Pääsiäisenä näyttelijä Matleena Kuusniemellä on tapana kokoontua lapsuudenperheensä tai ystäviensä kanssa saman pöydän ääreen syömään pääsiäisherkkuja.
Kevät on näyttelijä Matleena Kuusniemen lempivuodenaika – ”Olen vähän aistiyliherkkä, joten kevään paljaus ja raakuus rauhoittavat minua”
Näyttelijä Matleena Kuusniemi yhdistää Isä meidän -rukouksen joogaan ja arvostaa yhteisöjä, vaikka viihtyykin niiden ulkopuolella.
Juuret
”Vanhempani taisivat uskoa esimerkin voimaan.”
– Tulen pappissuvusta: isäni Pekka Kuusniemi oli Kanta-Espoon kirkkoherra, ja kuusi hänen yhdeksästä sisaruksestaan oli pappeja. Äidinisäni Aimo T. Nikolainen toimi Helsingin hiippakunnan piispana. Myös veljeni on pappi, ja serkkuni on Lauttasaaren kirkkoherra.
– Äitini työskenteli Jorvissa sairaanhoitajana. Nuorena siivosin kirkkoherranvirastoa ja työskentelin sairaalan keittiössä. Kirkko ja sairaala ovat paikkoja, joita monet kammoksuvat, mutta minulle ne ovat tavallisia ja turvallisia paikkoja.
– Lapsuudenperheessäni hengellisyyteen suhtauduttiin vähän samalla tavalla kuin seksuaalisuuteen: se oli jokaisen henkilökohtainen asia. Uskontoa ei tuputettu, vaikka kristillisyys oli vahvasti läsnä arvoissa ja kasvatuksessa. Kävimme pyhäkoulussa, ja isä siunasi ruoan. Vanhempani paheksuivat kilpailemista, ja meillä piti aina pitää heikomman puolta eikä saanut korostaa itseään. Myöskään alkoholi tai pelikortit eivät kuuluneet maailmaamme, vaikka sain minä pelata pasianssia tätini kanssa.
– Juhlapyhinä lauloimme virsiä, ja isäni lauloi hengellisiä lauluja paljon itsekseen. Vanhempieni levykokoelmaan kuului vain klassista musiikkia ja oopperaa. Veljeni lauloi Cantores Minores -kuorossa. Meillä ei kuunneltu kevyttä musiikkia, mutta olen minä kotona Dingoa soittanut.
– Vanhempani taisivat uskoa esimerkin voimaan: heillä oli oma tapansa elää, ja he ajattelivat, että se tarttuu myös meihin lapsiin. Saimme imeä ja omaksua vapaasti vaikutteita myös muualta. Huomaan toimivani itse samalla tavalla. Saatan esimerkiksi mennä joulukirkkoon, mutta en vaadi, että kukaan tulee mukaani.
Pääsiäinen
”Pääsiäinen on lempipyhäni.”
– Pääsiäinen on lempipyhäni, ja mielestäni se on sekä uskonnollisessa että kaupallisessa mielessä kiva juhla. Silloin kokoonnumme usein saman pöydän ääreen lapsuudenperheeni tai ystävien kanssa. Aiemmin söimme usein lammasta, mutta nyt mukana on vegaaneja, joten herkuttelemme mämmillä, pashalla ja pääsiäismunilla. Via Crucis on hieno tapahtuma. Minulla on kuitenkin torikammo, joten en mielelläni mene paikkaan, jonne kokoontuu paljon ihmisiä.
– Tietysti pääsiäisenä tulee mietittyä myös pääsiäisen tapahtumia. Jos illanistujaiset tai juhlat ystävien kanssa osuvat pitkäperjantaille, tulee tunne, että tänään ei voi rellestää.
– Kun lapset olivat pieniä, pääsiäiseen kuuluivat virpominen ja päiväkodissa askarrellut pääsiäiskoristeet. Myös rairuohoa oli kiva kasvattaa. Kasvatan sitä edelleen omaksi ilokseni.
– Kevät on lempivuodenaikani. Kaikkein makeinta on silloin, kun missään ei vielä kasva mitään ja puiden luurangot näkyvät. Olen vähän aistiyliherkkä, joten kevään paljaus ja raakuus rauhoittavat minua. Harmaanruskeassa värimaailmassa hermoni lepäävät.
”Lapsuudenperheessäni hengellisyyteen suhtauduttiin vähän samalla tavalla kuin seksuaalisuuteen: se oli jokaisen henkilökohtainen asia”, Matleena Kuusniemi sanoo.
Hengellisyys
”Tutkiskelen uskoa mieluummin sisälläni.”
