valkokankaalta päälle, minun on täysin mahdollista elää se läpi vain katsojana.
– En halua laittaa tekemiäni elokuvia tärkeysjärjestykseen. Jokainen elokuva merkitsee minulle tiettyä elämänvaihetta. Joskus teos, jonka lopputulokseen en ole täysin tyytyväinen, voi olla henkilökohtaisella tasolla todella merkityksellinen. Kuten elämässä myös taiteen tekemisessä epäonnistumiset, virheet ja nöyryytykset ovat usein lahja, vaikka ne tapahtuessaan voivat tuntua ihan kamalilta.
– Elokuvilla, ja taiteella ylipäänsä, on mahdollista valottaa tilanteita ja ihmiskohtaloita, jotka jäävät usein yhteiskunnassamme huomiotta tai joita emme halua katsoa. Elokuvateattereihin saapuva Klaus Härön ohjaama Hetki ennen valoa -elokuva käsittelee terveydenhuollon kriisiä, jota elämme tälläkin hetkellä. Tarinan päähenkilöinä on kaksi naista, jotka vaikeassa tilanteessa kääntyvät toisiaan vastaan, vaikka huomion pitäisi kääntyä kohti systeemiä ja heitä, jotka terveydenhuollon rahoituksesta päättävät. Näyttelen elokuvassa erikoissairaanhoitaja Inkaa.
Kutsumus: ”Työn kutsuminen kutsumukseksi voi olla myös vaarallista.”
– Jos en näyttelisi, tuntisin itseni orvoksi. En kuitenkaan kutsuisi näyttelemistä kutsumuksekseni. Se on todella dramaattinen sana. Päädyin näyttelijäksi ihmeellisten sattumusten kautta. Tutustuin näyttelemiseen Kallion lukiossa, jonne menin, koska en päässyt sisälle kielipainotteiseen lukioon. Olin lukioaikana vaihto-oppilaana Brasiliassa. Tutustuin siellä teatteriporukkaan, josta tuli hyviä ystäviäni. En puhunut aluksi portugalia, joten näyttelin mykkää tyttöä. Teatterikorkeakoulussa opiskellessani pääsin Helmiä ja sikoja -elokuvaan. Rakastuin näyttelemiseen pikkuhiljaa.
Taiteessa ei voi tehdä asioita varman päälle, vaan on otettava riskejä ja altistuttava häpeälle.
– Työn nimittäminen kutsumukseksi voi olla joskus vaarallista. Esimerkiksi hoitotyön ajatellaan usein olevan kutsumustyötä. Näin voidaan helpommin oikeuttaa alan matala palkkataso. Mielestäni hoitajien, lastentarhanopettajien ja opettajien työn palkkauksen pitäisi sijaita palkka-asteikon yläpäässä, koska he ovat vastuussa yhteiskunnan tulevaisuudesta.
– Terveydenhuollossa moni tekee töitä jaksamisensa rajoilla. Samaan aikaan meille kaikille on tärkeää, että hädän hetkellä löytyy henkilöitä, jotka näkevät meidät ja osaavat hoitaa. Olisi tärkeää, että terveydenhuoltoala olisi nuorille houkutteleva ala, jolle hakeutua töihin. Yhteiskunta ei pyöri ilman hyvinvoivaa hoitohenkilökuntaa.
Häpeä: ”On terapeuttista, kun joku uskaltaa raottaa omaa pimeää puoltaan.”
– Häpeässä piilevät kaikkein kiinnostavimmat asiat. Mitä häpeällisempiä asioita uskallan tai kehtaan työssäni näyttää tai käsitellä, sitä enemmän se resonoi muissa. On kiihdyttävää ja samaan aikaan lohdullista, kun joku uskaltaa raottaa omaa pimeää puoltaan. Tulee tunne, ettei olekaan yksin niin kamala. Me kaikki ihmiset ajattelemme alhaisia ajatuksia.
– Häpeä tarjoaa tärkeää tietoa ydinasioista. Jos joku asia hävettää, siihen kannattaa pureutua ja pohtia, mikä siinä tuntuu niin nololta ja miksi. Minulle paras tapa päästä häpeästä eteenpäin on nauru. Minulla on pari ystävää, joille voin soittaa, kun oikein hävettää. Nauramme sitten asialle yhdessä. Vaikka voisin poistaa häpeän elämästäni, en tekisi niin, koska silloin jäisi hyvät naurut nauramatta ja jäisin vajaaksi siitä tiedosta, minkä häpeä kertoo.
– Taiteessa ei voi tehdä asioita varman päälle, vaan on otettava riskejä ja altistuttava häpeälle. Muuten kyllästyy nopeasti. Kun uutta luodaan, ei tuloksena ensimmäiseksi synny kaunista kukkasta, vaan epämääräistä mähmää. On pakko kestää kesken ja keskellä oloa.
Pyhä: ”Viime viikonloppuna saaristossa meri ja tuuli tuntuivat pyhiltä.”
– Taiteen tekemisessä liikutaan pyhän äärellä. Olin mukana Helsingin juhlaviikoilla Rufus Wainwrightin Dream Requiem -esityksessä Kulttuuritalolla. Teokseen osallistuivat lisäksi Helsingin kaupunginorkesteri ja kapellimestari Dalia Stasevska, sopraano Anna Prohaska, Key Ensemble -kuoro sekä Helsingin Konservatorion nuoret laulajat. Yhteen kokoontuminen ja jaettu energialataus tuntuivat lähes hengelliseltä kokemukselta.
– Myös hetkissä, joissa jaetaan jotain merkityksellistä toisen kanssa, on sitä sitten sanottu ääneen tai ei, on jotain pyhää. Viime viikonloppuna saaristossa meri ja tuuli tuntuivat pyhiltä.
– Rakastan käydä kirkossa, vaikka en kuulu kirkkoon. Kun työskentelin vähän aikaa sitten Prahassa, kävin istuskelemassa kirkossa. Viime jouluna kävin kirkossa kuuntelemassa joulukonserttia. Luulen, että pidän kirkoista, koska nekin ovat yhteen tulemisen paikkoja. Monet kirkot ovat lisäksi arkkitehtuuriltaan ja taiteeltaan järjettömän kauniita.
– Hengellisyys on asia, jonka kanssa elän. En osaa vielä sanoittaa sitä tarkemmin. Tai ehkä se ei edes vaadi sanoittamista.
Kuka?
Laura Birn, 45, on helsinkiläinen näyttelijä, joka on esiintynyt muun muassa elokuvassa Puhdistus (2012) ja kansainvälisessä tv‑sarjassa Foundation (2021–), jota esitetään Apple TV+:lla.
Mitä?
Hän näyttelee Klaus Härön ohjaamassa elokuvassa Hetki ennen valoa, jonka ensi-ilta on 11.9.
Motto
Minusta tämä Eeva Kilven ajatus on lohdullinen: On vain yksi periaate: epätäydellisyys. Joka hyväksyy sen, jaksaa elää.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”En halunnut, että äiti joutuu hautaamaan minut tai katselemaan minua kaltereiden takana” – Nikolas Bailey teki elämänmuutoksen
HengellisyysPorukan puolustaminen tappelemalla ja sen jälkeinen somekiusaaminen johtivat Nikolas Baileyn huonoille teille. Virkavallan väliintulo sysäsi nuoren miehen nyrkkeilemään ja rukoilemaan.