– Minulla on oma uskoni, mutta en halua puhua siitä kovin paljon, koska koen, että ääneen sanottuna asiat latistuvat. Tutkiskelen uskoa mieluummin sisälläni.
– Olen harrastanut astangajoogaa jo 23 vuotta. Vaikka elämässä kaikki tuntuisi menevän päin mäntyä, joogamatto ei petä. Matolta löydän rauhaa, turvaa ja hyvää oloa. Joogaharjoituksesta tulee aukinainen olo ja pää tyhjenee hyvällä tavalla. Joogan avulla pidän myös kehoni kunnossa.
– Astangajoogaan yhdistetään usein mantroja. Yksin joogatessani liitän harjoitukseen Isä meidän -rukousta. Siitä on tullut minulle tapa. Minulle on mielekästä yhdistää elementtejä eri traditioista.
– Olen hengellisyydessä keskitien kulkija. Minulla ei ole taipumusta hurahdella, mutta pyrin myös tietoisesti olemaan lietsomatta itseäni mihinkään suuntaan.
Ulkopuolisuus
”Olin jo lapsena ujo ja usein tarkkailijan roolissa.”
– Olen luonteeltani introvertti, joka tykkää olla ihmisten seurassa. Samaan aikaan tarvitsen itselleni paljon omaa tilaa. Olin jo lapsena ujo ja usein tarkkailijan roolissa. Lähdin mukaan Ylioppilasteatteriin 19-vuotiaana. Silloin ymmärsin, että minun on ihan itse hakeuduttava mukaan porukkaan, koska kukaan ei minua sinne tuupi.
– Arvostan yhteisöjä, vaikka minun on aina ollut vaikea kuulua mihinkään ryhmään. Luontainen paikkani on ”ulkopuolella”. Voin välillä käydä esimerkiksi kirkossa, mutta en halua liian sisälle seurakunnan toimintaan. Sama koskee joogayhteisöä. Olen myös aina ollut freelancer-näyttelijä. Se sopii minulle vapauden lisäksi siksi, että tehtyäni jonkin roolin minun on toivuttava siitä hetken aikaa. En voi heti perään aloittaa uutta työtä.
– Perhe on minulle riittävä yhteisö, ja yritän pitää siitä niin hyvää huolta kuin vain osaan. Heti, jos perhettä laajennetaan sukuun, minua alkaa jo vähän ahdistaa.
Vanheneminen
”On pysäyttävää, kun ihmisessä näkyy koko elämä.”
– Keski-ikä on kiinnostava elämänvaihe. Olen nyt sen ikäinen, että huomaan osaavani hommani, eikä koko ajan tarvitse jännittää. Toisaalta tuntuu, että aika kuluu aiempaa nopeammin.
– Ihailen ihmisiä, jotka ovat pysyneet iättöminä. Se ei tarkoita nuorekkuutta vaan liittyy uteliaisuuteen, rentouteen ja iloon. Vanhenemisessa minua pelottaa ajatus siitä, että mitä jos jossain vaiheessa huomaankin junan jo menneen ja pudonneeni kyydistä. Olisi kamalaa, etten enää ymmärtäisi, mistä ympärillä puhutaan ja mitä nuoremmat tekevät, tai etten huomaisi, että oma arvomaailma ja elämänkatsomukseni ovat ihan erilaiset kuin muilla.
– Fyysinen vanheneminen ei pelota minua. Isäni, joka kuoli 83-vuotiaana, oli tosi kaunis loppuun asti, ja 83-vuotias äitini on edelleen upea. Sellainen kauneus tulee elämänmyönteisyydestä ja seurallisuudesta. Olen ajatellut, että jos pystyn elämään samalla tavalla, minulla ei ole mitään hätää.
– Joidenkin vanhojen ihmisten kohdalla tulee tunne, että vanhenemisessa on jotain komeaa. On pysäyttävää, kun ihmisessä näkyy koko elämä. Työni on hyvin ulkonäkökeskeistä: jossain vaiheessa näyttelet nuoria tyttöjä, sitten vaimoja ja äitejä. Välillä mietin, pitäisikö minun muuttaa ulkonäköäni esimerkiksi värjäämällä hiukset, jotta saisin tietynlaisia rooleja. Tavoitteeni on olla vanhempi näyttelijä, joka on hyvässä kunnossa sekä mieleltään että fyysisesti.
Matleena Kuusiniemi tulee pappissuvusta. Hänen isänsä oli kirkkoherrana Kanta-Espoon seurakunnassa, joka tunnetaan nykyisin Espoon tuomiokirkkoseurakuntana.
Taide
”Uskonnossa ja taiteessa on paljon samaa.”
– Taide on minulle elämäntapa. Taidenäyttelyihin menen hieman harvemmin, mutta teatterissa ja elokuvissa käyn monta kertaa kuussa. Kysyn usein perheenjäseniltäni, haluaako joku lähteä mukaani. Yleensä kukaan ei halua. Lasten kanssa olen sopinut, että ainakin kerran vuodessa on käytävä teatterissa. Kun sen lusii läpi, saa vapautuksen.
– Viimeksi kävin katsomassa Aleksi Salmenperän elokuvan Isänpäivä. Se oli hyvin inhimillinen ja lämminhenkinen. Saatan jäädä miettimään näkemiäni elokuvia ja esityksiä moneksi päiväksi, ja analysoin niitä yksityiskohtaisesti. Harvat esitykset tai elokuvat tarjoavat minulle ahaa-elämyksen, koska olen katsonut niitä niin paljon. Oopperassa sen sijaan käyn harvoin, ja Kaija Saariahon säveltämä Innocence-ooppera oli todellinen elämys. Teatterista on jäänyt mieleen Q-teatterin Rikos ja rangaistus. Molemmissa puhutteli hankala aihe.
– Tässä ajassa ajatellaan helposti, että ihmiset kaipaavat kevyitä esityksiä ja unohdusta. Niin ajattelen usein itsekin. Samaan aikaan kunnon tragedia voi olla voimauttava ja puhdistava kokemus. Jos viihteen avulla voi hetkeksi unohtaa ja väistää elämän haasteet, niin tragediassa mennään asioita kohti. Se vapauttaa.
– Uskonnossa ja taiteessa on paljon samaa. Molemmissa yritetään tehdä näkymätön näkyväksi ja pyritään esittämään asioita, jotka muuten jäisivät mysteerin tasolle.
Työ
”Elokuva on ohjaajan taidetta, teatteri näyttelijän.”
– Molemmat vanhempani olivat taiteellisia ja luovia. He olivat kuitenkin oman aikansa ihmisiä ja päätyivät perinteisiin ja aika konservatiivisiinkin ammatteihin. He onnistuivat silti välittämään meille taiteellisen puolensa. Isosiskoni on näyttelijä ja toinen siskoni koristemaalari. Pappina työskentelevä veljeni halusi nuorena oopperalaulajaksi.
– Monen muun tavoin minäkin haaveilin näyttelijän ammatista lapsena. Koulussa olen aina ollut hyvä taideaineissa, ja lukioaikana harkitsin kuvaamataidon opettajan työtä. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen päädyin yliopistoon opiskelemaan estetiikkaa. Ajattelin että minusta tulisi taidekriitikko. Aika nopeasti huomasin, ettei minusta ole taidetta tutkimaan, vaan mieluummin teen sitä itse.
– Monet ujot ihmiset haluavat näyttelijäksi, koska roolin välityksellä voi olla helpompaa ilmaista itseään ja omaa persoonaansa. Sillä tavalla saa olla esillä ja tulla näkyväksi.
– Olen ajautunut useammin töihin kameran eteen, vaikka pidän myös teatterin tekemisestä. Teatterin lavalla saa eri tavalla nähdyksi tulemisen kokemuksia kuin elokuvassa. Minulle on tapahtunut monta kertaa niin, että ymmärrän roolihahmoani vasta yleisön edessä, koska ihmiset toimivat peilinä ja reagoivat tietyllä tavalla näyttelemääni hahmoon. Samaa ei tapahdu kameran edessä. Elokuva on ohjaajan taidetta, teatteri näyttelijän.
– Minulla ei ole mielessäni erityistä roolia, jonka haluaisin välttämättä näytellä. Klassikkonäytelmissä ei juuri ole kiinnostavia rooleja naisille. Jos saisin tehdä miehen roolin, haluaisin näytellä missä tahansa Shakespearen näytelmässä.
Kuka?
Matleena Kuusniemi, 52, on näyttelijä, joka asuu Helsingissä puolisonsa ja 14- ja 17-vuotiaiden poikiensa kanssa.
Mitä
Kuusniemi näyttelee Terapia-elokuvassa ja Ylen Kaikki rakastavat hevosia -tv‑sarjassa. Hän on näytellyt myös Kom-teatterin Vampira ja Putoavat linnut -näytelmissä.
Motto
Oh my days!
(Voi hyvää päivää!)
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Kaikki eletyt ikäkaudet elävät ja limittyvät sisällämme” – Queen of Fucking Everything -sarjan Laura Malmivaara nauttii vanhenemisesta
Hyvä elämäKaksi vuotta sitten syntyneen iltatähden ansiosta Laura Malmivaara elää keski-ikäisenä kolmekymppisen elämää. Hän ajattelee, että elämän käännekohdat ymmärtää vasta jälkeenpäin.
